Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Mitä yhteistä on sipulilla ja sisustuksella?
Jos joku kysyisi tuota, niin olisin ehkä aavistuksen hämmentynyt, mutta yhdistäisin sen sipulin varmaankin keittiöön. Noh, keittiöstähän ei tässä ole kysymys, joskin tosin voisi olla ehkäpä kenties. 😉
Kaupassa hyörittiin tänään ystävän kanssa kukkaosastolla ja mukaan lähti tämän joulukauden ensimmäinen hyasinttini. En ole tainnut koskaan valkoista sinttiä omistaakaan vaan vaaleanpunaisia ja sinisiä. Jotain uutta sentään perinteisellä hyasinttiosastolla.
Hyasintin laitoin samaan Arabian Pomona Luumu-sarjan voipyttyyn kuin viime vuonnakin. Pytty on peräisin lapsuudenkotini kaapista.
Ystäväni ei tosin voinut ihanan tuoksuista ja herttaista hyasinttia itselleen ostaa, sillä hänelle tuli mieleen vain se, miltä kukka sipuleineen näytti. Ei tullut hänellä mieleen joulu vaan aivan jotain muuta. 😉
Nyt olen sitten välillä katsellut omaa sinttiäni ristiriitaisin fiiliksin. Onneksi kuitenkin pääosin hyasinttini näyttää silmissäni ihan siltä miltä pitääkin. Hih! 😀
*****
Täällä ollaan hieman heikossa hapessa. Noin viikon olen kärsinyt huimauksesta, jota esiintyy myös istuessa. Aluksi ajattelin, että hartiani ja pitkät selkälihakseni ovat niin jumissa, että huimaus johtuu siitä. Kun maanantain ja tiistain olin aivan järkyttävän väsynyt ja sen yhdisti huimaukseen säikähdin tosissani. Pahimmalla hetkelläni pohdiskelin jo kasvaindiagnooseja. Pahimmasta selvittyäni rauhotuin jo tuntuvasti. Varasin ajan hierojalleni. Aika on tosin vasta puolentoista viikon kuluttua ellei peruutusaikoja tule. Tänään piti käydä myös lääkärissä, mutta yllättäen en herännyt kelloon aamulla vaan havahduin vasta 10:30.
Nyt perustin itselleni ergonomisemman paikan netissä surffailulle ja työnteolle; Acapulco-tuolissani pystyn istumaan selkä suorassa ja tuettuna tyynyllä. Normaalisti sohvan nurkassa istuminen ja läppäri sohvan käsinojalla työskentely on koitunut kohtalokseni. Ihan oma moka, myönnän. Kenen ranka muka kestäisi viikkoja useamman tunnin päivässä kierteellä koko ajan? Voin sanoa, että älkää tehkö niin kuin minä olen tehnyt vaan pitäkää rankanne suorassa kun työskentelette koneella pidempiä aikoja. Ehkä jo teettekin niin, ehkä vain minä olen ollut hölmö ja ajattelematon. Ja ei, tämän hetkinen ratkaisu ei ole se oikeanlainen. Ihan vaan selvennykseksi, ettei kukaan kuvittele mun olevan ihan daiju. 😉 Olosuhteet ja nykyiset kotini kalusteet huomioon ottaen tämä on paras vaihtoehto juuri nyt. Jopas nyt kaikuu selittelyn maku omissakin korvissa. 😀
Nyt kuitenkin istun toistaiseksi ranka suorassa tässä tuolissa ja pidän tarpeeksi usein vartalonkiertojumppaa. Perjantaina yritän uudelleen lääkäriinmenoa ja jään odottelemaan sitä hieronta-aikaa. Vaikka päänuppi on välillä sekaisin ja huimaa, niin koitan jotenkin jossain vaiheessa kyetä keskittymään ja vastailemaan jättämiinne kommentteihin, joihin on nyt jäänyt vastailu.
Nyt kuitenkin loppu tää lätinä ja toivottelen kaikille mukavaa keskiviikkoiltaa!
