Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Illalla on ihana istuskella terassilla, kun ei ole enää niin kuuma. Ja nyt vielä enemmän, kun ystävän kanssa eilen justeerattiin kukkien ja kasvien paikkoja terassilla. Toin sisältä vielä anopinkielen, minimuratin ja jukkapalmun ulos. Nyt mulla onkin ihan oma viidakko terassilla. 😀 Kaivoin järkkärin kaapista ihan muu tarkoitus mielessä kuin terassin kuvaaminen, mutta päädyinkin sitten napsimaan kuvia. Tässä siis hervoton kuvapläjäys illan tunnelmasta terassilla.
Tuon ihanan ruukkuliljan sain eilen tuliaisiksi ystävältä, kun hän piipahti kahvilla ja turisemassa mun kanssa. Kumma juttu, kun olin moista muutenkin silmäillyt lähikaupassa. 😉
Nyt muistan myös, millaista oli silloin, kun vielä oli kissa talossa. Aina oli pakko ottaa kamala kasa kuvia, kun toisella oli niin ihania ilmeitä ja asentoja. Sittemmin olen ihmetellyt, miten joku voikaan aina kuvailla kissoja (ja lemmikkejään ylipäätään) siitä ja tuosta kuvakulmasta, että eikö ne nyt aina oo saman näköisiä… ”aika kuultaa muistot” vai miten se nyt meni. 😉
Sikeessä unessa nukutaan tietenkin kieli ulkona, usein myös suu hieman auki. Niin eikä pidä unohtaa auki olevia silmiä, jotka spookysti liikkuu edestakaisin unia (?) nähdessä.
Tässä vaiheessa jo hieman raotettiin silmää, että mitä täällä tapahtuu…
Siis, oletko tosissasi räpsimässä siinä?
No, ehkä se on sitten pesuaika.
Vielä voisi vähän yrittää uinahtaa.
Venytellen tultiin katsomaan, mitä toi ihmistyyppi tekee tuossa terassin lattialla rähmällään joku kummallinen naksuva vempain kaulassaan. 😉
Eihän tästä nyt tuu mitään. Kuvatkoon sitten, hitto soikoon.
Jokohan sitä lähtis iltametsälle?
Ja niin hetki kuvan ottamisen jälkeen kissa häipyi hetkeksi ja tuli maukuen takaisin. Katsoi mua hetken ja hyppäsi naapuriterassin kautta reissuillensa. Aina se muistaa tulla naukaisemaan moikat ennen kuin lähtee, jos satun olemaan terassilla. Itse asiassa alun perin kaivoin kameran naftaliinista, sillä yritin saada tarpeeksi zoomivoimaa nähdäkseni naapurin terassin puskaan. Viime yönä olin menossa nukkumaan ja vilvoittelin hetken vielä kuumottavia jalkojani terassilla, kun kuulin rasahduksia naapurin pensaasta. Hetken jo mietin, olisiko edellisen yön työmaarosvot palanneet rikospaikalle, mutta eihän ne. Kissa se siellä vaan nautiskeli jonkinlaista piipittavaa eläintä. En saanut selville, oliko linnunpoikanen vai jokin hiirieläin, mutta aika järkyttävää se tällaiselle ulkokissoihin tottumattomalle oli. En vieläkään ole täysin varma, mikä kissan nälän lopulta poisti, mutta olen hieman kallistunut sen linnunpoikasen kannalle. Normaaliahan tuo kissaeläimelle on, mutta silti: huh!
Nyt on kissa matkoillaan ja täällä ollaan vain me kaksi: minä ja riivaava kärpänen, joka sujahti sisälle päivällä terassin oven ollessa auki. Aion yrittää pitää sille puhuttelun, että voisi antaa mun nukkua rauhassa, sillä nyt on mentävä uinumaan.
Hyvää yötä ja huomenta! <3
Ihana postaus ja kaunis viidakko! ❤️ Tämän lukeminen toi hyvän mielen raskaan päivän iltaan… Eläinystävät ovat kultaa! ❤️ Hyvää yötä!
Ihanaa, että tykkäsit! ♥ Hyvää yötä Miia!
