Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
kotikaupunkiani, merta, Kaivopuistoa, ihmisiä, poliiseja, aurinkoa, jäätelöä, naurua, musiikkia, tunnelmaa, kesää, kuvaamista… Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Älkää muuten ihmetelkö tuota poliisijuttua, mulla on aikamoinen fiksaatio poliiseihin. Ja ei, ei sen takia, että niillä on univormut ja ne on suurimmaksi osaksi miehiä. Hih! Mulla ei ole myöskään auringonpistosta vaikka olenkin tänään istuskellut pikkuisissa shortseissa parvekkeella ja nauttinut kesästä. 🙂
Eilen illalla tuli vaan tunne, että nyt on päästävä kotoa pois. Koska äkkilähtö jonnekin reissuun ei ollut mahdollista, niin piti valita toiseksi paras vaihtoehto eli oman kotikaupungin merenranta. Siispä kaverin kanssa otettiin suunnaksi rakastamani Kaivopuiston ranta. Siellä mieli lepää, vaikka virikkeitä on paljon. Herään meren vaikutuksesta henkiin ja siellä olen eniten oma itseni. Mitä kesäinen Kaivopuisto ei paranna, sitä ei ole tarkoituskaan parantaa.
Kävimme myös Kaivopuiston läheisyydessä muuallakin ajelemassa ja bongailemassa kivoja maisemia. Löytyykö mitään tuttua alla olevista kuvista? 😉
Illan aikana kävimme myös Espoon puolella Haukilahden venesatamassa sekä ihastelemassa Westendin hulppeita taloja. Lopulta kuitenkin Kaivopuisto veti magneetin lailla takaisin ja päädyimme Mattolaiturin terassille. Kaverini on muuten monesti nähnyt Westendissä näyttelijä Jukka Puotilan iltalenkillä ja osasipa kaveri näyttää hänen asuintalonsakin. Ei tällä kertaa kuitenkaan Puotilaa tavattu. Tämäkin selittyi Kaivariin palattuamme kyllä, sillä siinähän se JP istuskeli terassille meidän viereisessä pöydässä. 😀 (alla olevan kuvan oikea alakulma)
Mainitsinko jo mieltymyksestäni poliiseja kohtaan? 😉
Siiderin (kahden) jälkeen lähdimme kotia kohti, mutta piipahdimme vielä entisen kotitaloni pihalla kuuntelemassa satakielen laulua. Siinä myös yksi asia, jota keväässä ja alkukesässä rakastan. Harmi vain, että nykyisen kotini parvekkeella kuuluu satakielen laulu vain etäisesti.
Kyllä vaan teki pieni irtiotto hyvää. Tuntuu kuin olisin aivan eri ihminen nyt. Jos joudun joskus asumaan sillan alle, niin valitsen sillan kyllä merenrannalta. Ohhoh, kylläpä taas huumori kukkii. Eikäku oikeasti, olen vaan niin onnellinen.
Ensi perjantaina pääsee takas noihin maisemiin, on meinaan suosikkitapahtumani eli Cruisingit. Voisin tuijotella jenkkiautoja ja moottoripyöriä vaikka miten paljon. Ikuinen haaveeni onkin 60-luvun lopun (avo)mustang <3
No niin, mutta päästänpä teidät tästä ihkutuspiinasta ja toivotan kaikille ihanaa lauantai-iltaa. 😀
