Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
En tehnyt uuden vuoden lupausta laihtumisesta, liikunnan aloittamisesta tai mistään. Sen sijaan tein uuden vuoden aikeita niin sanotusti eli aikomusta katsoa tarkemmin, mitä suuhuni laitan ja aikomusta liikkua enemmän kuin aiemmin. En halunnut asettaa sen tarkempia tavoitteita ainakaan alkuun vaan halusin antaa asioiden kehittyä omalla painollaan. Tavoitteena on kuitenkin hyvä tai ainakin parempi olo.
Ruokavalioni on ollut pitkään tiukahko, ensin painonhallinnan merkeissä ja sen jälkeen sairastelun vuoksi. Lähes puolitoista vuotta olen kärsinyt vatsa- ja suolistovaivoista, jotka ovat olleet päällä on-off. Ongelmat alkoivat syyskuun lopussa 2014 ja asiaa on tutkittu epäsäännöllisen säännöllisesti siitä lähtien. Syyskuun New Yorkin matkan jälkeen vaivat ovat hellittäneet, vatsa ja suolisto ovat toimineet lähes moitteetta. Olen syönyt ihan normaalisti pitkästä aikaa ja se on tuntunut todella hyvältä. Tavallista ruokaa vehnineen, maitotuotteineen ja kaikkineen. En ole halunnut stressata mistään ruokaan liittyvästä nyt, kun ei ole ollut sairastelun vuoksi pakko, ja viime vuoden aikana pudotetut viitisen kiloa ovatkin palanneet takaisin.
Kuluneen kuukauden aikana olen radikaalisti vähentänyt makean syöntiä eikä se oikeastaan ole ylettömän vaikeaa ollut. Olen yrittänyt parhaani mukaan jatkaa tavallista syömistä, joskin ajatuksen kanssa. Paino ei kuitenkaan ole juurikaan laskenut loppuvuoden lukemista. Pitänee kohdallani siis paikkaansa, että tarvitsen suhteellisen tiukan ruokavalion, jotta painoni putoaa. En valitettavasti kuulu heihin, joilla paino putoaa helposti. Minun on nähtävä hieman enemmän vaivaa siinä hommassa.
Jos planeettojen asennot ovat kohdillaan kuun vaihteessa, aloitan FitFarmin Superdieetti Simplen. Ruokavalio on tuttu sinänsä, että olen aiemminkin ollut Jutan laatimalla ruokavaliolla. Tällä kertaa erona on, että ruokavalio on jämptimpi, kestää kauemmin ja pitänee sisällään jonkinlaista vaihtelua. Kyseessä on siis ruokavalio ilman liikuntaa. Pointtina saada ruokapuoli järjestykseen, jonka jälkeen voi (halutessaan) lähteä laittamaan myös liikuntapuolta kuntoon.
Vielä voi kuitenkin sattua ja tapahtua, sillä torstaina on aika tähystykseen (kolonoskopia). Keskiviikkona syön kevyesti aamulla ja lounaalla ennen muutaman tunnin ruoka- ja juomataukoa. Sitten alkaakin suoliston tyhjennysprojekti – kuulema koko homman inhottavin osio – ja torstaina aamulla kohti sairaalaa. Jännittää kyllä, mutta luotan, että ennen toimenpidettä saatavat esilääkitykset sekä ammattitaitoinen henkilökunta tekee hommasta mahdollisimman siedettävän. Päivä pari menee varmaankin toipumiseen, toimenpiteen jälkeen voi olla kuulema kipuja suolistossa olevan ilman takia, mutta se menee vissiin aika pian ohi. Kunhan olo on parempi ja vatsa tottunut taas ruokailuun, aion palkita itseni jollain tosi hyvällä jäätelöllä ja ehkä suklaalevyllä. Sitten tosiaan, kuten sanoin, jos kaikki menee suunnitellusti alkaa maanantaina (1.2.) kuuden viikon mittainen matka toivottavasti edes hieman kevyempään minään. Kymmenen kiloa olisi hukattavissa ennen normaalipainoa, mutta jos nyt sen viitisen kiloa saisi pois, kun sen kerran onnistuin jo tiputtamaan. 😉
Pientä hyvän olon motivaattoria ostin kirjakaupan alesta, kun löysin vuosi sitten ilmestyneen Kristian Ekströmin kirjoittaman Simply Well – Neljä askelta terveyteen -kirjan. Halusin sen lukea silloin jo tuoreeltaan, mutten raaskinut ostaa. Nyt kirjan sai 75 % alennuksella ja päätin tarttua tilaisuuteen. Kirja pitää sisällään paljon tuttuja juttuja, mutta aivan taatusti myös jotain uutta. Jos ei muuta, niin ainakin tehostaa paneutumista paremman olon saavuttamiseen.