Onpa sulla nätti, paras toi kutsumat vieras. 😀
JonnaH.: Kiitos! ♥ Mä en kohta enää kestä tota kärpästä, se riivas mua aamusta kun yritin nukkua ja nytkin pyörii koko ajan iholla. Olen pari kertaa yrittänyt sitä houkutella terassin ovelle, jos saisin sen ulos, mutta ei, itsepäinen on. Vai tarkoititko kutsumattomalla vieraalla kissaa? 😉
Näyttääpä kivalta sun terassi! Ja voi… ymmärrän toki luonnon kiertokulun, mutta ajatus kissimirrin suuhun joutuneesta pienestä piipittäjästä tuntuu silti kurjalta. 🙁
Heidi: Kiitos! 🙂 Luonnon kiertokulun minäkin ymmärrän, mutta ei se minustakaan kivalta tunnu. Äsken todistin kissa-hiiri -leikkiä tuossa ihan oman terassin puskassa. Sinne meni pikkuinen. :/ Ei se ihan yhtä pahalta tuntunut kuin ajatus siitä, että toissailtana se saattoi olla se linnunpoikanen.
Voi iiiks miten söpö tuo kisuli on, en kestä. Ihana oli nähä sinnuu ja Miiaa!! ♥ Haleja ♥
Soili: Sinä ihana! Oli superia tavata. ♥ ♥
🙂 <br />
Niin oli!!!! ♥ ♥ Joskus uudestaan? 🙂
Soili: Mun puolesta vaikka heti! 😉 Mutta koska se ei onnistu, niin heti vaikka ensi kesänä tai koska vaan suuntaat uudelleen Helsinkiin. Ja sitten kyllä varataan kauemmin aikaa höpöttelyyn, kolme tuntia ei näemmä riittänyt mihinkään. 😀
Terassi kaunis ja viihtyisä!Vastuullinen kissanomistaja ei päästä kissaa ilman valvontaa ulos.Kissa luonteensa mukaan rääkkää ja tappaa muita eläimiä.Kissa ei kuulu suomen luontoon.Sen takia niitä myös vihataan,kidutetaan,jäävät auton alle ym.Kissa ulkoilutetaan valjaissa tai sillä on oltava oma häkki tms. Olen tehnyt näiden kanssa paljon hommia eläinsuojeluyhdistyksessä.Suloinen kaverihan tämä tietysti❤️Itselläni ollut paljon eläimiä ja kissoja mm.Kaikki esy:stä.
Nanna: Näinhän sen pitäisi olla. Harmi, että omistaja ei ymmärrä vastuutaan. :/
Kivoja ystäviä sulla. Kissa ja kärpänen. Taisi siellä olla pari ihmisystävääkin.<br />
Malja ystävyydelle ☺. Terassi on muuten hieno.
Raippa: Kiitos paljon! 🙂 Ystävät on ihania, niin ihmiset kuin eläimet. Tosin se kärpänen oli aika riivaaja, joten ehkä parempi, että pysyvät jatkossa ulkotiloissa.
Ihania kuvia terassista! No, erityisesti mä toki nautin näistä sun kissakaverin kuvista ♥ Aivan hurmaava tyyppi! <br />
<br />
Mä oon kyllä tuota kauhistunutta piipitystä tottunut jo kuulemaan, kun meillä kolme kissaa mellestää vapaana aina siellä mökillä. Ei se enää hirvitä ja kaikki hiirenraadotkin ollaan jo kauan siivottu pois kuistilta ja etupihalta ilman yökötyksiä ;D Mutta siellä maallahan se on vain hyvä asia, että nää vähäsen harventaa hiirikantaa. Täällä kaupungissa ovat ihan sisäkissoina ja välillä valjastelevat ulkona. <br />
<br />
Multa on vissiin jotain nyt mennyt ohi yleissivistyksessä, mut onko sulla siis järkkäri nykyään? wau 🙂
Dara: Kissakaveri on todellakin h e l l y y t t ä v ä. Ei tommosii kissoja voi ollakaan, niin kiltti! Harmi vain, että pitkällä tähtäimellä sen omistaja ei ole sille oikea ja mun on pakko kissan hyvinvointi edellä mennä, mikä tarkoittaa ettei mulla pian ole enää kissakaveria. 🙁 Mut siihen asti aion nauttia täysin rinnoin! Ja joo, mulla on viime kesänä käytettynä ostettu vanha Canonin järkkäri, mutta mulla on ollut sen kanssa vähän ongelmia, joten kovin monessa postauksessa ei järkkärikuvia ole. Pitää vähän tutkia ja roplata tuossa loppukesästä, jos saisi pelaamaan ihan kunnolla. 🙂