Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!Lue lisääOta yhteyttä
Tänään piipahdin Kevätmessuilla. Sain vihdoin toivomani rosmariinin. Se on hauskan näköinen ja syötäväksi tarkoitettuna myös hyödyllinen.
Oli tarkoitus postailla tänään räpsyjä messuilta, mutta ilta-auringon paistaessa keittiöön en malttanut olla kuvaamatta rosmariinia jo tänään.
Ilta-aurinko tässä asunnossa on vaan sykähdyttävän kaunis, hetken ennen kuin koti pimenee ja taivas punertuu. <3
Onko se niin hyvä kuin sen väitetään olevan?
Hiukseni ovat puolipitkät luihuhiukset. Ne ovat äärimmäisen ohuet. Niin ohuet, että vaikka moni on asiasta sanottuani todennut heilläkin olevan, ovat he hiuksiani kokeiltuaan todenneet ”Oho, onpa ne todellakin ohuet”. Mitkään ohuiden hiusten ”paksuntamistemput” eivät toimi eikä kampaajienkaan tekemät kampaukset pysy näissä hiuksissa. Kun näitä hiuslenksuja kehuttiin en uskonut hetkeäkään, että tällainen pysyisi omassa luihuletissäni. Olen siis pitänyt hiuksiani tiukasti kuminauhalenksulla silloin, kun olen halunnut ponnarin ja muutoin hiusklikpsillä törröttäen tai donitsilla (jep!) nutturalla. Voitte siis usko, että olin skeptinen. Mutta…
Tämä ponnari pysyy. Ja se pysyy. Siis oikeasti, se on juuri niin hyvä kuin sen sanotaan olevan. Sillä saa myös hiukset nutturalle, mikä ei todellakaan onnistu perinteisellä kuminauhalenksulla (siksihän sitä donitsia olenkin käyttänyt). Olen myös pitänyt viime aikoina hiuksiani ponnarilla useammin kuin aiemmin kokonaisen vuoden aikana, koska tää ”puhelinjohtoponnari” yksinkertaisesti pysyy paikoillaan, reippaalla lenkilläkin. 🙂
Invisibobble on ehkä paras hiuspompula, jonka olen koskaan omistanut. Omani sain kokeiltavaksi Appelsiininsiemen -blogin R:ltä.
Joten: tämä luiruletti suosittelee invisibobblea vilpittömän lämpimästi. 🙂 Pakko saada näitä lisää! En ehkä kestäisi, jos tämä ainoani häviäisi. 😀 Omani on tummanruskea, mutta on kyllä tosi vaikea erottaa mustasta. Invisibobblen Facebook-sivuilla näin näitä myös ihanan kirkkaankeltaisina ja voitte varmaan uskoa, että mii laik! 🙂
Nyt mulla on Tangle Teezerin lisäksi toinenkin luottotuote hiustenhoidossa. <3
Vielä kerran suurkiitokset R:lle ja ihanaa viikonloppua kaikille!
Kahvikuppeina minulla toimii S-ryhmän House-sarjan valkoiset Kombi-mukit. Ne ovat hyvin pitkälle Teeman kaltaiset niin muotoilulta kuin vetoisuudeltaan. Halusin kasvattaa mukikokoelmaani ja saada vähän eriparisuutta mukaan. Niinpä olen hankkinut pari mustavalkoista mukia valkoisten kaveriksi.
Vasemman puoleinen muki on ostettu Kodin1:stä ja oikean puoleinen on House-sarjaa.
Kodin1:n mukissa on raidat hauskasti kuin vapaalla kädellä piirretty ja salmiakkikuvio on myös kiva. House-sarjalla on myös uutuustuotteissa polka-kuvioinen muki, mutta jotenkin se ei vaan oikein juuri nyt iskenyt. Ei niin paljoa, että olisin ostanut, vielä ainakaan. 🙂
Nyt sitten mukeja ostelen aina silloin tällöin, jos sopiva sattuu kohdalle. Jos tahtoo yksinkertaistaa, niin voi vaan jatkaa valkoisten käyttöä ja pistää muut kaapin perälle. Näin se mieli muuttuu, jokin vuosi sitten en voinut sietää eriparisia astioita, sillä niistä tuli mieleen vain ajat, jolloin muutti omilleen ja kaikki astiat olivat vähän mitä sattui eri paikoista haalimaan. 😀