Missäköhän on ne kuukaudet, kun sain luettua 10 tai jopa 12 kirjaa? 😀 Nyt syyskuussa sain luettua kuusi kirjaa. Pidän lukutoukkana siitä, että saan luettua paljon, mutta toisaalta vähempi ei ole yhtään huonompi. Joinain kuukausina sitä sitten vaan tulee ahmittua enemmän.
Max Seeck, Uskollinen lukija (Jessica Niemi, #1)
Rikosylikonstaapeli Jessica Niemi saa tutkittavakseen tapauksen, jossa joku ”uskollinen” lukija murhaa hulppeassa kulosaarelaisessa merenrantahuvilassa asuvan naisen samoin kuin kuuluisan kirjailijan romaanissa. Eikä murhat siihen lopu, niitä tulee lisää. Seeck on loistava kirjoittaja ja tästä kirjasta ei jännittävät juonenkäänteet lopu. Itse en Daniel Kuismasta kertovan trilogian jälkeen oikein osannut suhtautua uuteen hahmoon vaikka Jessica olikin varsin mielenkiintoinen kaikkine salaperäisyyksineen. Ajattelen, että minulta kenties vaan menee hetki aikaa tottua tähän Seeckin avaamaan uuteen maailmaan. Joka tapauksessa arvioita kun kirjasta on lukenut, on Uskollinen lukija uponnut dekkarifaneihin kuin veitsi voihin.
Max Manner, Bandiitti (Stein Storesen, #3)
Turun kaupunginjohtaja ammutaan Prinkkalan parvekkeelle kesken joulurauhan julistuksen. Stein Storesen on todistamassa koko kansaa järkyttävää tapahtumaa. Samalla Desperados-moottoripyöräjengi on levittäytymässä Etelä-Euroopasta pohjoiseen ja tilanne muuttuu Steinille henkilökohtaiseksi. Jälleen kääntelin sivuja rivakasti, sillä juoni vei mennessään – jopa paremmin kuin aiempien osien kohdalla. Ehdottomasti plussaa myös siitä, että tarina alkoi heti eikä viidestoista päivä. Nykyään on ärsyttävää, kun monet kirjat tahmaa ensimmäisen neljänneksen, kolmanneksen tai joskus jopa kauemmin.
Mark Manson, Kaikki menee päin h*lvettiä – Nurinkurinen kirja toivosta
Painavaa, mutta huumorilla kuorrutettua asiaa uskosta – eikä niinkään hengellisestä uskosta – ja toivosta. Ja siitä, että elämän tarkoituksen ei pitäisi olla hillitön maratoni kohti onnellisuutta. Jos yleensä self help -kirjat tuntuvat mielestäsi diibadaabalta, niin kokeile Mansonin kirjoja.
Elina Hirvonen, Punainen myrsky
Punainen myrsky on tarina äidinrakkaudesta, hyväksynnän tarpeesta, uskosta, toivosta, pelosta. Tarina kunnioituksesta, sitkeydestä, pakolaisuudesta, Irakista. Tarina Suomesta, selviytymisestä, nöyryydestä, tuskasta ja niin paljon muustakin, että sanat eivät riitä kertomaan. Tämä tarina on luettava ja sillä tavoin itse koettava.
Mariette Lindstein, Tuomiopäivä (Lahko, #2)
Lahko-sarjan toisessa osassa Sofia Bauman on vapaa ViaTerra-kultista ja Franz Oswald on vankilassa. Mikään ei kuitenkaan ole ohi. Franz alkaa punoa verkkojaan vankilasta käsin ja pian Sofian elämä on pelkkää painajaista. Ahmaisin ensimmäisen osan (Ehdoton Valta) ja myös tämän toisen osan. Jännittävän mielenkiintoinen tarina perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin. Sanalla sanoen loistava lukukokemus! Kolmatta osaa odotellessa.
Laura Honkasalo, Kaapin henki – Tavaravaivaisen tunnustuksia
Me ihmiset olemme sillä tavoin hassuja, että kiinnymme tavaroihin. Ne muistuttavat niin hyvistä kuin huonoista asioista ja ihmisistä. Heitämmekö pois muistot, jos heitämme muutoin turhan tavaran pois? Kirja kertoo tavaroista: kirjailijan omista tavaroista aiemmin ja nyt sekä tavaroista yleisesti. Ihan mielenkiintoista ja sujuvaa luettavaa ja jonkin verran tuli mieleen omia tavaramuistoja menneisyydestä. Kirja ei tarjoa karsimisvinkkejä, joten tavarankarsijalle se ei sinänsä anna mitään konkreettista. Tavarapohdinnoissa alussa olevalle tämä saattaa tarjota jonkinlaista vertaistukea tai sitten ei. En tiedä.
***
Jos näistä kuudesta syyskuussa luetusta kirjasta jotain suosittelisin, niin ehdottomasti Elina Hirvosen Punainen myrsky – kirjaa. Se on pysäyttävä, kerrassaan loistava! Lisäksi suosittelen mielelläni myös Mariette Lindsteinin Lahko-sarjaa. Aloita Ehdoton valta -kirjasta ja saatat jäädä koukkuun.
Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta
Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.