Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Lapsuudenkodissa vintin sisältöä läpikäydessä vastaan tuli muutama maatuska, ja otin yhden mukanani kotiini. Maatuskat ovat tuttuja lapsuudestani, kun isä niitä toi matkoiltaan silloisesta Neuvostoliitosta. Ei niitä kamalasti osannut silloin arvostaa vaikka olivatkin lapsesta kivoja, kun sisältä paljastui ”mummo toisensa perään”. 😉 Tiedä nyt sitten, miten niitä nytkään pitäisi varsinaisesti arvostaa, mutta ovathan maatuskat nyt aika suloisia. Maatuskoja itse asiassa näkee nykyään aika paljon, tosin huomattavasti modernimman näköisinä; hillityimmissä väreissä ja graafisempana.
Oma maatuskani on värikäs, kuten aikaansa ja alkuperäänsä vahvasti kuuluu. Se ei uppoa soljuvasti simppeliin ja vaaleaan kotiin vaan puskee esille erilaisena ja värikkäänä. Ehkäpä juuri siksi se on paikkansa ansainnut, vahvasti omintakeisena ja vuosikymmenten muistoja mukanaan kantavana.
Ihan tuli omat lapsuuden maatuskamuistot mieleen? Mummollani noita oli ja muistan miten niitä oli kiva purkaa ja kasata. Viis siitä vaikkei ne sisustukseen sopisikaan. Rakkaita muistoja. Ottaisin kotiini heti jos mummoltani tuollaisen saisin.
L: Mä en edes tiennyt, että meillä oli noita maatuskoita vielä tallella. Oli ihana löytö! 🙂
Aivan ihana maatuska, jotenkin symppis. Meilläkin lapsuudenkodissani tuollainen on ollut, täytyisikin neuvotella äitini kanssa jos saisin sen omaa kotiani ilostuttamaan❤
Kenes biisi se onkaan, joissa lauletaan maatuska-nukeista "…joitten sisällä on uusia mummoja…" 🙂 Maatuskat on kivoja! Meillä ei ole yhtään perinteistä tuollaista, mutta on Budapestin kauppahallista ostetut Kiss- ja Harry Potter-maatuskat.
Vanha Jäärä: Nypyköiden Lastenlauluhan se oli. 🙂 Mä olen joskus miettinyt hankkivani modernimman maatuskan, mutten sitten kuitenkaan ole. Nyt olen tosi iloinen, kun löysin lapsuuteni maatuskat, niillä on todellista tunnearvoa! ♥ Harry Potter-maatuska kuulostaa kyllä tosi veikeältä. 😀
Oih, maatuska 🙂 🙂 Meillä oli (ja on kyl edelleenkin) lapsuuden kodissa monta maatuskaa, kirjahyllyssä. Äitini kielsi niiden kanssa meitä lapsena leikkimästä ja niitä availemasta, pelkäsi että hajotetaan ne kappaleiksi… ja… pitihän niitä tietenkin silti kokeilla kun silmä vältti, availla, irroitella, laitella sisäkkäin ja liitellä yhteen. 😀 Yhdestä kerran lähti ihan hirveä kriiiks ääni 😀 kun sitä ohutta puuta liitti toiseen osaan kiinni, mut jollainen ihmeen kaupalla, onneksi se pysyi ehjänä, jotenkin ♥. Ihania ja ihan hauskoja muistoja. 🙂 <br />
<br />
Meillä on nytten tässä meidän kodissa muutama maatuska: miehen venäjältä tuoma kimalletyttömaatuska ja yksi vanhempieni tuliainen jostainpäin viroa tai venäjää, sellainen maailman söpöin nallemaatuska; kolme nallea sisäkkäin. Yhdeltä on jo korvat lähteneet…. 😀 ja kukaan ei tunnusta kuka ne irrotti. Ihanaa viikonloppua sinne siulle ♥
Soili: Mä olen aina saanut leikkiä maatuskoilla. Ja voi ei, toi skriiks-ääni! Tuosta mun maatuskasta kuuluu just sellainen ääni, kun sitä liikuttaa. Meinasi korvat hajota, kun laitoin kohdilleen. 😀 Ihanaa viikonloppua sulle myös ♥
Ihana, todella persoonallinen "sisustuselementti"! Tykkään muutenkin kun muuten vaaleassa kodissasi on muutamia vähän kokonaisuudesta poikkeavia juttuja, ne tuo mielenkiintoa, persoonallisuutta ja kerroksellisuutta sisustukseen ?
Hanna: Ihana kuulla! 🙂 Olen vähän tavoitellutkin juuri tuollaista eli koti olisi yleisilmeeltään vaalea ja selkeä, ja sitten olisi seassa joitain yksityiskohtia, jotka olisivat vanhoja, erilaisia, pehmeitä tai jotain muuta linjasta hieman poikkeavaa.
Moikka! Minullakin on monivärinen maatuska kotonani. Sain sen vuosia sitten ystävältäni, joka meni käymään Venäjällä. Ihastuttava esine, jolla lapset haluaa leikki kovasti. ?
Pitju: Maatuskat on varsin ihastuttavia, ihania muistoja menneistä ja niin kuin sullakin niin tärkeältä ihmiseltä saatu. 🙂