Sain myös pari viikkoa sitten tilaisuuden osallistua Stockmannin järjestämään Hyvän olon iltaan, josta nämä postauksen kuvatkin ovat. Stockmann on vahvasti ja näkyvästi tuonut esille Hyvän olon valintoja -kampanjaansa, joka yltää kauneuden ja ruoan lisäksi myös kodin sisustukseen. Luonnollisia ainesosia sisältävää kosmetiikkaa, terveellistä ruokaa ja ainesosia sekä pehmeitä ja orgaanisia materiaaleja koteihin. Hyvän olon illassa maistelimme terveellisiä ja maukkaita ruokia, tutustuimme erilaisiin ruoka-aineisiin, joista saa valmistettua hyvää ruokaa sekä saimme vinkkejä myös mielen hyvinvoinnin hoitamiseen. Tilaisuuden päätyttyä saimme mukaamme myös muutamia hyvän olon tuotteita; ruokatarvikkeita, kosmetiikkaa ja kauniit valkoiset tulppaanikimput. <3
Tässä oli nyt paljon asiaa ja työkalujakin tuntuu olevan hyvin käsillä, jotta hyvän olon valintoja paremman olon saavuttamiseksi on helpompi tehdä. Millaisia teidän hyvän olon valinnat on? Terveellistä ruokaa, liikuntaa, hemotteluhoitoja, aikaa läheisten kanssa tai jotain muuta?
Yäh… tähystys kuulostaa inhalta. Onneksi mun ei tarvinnut koskaan mennä noihin, kun syy mun vatsa-ongelmiin (vilja-allergia) löytyi tarkemmista verikokeista. Mä aloitin myös keveämmän elämän uudesta vuodesta ja karsin kaiken ylimääräisen pois ruokavaliosta. Syön tarkasti ja täsmällisesti ja se toimii itsellä tosi hyvin; olo pysyy virkeänä, nälkä ei yllätä, eikä myöskään sokerihimo. Jaksan myös treenata sen 4-6 viikossa. <br />
<br />
Itselle on turha asettaa liian tiukkoja sääntöjä, vaan tehdä jutut niin, että mielenkiinto pysyy yllä. Toisaalta täytyy muistaa, että mikään ei tule ilmaiseksi ja joskus pitää vähän nähdä ekstra vaivaa. Tuo Jutta-dieetti kuulosti mielenkiintoiselta ja on varmasti toimiva! Kerro lisää, jos saat suunnitelmat toteutumaan. Tsemppiä kovasti tähystykseen, olen hengessä mukana!! ♡♡
Heidi: On hyvä, että tähystävät, mutta toisaalta olisi tosiaan voinut selvitä syy muullakin tavalla ja olis siten välttynyt moiselta toimenpiteeltä. Pidetään peukkuja, että kaikki sujuu hyvin ja mitään vakavaa ei löydy. Kiitos tsempeistä! ♥<br />
<br />
Olin joskus aikoinaan Jutan ilmaisdieetillä Go Jutta Go/Go Fat Go ja se oli ihan toimiva dieetti, ei ollut alun tottumisen jälkeen nälkää ja syödäkseen sai. Vähän jännittää, miten saa kaiken mahtumaan ja sopimaan sujuvasti arkirytmiin, muutoin ei oikeastaan ole mitään ennakko-odotuksia. Toki sitä toivoo, että ruokavalio saisi painon edes hieman putoamaan. Jos musta ei normaalipainoista saa, niin ainakin jos pääsisi syksyn lukemiin. Silloin oli kehossa jo tosi hyvä olo. 🙂
