Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Maaliskuussa kulutin aikaa lukemiseen neljän kirjan verran. Lukemani kirjat olivat tällä kertaa tyyliltään kaikki erilaisia, mutta jokaisesta pidin. En muuten olekaan vielä törmännyt tämän heränneen lukuinnostukseni myötä yhteenkään kirjaan, joka olisi jäänyt lukematta.
Ammattijärjestäjä Ilana Aallon kirjoittama Paikka kaikelle – Mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan oli mielenkiintoinen lukukokemus. Kirja kertoo kiinnostavasti tavaroiden ja ihmisten historiasta ja siitä, miten tavaroihin suhtaudutaan nykypäivänä. Jokaisen kappaleen lopussa on pieni vinkkiosa tavaran karsimiseen, jos sellaista kaipaa. Olen itse toki inspiroitunut enemmän konkreettisemmista vinkeistä, sillä en niinkään enää tässä vaiheessa kaipaa ymmärrystä tavaratulvan kertymiselle ja säilömiselle. Mutta jos ymmärrystä haluaa kasvattaa niin suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa. Ja pidin tästä kirjasta paljon enemmän kuin aiemmin äänikirjana kuuntelemastani Jenni Sarraksen Tavarataidoista.
Cecelia Ahernin Sadan nimen mittainen matka oli chicklitiä fiksummasta päästä. Samaan aikaan, kun teksti vei ja viihdytti mennessään, herätti se ajatuksia ja tunteita, jotka ovat omassakin elämässä ja yhteiskunnassamme ajankohtaisia.
Todella mielenkiintoinen sukellus reilun viiden vuoden takaisiin aikoihin, kun tapahtui pahin sitten sotien ja norjalainen Anders Behring Breivik surmasi 77 ihmistä Oslossa ja Utøyan saarella. Kirjassa Olin Anders Breivikin asianajaja käydään läpi tapahtumaa ja sen jälkeistä prosessia Breivikin asianajajan Geir Lippestadin näkökulmasta.
Suomalaissukuisen Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset -sarjaa minulle suositeltiin ja kun löysin muutamalla eurolla osat kaksi ja kolme, hankin myös tämän ykkösosan eli Luolakarhun klaanin, ja niin alkoi koukuttava lukumatkani fiktiiviseen maailmaan noin 35 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tyylilaji on täysin jotain muuta, mihin olen tottunut, mutta voi vitsi, miten on vienytkään mukanaan tämä tarina. Minulla on menossa jo kolmas osa sarjasta ja täytyy alkaa osien 4-6 etsiminen.
Mitä kirjoja sinä olet viime aikoina lukenut? Suosituksia? 🙂
Postaus sisältää mainoslinkkejä
