Luetut kirjat – maaliskuu 2018

Huhheijakkaa, jopas aika liitää ja ollaan jo huhtikuun puolessa välissä. Melkein. Nyt äkkiä maaliskuussa lukemieni kirjojen pariin, koska ihan pian huhtikuukin on loppu. 😀 Maaliskuussa luin yhdeksän kirjaa.

Carlos Ruiz Zafón, Tuulen varjo

Barcelonan vanhan kaupungin sydämessä on salaperäinen ”Kadonneiden kirjojen hautausmaa”. Sinne kirjakauppiasisä vie kymmenvuotiaan poikansa Danielin ja antaa hänen valita itselleen kirjan. Käsiin osuu Julián Caraxin teos Tuulen varjo, jonka kirjoittaja on kadonnut mystisesti, kenties murhattu.

Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petoksen labyrintin. Sitten Caraxin salaperäinen tarina alkaa toistua Danielin omassa elämässä: eräs Tuulen varjo -romaanin henkilöistä ryhtyy vakoilemaan ja uhkailemaan häntä. (Otava)

Tämä oli mukavan jännittävä kirja, jossa tuli koko ajan mietittyä, kuka on kuka ja onko joku joku. Samassa pakkauksessa jännitystä, rakkautta, ystävyyttä ja kumppanuutta. Ehkä paikoitellen tuntui hitaalta, mutta kokonaisuus sen verran miellyttävä, että aion lukea seuraavankin kirjan (Enkelipeli).

John Grisham, Caminosaari

Scott F. Fitzgeraldin alkuperäiset käsikirjoitukset ryöstetään Princetonin yliopiston kirjastosta. Caminosaarella menestyksekästä kirjakauppaa pitävän Bruce Cablen epäillään ostaneen varastetut käsikirjoitukset ja salaperäinen taho palkkaa nuoren kirjailijattaren Mercer Mannin soluttautumaan kirjakauppiaan elämään ja selvittämään asiaa.

Edellisen lukemani Grishamin (Ilmiantaja) jälkeen hieman pelkäsin, että niinköhän juoni iskee ja uppoaa. Nyt kuitenkin osui omalle kohdalle sellainen tarina, joka kuljetti mukanaan koukuttavasti alun ihmettelyn jälkeen. Joskus vuosituhannen vaihteessa olen joitakin Grishamin kirjoja ahminut ja nyt on mukava taas, kun on päässyt vanhan tutun kirjailijan makuun.

Gail Honeyman, Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Eleanor on hyvin organisoitunut ja outo. Hän asuu yksin ja on sosiaalisesti vähän kankea ja suorasukainen. Ihmiskontakteja hänellä ei juuri ole eikä ystäviä. Eleanor on yksinäinen vaikka hänelle kuuluu ihan hyvää. Alkuun jopa hieman myötähäpeää lukiessa aiheuttava Eleanor saa lopulta huomata, että koskaan ei ole liian myöhäistä.

Siis voi Eleanor! Ihana! Kuten sanoin, alkuun tunsin jonkinlaista myötähäpeää, kun luin kirjaa. Hyvin äkkiä kuitenkin huomasin, että en olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistäni. Eleanorin tarina on pitkään aikaan lukemistani tarinoista yksi parhaista! Näin äkkisältään en muista kovin montaa kirjaa, joka olisi tällä tavalla koukuttanut. Jos nyt jokin yhtä hyvä pitäisi mainita, niin Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää. Vahva suositus tälle kirjalle!

Kate Eberlen, Miss You

Kate Eberlenin romaanissa Tess ja Gus tapaavat toisensa ohimennen 18-vuotiaina Firenzessä lomamatkalla. Sen jälkeen kohtalo tuo heitä vuosien mittaan toistensa lähelle, muttei aivan tarpeeksi lähelle. Kuudentoista vuoden aikana elämä heittelee heitä kumpaakin odottamattomiin eikä aina toivottuihin suuntiin. Mutta jos elämä voi pitää kaksi ihmistä erillään, niin ehkä se jossain vaiheessa voi tuoda heidät yhteenkin?

Sanotaan, että jos piti Kerro minulle jotain hyvää -kirjasta niin pitää tästäkin. Tietyllä tavalla ovat samantyylisiä kirjoja molemmat (aikuisten chicklit?!) ja vaikka eivät aivan samalla tasolla olekaan niin kyllä täytyy sanoa, että koukkuun jäin tähän tarinaan. Voin lämpimästi suositella!

Luca D’Andrea, Rotko

Luca D’Andrean Rotko johdattelee lukijan etelätirolilaiseen Siebenhochin kylään, jonne dokumentaristi Jeremiah Salinger muuttaa kylästä kotoisin olevan vaimonsa ja heidän nuoren tyttärensä kanssa. Jeremiah päätyy kommellusten kautta tutkimaan kolmekymmentä vuotta vanhaa kolmoismurhaa, joka tapahtui Bletterbachissa – jota Etelä-Tirolin Grand Canyoniksikin kutsutaan. Mitä syvemmälle tutkimuksissaan Jeremiah uppoutuu, sen enemmän se alkaa vaikuttaa hänen perheeseensäkin.

Tämä oli hieman erilainen dekkari, tai ei kai dekkari ollenkaan… lähinnä jännitystä tai trilleri. No, samaan kastiin sinänsä kuuluvat kuitenkin. Oli jotenkin ihana lukea tätä, kun oli mukana maantiedettä ja itselle paljon uusia asioita (missäköhän olen ollut maantiedon tunneilla? 😉 ). Jos siis vaikka geologia maittaa ja jännityskirjallisuuskin uppoaa, niin tartu tähän kirjaan!

Luin myös nämä kirjat:

• Anna Taipale, Sydänjuttu
• Marko Kilpi, Undertaker – Kuolemantuomio (Undertaker #1)
• Pernilla Ericson, Löydän sinut (Erla-ryhmä #2)
• Arne Dahl, Rajamaat (Sam Berger & Molly Blom #1)

Kuukauden hitti oli Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää. Siitä ei ole epäilystäkään, sillä ajatus kirjasta aiheuttaa vieläkin hyvin vahvan positiivisen tunteen. Maaliskuussa lukemistani kirjoista mikään ei varsinaisesti kuukauden huti -titteliä ansaitse, mutta vähiten minua sykähdytti Anna Taipaleen Sydänjuttu. Siitä huolimatta, että se oli ihan hyvä ja sieltä löysin joitakin varsin hyviä pointteja.

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.

Aurinkoista loppuviikkoa! 🙂