Voi ei, tsemppiä tähystykseen! Ei ole herkkua, voin sanoa omasta kokemuksesta :/. Kolonoskopia on tehty kahdesti, ja suun kautta tähystetty yhden kerran. Tyhjennyslitku kannattaa juoda lavuaarin ääressä, sillä itselläni se ainakin aiheutti tosi pahan yökkimisreaktion, sillä oli niin pahaa – eräs tietämäni henkilö taas ei pitänyt sitä oikein minkään makuisena. Halusin ennen tähystystä kaikki mahdolliset kipulääkkeet, ja olinkin lääkkeistä aivan sekaisin, mutta silti itse tähystys sattui aivan mielettömästi – tuntui kuin joku yrittäisi tunkeutua mahan kautta ulos. Toimenpide täytyikin keskeyttää, sillä en kestänyt sitä enempää. Jouduin menemään uudelleen toisen kerran, ja koska en pystynyt juomaan litkua, jouduin menemään sairaalaan jo edellisenä päivänä ja sain litkun nenä-maha -letkun kautta – se oli vielä hirveämpää kuin itse juominen. Tähystys tehtiin onneksi nukutuksessa, joten siitä ei ole mitään muistikuvia. <br />
<br />
En halua pelotella, mutta omat kokemukset ovat vielä todella hyvin muistissa, vaikka aikaa on jo reilusti yli kymmenen vuotta. Toisaalta tämä henkilö (entinen työkaverini), joka ei pitänyt litkua minkään makuisena, ei myöskään kokenut tähystystä pahana. Hän sanoi, että pari kertaa tuntui hieman inhottavalta, mutta tunne meni nopeasti ohi.
Tiia: Harmi, että sun kokemukset on olleet noin kurjia. 🙁 Toivon kovasti, että oma kokemukseni olisi ainoastaan epämiellyttävä, ei kivulias. Tällä hetkellä jännitän tosi paljon tyhjennyksen tuomaa nälkää, sillä usein näläntunteen sijaan nälkä aiheuttaa minulla pahoinvointia ja heikotusta. En voi sietää pahoinvointia, sillä pelkään oksentamista ja siten kaikki sitä muistuttavat tilanteet aiheuttavat minulle paniikkia. Kammottaa myös jo valmiiksi tyhjennys myös vessassa ravaamisen vuoksi, sillä vuoden kestäneen ripuloinnin vuoksi henkiset traumat ovat vahvat. Aion kuitenkin parhaani mukaan pitää pään pystyssä ja lipun korkealla, ja ajatella, että pian kaikki on ohi. Esimerkiksi vuorokauden päästä tästä hetkestä kaikki on varmaan jo ohi ja toipuminen voi alkaa!
Tsemiä kolonoskopiaan! Mäkin olen siihen menossa vajaan 2 viikon päästä maanantaina. Gastroskopia mulle on tehty jo 3 kertaa, mutta tämä on eka kerta kolonoskopian kanssa. Täällä ei automaattisesti saa lääkityksiä kolonoskopiaan. Tai riippuu siitä missä yksikössä se tehdään, mutta mut tähystetään kaupunginsairaalassa ja siellä ei yleensä lääkitä. Siksipä soitin sinne ja selitin tilanteeni ja sen että sain humautusanestesiat kahdessa viimeisessä gastroskopiassani ja onni oli puolellani sillä kävi ilmi että minut tähystää naislääkäri, joka poikkeuksellisesti käyttää suonensisäistä sedaatiota kolonoskopiassa. Hoitajan piti vain tarkistaa että mulle oli vapaa petipaikka selviämistä varteen tarjolla ja onneksi oli, sillä kukaan muu ei ollut saamassa sedaatiota. Lisäksi mukana pitää ehdottomasti olla saattaja, muuten kyseinen lääkäri ei kuulemma sedaatiota käytä ellei potilaalla ole saattajaa mukanaan.
