Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Juhlat on kivoja, mutta pukeutuminen aiheuttaa lähes aina päänvaivaa. Juhla-asujen eri osat saavat hampaani kiristymään. Voin ihan hyvin pukeutua pikkumustaan, mutta ohuet sukkahousut saavat aikaan sydämentykytyksiä. Ne ovat liian ohuet, niistä näkyy läpi, ja sitten liian paksujakaan ei voi laittaa. Valitsen tästä syystä mieluiten housut, mutta ei minulla varsinaisia juhlahousujakaan ole. Korkkareitakin karsastan, mutta kyllä nekin tarpeen vaatiessa jalkaan sujahtavat. Tarvitsisin ehkä jonkinlaista juhlavaatekonsultaatiota ja tietenkin pari erilaista juhla-asua kaappiin.
Nykyään, jos juhlan pukukoodi sallii, pukeudun aavistuksen siistimpiin leggingsseihin ja puseroon. Sitten vain korot jalkaan ja menoksi. Kävin parissa kaupassa eilen ja yritin katsoa sieltä jotain pitkähelmaista puseroa, jonka voisin asustaa huomisiin juhliin, mutta joka kävisi myös arjessa. Löysin Gina Tricotista tällaisen Simone-tunikan. Kuosiltaan ei ihan jokapäiväistä tyyliäni, mutta jonka saa kuitenkin hyvin liitettyä omaan tyyliin. Tunika on 95 % viskoosia ja 5 % elastaania.
Onko teillä selvät sävelet juhlapukeutumisen suhteen vai onko siellä muita, jotka kärsivät vastaavanlaisista ongelmista kuin minä?
Mä käytän sekä arkena että juhlissa mekkoja ja hameita. Inhoan sukkahousuja ja jos sellaiset laitan ne saavat olla paksut ja kiiltävät ja ehkä koristeelliset myös. Yleensä käytän siistejä kiiltäväpintaisia leggareita, mutta jos pippalot ovat kovinkin tärkeät ne laitan ne sukkikset sitten. Mulla on muutamia ns. juhlamekkkoja (itseasiassa tänään ostin Outletistä isolla alennuksella uuden. Hintaa massiivisen alennuksen jälkeen juhlamekolle jäi vain 14 euroa!) joiden välillä vaihtelen vähän tilaisuudesta riippuen. Onneksi ei kamalasti täydy edustaa, mutta aina silloin tällöin kyllä. En tykkää käyttää enää housuja, mutta jos käyttäisi niin voisin hyvinkin yhdistää ne juhlavaan tunikaan.
Satu: Mulla oli pari vuotta sitten myös mekko-/hamekausi. Sittemmin olen vaihtanut mekot pitkiin toppeihin ja paitoihin, mutta leggarit on jääneet. Ne vaan tuntuvat ihanan pehmeiltä päällä. Pikkumusta toimii juhlamekkona muutoin aivan täydellisesti, mutta koska jalkojeni(kin) iho on niin kukertava keratosis pilariksen ja pistosmustelmien vuoksi, niin ohuista sukkiksista näkyy läpi, ja siksi karsastan niitä. :/ On se juhlapukeutuminen vaan vaikeaa. Onneksi kuitenkin tämä tunika toimi eilisissä juhlissa superhyvin, joten nappiostos oli. 🙂
Mulla sama ongelma jalkojen kanssa, ihottumaa ja pistosjälkiä. Plus tatuointeja, mutta niitä nyt en koe tarpeen peitellä. Siksi en missään nimessä halua käyttää ohuita sukkiksia, paksut ne olla pitää. Kesällä tosin hieman vaikea toteuttaa…Mutta hycä että sun tunika toimi ?
Satu: Pitäisi ehkä tehdä joku tutkimus, löytyisikö jostain juhliin sopivia ohuita, mutta tarpeeksi peittäviä sukkahousuja, jotka kuitenkin näyttäisivät luonnollisilta. Mulla tuntuu mustista ohuistakin kuultavan punertavuus läpi.