Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Blogeissa on näkynyt paljon erilaisia kukkivien puiden oksia kauniisti maljakkoon laitettuna. Pääasiassa omenapuun ja kirsikkapuun oksia. Olen Prismassa nähnyt toki pieniä kirsikkapuun oksakimppuja, mutta en ole halunnut maksaa reilua viittä euroa oksista. Niinpä sen kummempia ajattelematta heitin Facebookissa statukseen, josko jollain kaverillani olisi pihalla omenapuita tai kirsikkapuita, joista liikenisi hieman oksia minulle. Ja yllätyksekseni, liikenihän niitä!
Oksia itse asiassa liikeni huimasti. 🙂 Niitä riitti kahteen maljakkoon ja yhteen isoon lasimaljaan. Maljakoilla sain vähän vaihtelua Bestån päälle.
Pienemmän maljakoista haluaisin tuosta toisaalle, mutta olkoon tuossa kunnes löydän sille paikan. Makuuhuoneeseen olisi kiva saada kyllä jotain elollista, mutta koska en vietä siellä aikaa nukkumista lukuunottamatta, niin tuntuu, että menisivät vähän niin kuin hukkaan. Eteiseen sopisivat kivasti, mutta sielläkään eivät olisi katseen alla kovin paljoa ja toisaalta, olisiko valoa tarpeeksi vaikka tämä onkin valoisa asunto?
Isoimman nipun oksia laitoin parvekkeelle isoon lasimaljaan ja maljan parvekkeen pöydälle. Tuli heti kotoisuutta parvekkeelle. 🙂
Tässä illan auringonpaisteessa kelpaa istuskella ja nautiskella lämmöstä tai vaikkapa hyvästä kirjasta.
Näiden kirsikkapuun oksien saaminen piristi todella paljon. Miten pienestä voikaan ihminen saada iloa! Kiitos kaunis, Teija <3
Piipahdin myös lapsuudenkodissani ja siellä odotteli kiva pieni tuliainen Englannista käymässä olleelta pikkuserkultani. Harmi, että ei ehditty pääsiäisen aikana näkemään, mutta ensi kerralla sitten. Terkkuja vaan ja kiitos herkullisesta tuliaisesta! Jossain vaiheessa sitten palkitsen itseni ihanalla maitosuklaakaakaolla ja minivaahtokarkeilla. 🙂 (kuvan pikkuleivät ovat isälleni)
Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Blogiasi seuranneena, ajattelin kysellä miten tupakkalakkosi? Onnistuitko lopettamaan?
Laura: Kiitos kysymästä, edelleen savuttomana täällä. 🙂
Ihania oksia ja kivan näköinen tuo siun partsi 🙂
Kiitos Soili! Vähän tarttisi vielä jotain keksiä parvekkeelle, mutta onneksi menee noinkin puoliksi sisustettuna. 🙂
Voi sullahan on parveke jo ihan valmis kesään! Kirsikkapuun oksat on kauniita kun kukat aukeaa.
J: Kiitos! Sitä kai itse katsoo omaa kotiaan kriittisemmin ja jotenkin ajattelin, että parvekkeen pitäisi olla vielä enemmän ja huolellisemmin sisustettu. Mutta totta, kyllä se kelpaa tuollaisenaankin ja voihan sitä aina kesän mittaan sisustella lisää. 🙂
Kirsikkapuun oksat on ihania! ♥ Ihanaa, että onnistuit facen kautta saamaan itsellesi näitä! 🙂 Minäkään en ole (vielä) näitä ostanut, mutta mieli tekisi!
Heli: Kysypä sinäkin, jos jollain tutulla olisi omasta takaa? 🙂
Niinhän sitä vois! 🙂 Mulla on haaveena et saatais pihalle oma kirsikkapuu, siitä ois sitten niin kätevä ottaa välillä sisälle koristeeksi oksia! ♥
Heli: Noista oksista voi kuulemani mukaan juurruttaa ja istuttaa. Nämä oksat meinaan on puusta, joka on alun perin ollut vain samanlainen oksa. 🙂
Kiitti tiedosta!! Siinähän on toinen syy ruveta kyselemään näiden perään! 🙂
Heli: No niin, hieno homma! Toivottavasti saat jostain oksia. 🙂
Wau! 🙂 Mahtavaa että olet savuttomana! Mä lopetin tupakoinnin kokonaan, ilman korvikkeitä 2.1.2014. Tupruttelua takana 25 vuotta.Aluksi oli hankalaa. Ja nyt naama kukkii kuin teinillä…
Laura: Kiitos ja onnea savuttomuudesta sullekin! Mulla on myös noin 20 vuoden tupakointihistoria ja aivan ihanaa, että ei enää vetele keuhkoihin moskaa. 🙂