Satu: Mulle on jo varattu rauhoittava lääkitys ennen toimenpiteen alkua ja olen lukenut, että myös kipulääkitys on mahdollinen. Aionkin kertoa heti sairaalaan saavuttuani, että olen kipuherkkä ja -pelkoinen. Uskon, että saan lääkitykset, jotka helpottavat toimenpiteen onnistumista. Pelkään kovasti myös kanyylin laittamista, sillä jostain syystä sen laittaminen ei minulle meinaa onnistua. Joutuu aina turvautumaan johonkin experttiin, jotta kanyylin saa. Olen muutaman kerran meinannut pyörtyä ja saada paniikin, kun kanyylia on yritetty saada suoneen. Kerron kuitenkin tämänkin heti siellä ja pidän peukut pystyssä, että kaikki sujuu hyvin. Onhan kuitenkin netti pullollaan ennakkopelkoja paremmin menneistä tähystyskokemuksista! 🙂
Toivottavasti tutkimus sujui hyvin ja mitään hälyyttävää ei löytynyt! Voisitko kertoa vaikka ihan lyhyesti miten sinä koit tutkimuksen?
Satu: Kiitos kysymästä, kaikki sujui hyvin eikä mitään hälyyttävää löytynyt. Lääkäri sanoi, että suoli näyttää terveeltä ja kauniilta – jos suoli nyt kaunis voi olla. 😉 <br />
<br />
Koko prosessi ruokavalion keventämisestä itse toimenpiteeseen sujui ihan kivasti. Viikko ennen tähystystä ruokavaliosta jätettiin pois kaikki huonosti sulava eli siemenet, pähkinät, vihannekset, marjat ja hedelmät. Päivää ennen tähystystä sai syödä kevyen aamiaisen ja sosemaisen lounaan (klo 12-14). Tämän jälkeen tuli olla syömättä ja juomatta neljä tuntia ja klo 18 alkaen piti aloittaa tyhjennysjuoman (Moviprep) juominen. Tunnissa tuli juoda litra tyhjennysjuomaa, joka alkoi vaikuttaa itselläni puolitoista tuntia juomisen aloittamisesta. Sitten ravasin neljä tuntia vessassa. Se meni ihan hyvin, kun vaan piti huolta että ei käyttänyt vessapaperia vaan suihkua ja pyyhettä. Tällä vältti ihoärsytyksen. Illan aikana piti juoda vielä 3 litraa kirkkaita nesteitä. Itselleni maistui parhaiten vesi, mutta join myös lihalientä ja hieman Spritea, jotta elimistö sai energiaa.<br />
<br />
Jonkinmoisten yöunien jälkeen aloitin aamulla viideltä toisen tyhjennysjuomalitran juomisen ja tällä kertaa vaikutus alkoi tunnissa. Pari tuntia taas vessassa ravaamista ja sitten pystyikin jo lähtemään kohti sairaalaa. Julkisilla en uskaltanut lähteä, kun en tiennyt, miten suolisto toimii, joten nappasin taksin alle. <br />
<br />
Olin etukäteen ilmoittanut tarvitsevani rauhoittavan lääkkeen ennen toimenpidettä ja paikan päällä kerroin vielä hoitajalle kipupelostani ja -herkkyydestäni sekä ongelmista kanyylin laittamisen kanssa. Sitten pukeuduin tutkimusvaatteisiin (sairaalan sukat sekä housut, joissa oli takana aukko, oma paita sai olla päällä) ja siirryin tutkimushuoneeseen. Minut ohjattiin tutkimuspedille ja saman tien lääkäri alkoi selostaa, miten tutkimus etenee ja millaisilla välineillä se tehdään. Lääkäri kertoi myös keinoista, joilla mahdollisia kipuja voi hallita ja sen, missä kohdissa kipuja voi esiintyä. Ehdin vain tajuta etten saanut mitään lääkkeitä ja sitten jo tutkimus käynnistettiin. Olin niin hämmentynyt jämptistä touhusta etten oikein saanut suuta auki lääkityksen suhteen ja päädyin vaan menemään tilanteen mukana.<br />
<br />
Tutkimus aloitettiin kylkimakuulla ja hetken perästä sitä jatkettiin selinmakuulla. Tutkimuksen aikana oli kipuja, erityisesti alkuvaiheessa, aina kun oltiin suolenmutkissa. Myös naiseudella oli kiputuntemuksiin vaikutusta, sillä meillä naisilla tuo kohdun kohta tuo tullessaan tuntemuksia. Alavatsassa oli siis aika voimakkaita kiputuntemuksia, mutta kyllä ne kesti vaikka alussa hieman tuskanhikeä ja älähdyksiä pääsikin. Kivut loppuivat siinä vaiheessa, kun päästiin paksusuolen loppuun. Pikaisesti piipahdettiin myös ohutsuolen puolella kurkkaamassa ja siitä sitten kun palattiin tutkimuskameran kanssa suolta takaisin päin ei enää ollut kivualiasta vaan katselin vain näkymiä suolessa samalla kun lääkäri selosti, mitä siellä on. Samalla myös napattiin koepaloja suolen pinnalta. Tämä ei sattunut, tuntui lähinnä vain hassulta nyppäykseltä. Lopuksi lääkäri vielä poisti suolesta kaiken ilman, jotta paljon puhuttuja toimenpiteen jälkeisiä ilman päästelyitä ei tarvinnut kokea. ;)<br />
<br />
Sitten vaan vessan kautta omat vaatteet päälle ja hetken jutustelua lääkärin kanssa ja pääsin kotiin. Mitään jälkilepäilyjä tai vastaavia ei tarvinnut, sillä lääkitystähän ei annettu. En tiedä, olisiko esilääkityksestä ollut apua. Ehkä, ehkä ei. Menisin uudelleen toki, jos pitäisi, mutta ei se ehkä kokemuksista kaikista nautinnollisin ollut. 😉 Jos vaikka rinnakkain olisi paksusuolen tähystys ja selkäydinpunktio, niin tähystyksen valitsisin empimättä. Samoin saattaisin valita sen jopa magneettitutkimuksenkin sijasta paniikkitaipumuksen vuoksi.<br />
<br />
Eli ei kivaa, muttei tuhotonta tuskaakaan. Jos joku kyseistä toimenpidettä pelkää, niin oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että vaikka jännittäminen onkin ihan normaalia ja sallittua, niin liikaa ei kannata pelätä. Hyvin se menee. 🙂
Kiitos paljon kun jaoit kokemuksesi 🙂 Nyt menen hieman helpottuneempana itsekin kyseiseen toimenpiteeseen, vaikka tokihan se on aina yksilöllinen kokemus itse kullekin. Olen kuullut että kipu on pahempi juurikin naisille ja erityisesti hoikille naisille. Lisäksi jos on kiinnikkeitä leikkauksista niin tähystys voi olla kivulias ja mullahan niitä on kun vatsaa operoitu 3 kertaa ja jokaisella kerralla tullut kiinnikkeitä…<br />
<br />
Eniten ehkä mietin miten selviän kaiken sen nestemäärän juomisesta. Mulla on myös Moviprep tyhjennysliuoksena eli sitä menee se kaksi litraa kahteen osaa jaettuna. Mun ohjeessa oli lisäksi sanottu että nesteitä pitäisi Moviprepin lisäksi edeltäväni iltana juoda 3-5 litraa, joista puolet suolaisia. Ja seuraavana aamuna pitäisi Moveprepin lisäksi juoda edelleen runsaasti nesteitä, mutta lopettaa juominen 2 tuntia ennen tähystystä. Saas nähdä, pitää varmaan vessaan muuttaa.<br />
<br />
Lisäksi tietty migreeniaspekti pelottaa, sillä syömättömyydesta johtuen saan takuuvarmasti kamalan kohtauksen ja suun kauttaa lääkkeet ei siinä paljon imeydy. Onneksi sain triptaaneja nenäsuihkeena, josko niistä olisi pelastajaksi.<br />
<br />
Mullekin tehty toki vaikka minkälaisia operaatioita, mm. selkäydinpunktio, magneettitutkimus, hermoratatutkimus, gastraskopia x 3 ja mikään noista ei ole musta ollut paha. Pahin ehkä ollut se kasvainleikkauksen jälkeen vatsaonteloon jätetyn dreeniletkun ulosvetäminen. Sitä letkua kun riitti ja riitti ja se kyllä sattui niin maan perkuleesti että huusin kuin syötävä. Toisaalta kun elän melkein jatkuvassa kroonisessa kivussa niin kipukynnys kieltämättä kasvanut, joten en sinänsä pelkää tuota kolonoskopiaakaan kivun kannalta. Mutta ainahan se voi yllättää. Mulla se diagnoosi tai sen puute varmistuisi vasta niistä koepaloista, joten saan sitten jännätä siihen saakka että ne on tutkittu, mutta toivon tietysti että koepalat ovat kunnossa!
Satu: Mulla luki, että nesteitä iltatyhjennyslitkun jälkeen 3 litraa ja aamulitkun jälkeen vähintään puoli litraa. Mut ohjeet voi hieman poiketa toisistaan sairaalasta riippuen. Tämä tähystys tehtiin Malmin sairaalassa. Mulle lääkäri myös sanoi, että koska suoli näytti niin hyvältä, tulee koepalatulokset olemaan 99,9 % varmuudella ok. Ja kyllä se helpotti, kun kerrottiin ihan suoraan ettei mitään kasvaimia tai muuta näkyvää vikaa ole. Tsemppiä sullekin koitokseen!
Kiitos tsempistä:-)<br />
<br />
Mulla epäillään yhtä tiettyä juttua, joka kuulemma näkyy vasta koepaloissa. Yleensä suolen limakalvo on siinä normaalin näköinen, joten siksi diagnoosi varmistuu vasta koepaloista. <br />
<br />
Joo, oon huomannut että noissa tyhjennysohjeissa on aika suuriakin sairaala- ja paikkakuntakohtaisia eroja, mutta parasta varmaan seurata niitä saatuja ohjeita niin eipä ainakaan tule sanomista.
Satu: Juu, hyvä mennä omilla ohjeilla. 🙂 Ja toivottavasti sulla ei ole sitä, mitä sulla epäillään. Olettaen, että se ei varmaankaan ole kiva juttu.
Huh, nyt on mullakin tämä ilo takana. Tänään aamulla siis tähystettiin. Oli kyllä ihana salihenkilökunta (lääkäri ja 2 hoitajaa). Hankalimpana koin tyhjennysnesteen juomisen, oli pahaa. Kehitin kuitenkin menetelmän että ns. Pohjanmaan kautta kiskaisin sen litran huiviin puolessa tunnissa. Lisäksi join reilut 3 litraa muita nesteitä, joista puolet suolaisia. Tänään tutkimusaamuna taas sama homma, mutta muita nesteitä join vain 1,5 litraa. Hyvin oli puhdistunut. Migreenihän mulle tosiaan tuli riesaksi, eikä meinannut millään pois lähteä. <br />
<br />
Sairaalassa saliin päästyäni siellä oltiin heti valmiina lääkkeen kanssa 🙂 Mulle yleensä saa kanyylin laitettua suhteellisen ongelmitta, paitsi jos olen nestehukassa tai kovin kivulias. No, ilmeisesti olin nautituista nesteistä huolimatta nestehukassa. Kanyyliä yriettiin laittaa ensin molempiin kyynärtaipeisiin, mutta sitä ei voitu pitää niissä koska suonissa oli mutka. Molemmista kämmenselistä suonet olivat karanneet nestehukan vuoksi ja niitä lämmiteltiin ja puristeltiin jne. Kolmas kerta toden sanoi ja kanyyli saatiin paikoilleen. Onneksi en ole kipuherkkä, joten operaatio suonenmetsästys ei sinänsä haitannut. Sitten mömmöt suoneet ja letku suoleen. Toinen hoitajista oli kokoajan pääni luona ja seurasi happisaturaatiota ja jutteli. Toinen avusti lääkäriä. Lääkäri selosti hienosti tutkimuksen kulkua. Koepaloja otettiin paljon normaalia enemmän juurikin sen tietyn epäilyn takia. Myös yksi kohta löytyi jota ilmeisesti oli mielenkiintoinen. Jotain lääkäri siinä hoitajan kanssa puhui siitä että ei nähnyt kyseistä kohtaa mennessään sisään ja miettivät onko siinä kuroutumista tapahtunut ja päättivät että paras ottaa koepala ja antaa patalogin katsoa…<br />
<br />
Saas nähdä, 2-3 viikon päästä tulee ilmeisesti tulokset. Itse tutkimus oli muuten täysin kivuton, paitsi paluumatkalla loppupäässä kun lääkäri halusi katsoa peräsuolenaluetta ja hinkkasi letkua siellä. Muuten en tuntenut oikeastaan mitään missään vaiheessa. Ja en siis saanut sedaatiossa mitään kipulääkitystä, ainoastaan midatsolaamia ja olin koko ajan tolkuissani ja juttelin lääkärin ja hoitajien kanssa, joten kyse ei ollut siitä että kipulääkitys olisi peittänyt tuntemukset alleen. Mutta olen tyytyväinen että kävin ja menisin uudelleenkin jos tarve tulisi. <br />
<br />
Mites sulla muuten, onko jatkotoimenpiteistä tietoa? Lopetetaanko tutkimukset kolonoskopiaan vai tehdäänkö vielä lisätutkimuksia? Jos kolonoskopiassa ei mitään löydy niin onko sulla diagnoosina sitten IBS eli ärtynyt suoli ja onko sulle ehdotettu siihen FODMAP-ruokavaliota? IBS on siitä hankala vaiva että sehän voi välillä olla pois pitkiäkin aikoja kunnes taas palaa vaivaamaa entistä ikävämmin.
Satu: Jes, hienoa, että sullakin meni toimenpide suhteellisen kivuttomasti! Se aina helpottaa, jos sitten joutuu joskus käymään uudelleen moisen läpi. Mäkin muuten vedin samalla tavalla tyhjennysjuoman, mahdollisimman nopeasti vaan. Kaksi lasillista kerralla "pohjanmaan kautta" ja pian kannu olikin tyhjä. Kerran se vaan kirpaisee, ajattelin! ;)<br />
<br />
Mulla ei ole tiedossa mitään jatkotoimenpiteitä ja -tutkimuksia. Oireet on olleet poissa muutamia kuukausia nyt ja koska suolikin oli kunnossa (tulokset tulee tämän kuun lopussa varmaankin), niin ei tullut diagnoosiakaan. Ei diagnosoinut IBS:ää, käsitin puheista, että ehkä kyseessä oli viime ja toissa vuoden rankat elämänkokemukset ja stressi. Tokihan menen uudelleen lääkäriin ja pyydän jatkotutkimuksia, jos suolisto uudelleen äityy oireilemaan, mutta toivotaan nyt parasta vaan jatkon kannalta. 🙂 Toivottavasti myös sun tulevat tulokset eivät tuo tullessaan mitään liian vakavaa!
Onkohan sun koepalavastaukset tulleet? Kauanko niiden saamisessa kesti? Olivatko kunnossa? Toivottavasti!
Satu: Tulosten saamiseen sanottiin menevän noin neljä viikkoa. Kävin katsomassa Kannassa äsken ja jos ymmärsin oikein, ne on tutkittu ja löydökset on normaalit. En ole ihan varma, varmaankin varmistan sen jossain vaiheessa vielä tk:sta.
OK. Hienoa, jos ovat kunnossa ☺️ Itselleni sanottiin että tuloksissa menee 2-3 viikkoa ja että ne tulevat kotiin. Olen hieman epäileväinen tuon 2-3 viikon suhteen, sillä aina aiemmin on patologialla kestänyt pidempään. Ja nyt koepaloista on jo yli 2 viikkoa ja vielä ei ole mitään kuulunut. Odottelenpa siis rauhassa tuonne kuukauteen saakka. Ylihuomenna pitäisi sitten mennä pään laajaan magneettikuvaan, aivojen mri ja aivoverisuonien mra. Tutkimusta tutkimusten perään.
Satu: Tsemppiä tutkimuksiin! 🙂
Kiitos 🙂
Eilen tuli kotiin koepalavastaukset ja ei ollut viitteitä siitä mitä pelättiin eli mikroskooppisesta koliitista 🙂 Ripulin syynä on joko käyttämäni migreenin estolääkitys (epilepsialääke) tai sappihappomalabsorptio, johon olisi lääke olemassa ja jota voisin siis kokeilla. Ainoa ongelma on se että kyseinen lääke pitää ottaa erillään muista lääkeaineista, joten sille voi olla vaikea löytää sopivaa ottoajankohtaa jossa tulisi 4-6 tunnin väli muihin lääkkeisiin.
Satu: Onneksi olkoon hyvistä vastauksista! Tärkeintä on, että jos jotain löytyy, niin on hoidettavissa. 🙂