Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Rakastan viherkasveja, ja niitä on kotonani useampi. Kovin mielelläni hamstraisin niitä enemmänkin, mutta nykyinen asuntoni on aika pimeä, joten tarpeeksi valoisia paikkoja kasveille on nykyään aika rajoitetusti. Tällä hetkellä kasveja on kuusi, joista suurin osa on olohuoneessa ja loput makuuhuoneessa. Voisin ehkä yrittää keksiä parempia sisustuksellisia ratkaisuja, jolloin saisin muutaman kasvin lisää. Haluaisin ehdottomasti kasveja myös keittiöön, olohuoneeseen ja kylppäriin, mutta se taitaa olla mahdoton halu ellen sitten tyydy tekokasveihin. Kylpyhuoneessa ja keittiössä on itse asiassa tekokasvit, jotka on ihan nättejä, mutta eihän ne tietenkään aidoille vedä vertoja.
Tuorein hankintani on tämä hauskannäköinen muorinkukka. Muorinkukkalajikkeitahan on paljon erilaisia, ja tämä jostain syystä viehätti minua. Lajike on todennäköisesti peperomia ferreyrae, kai happy beaniksikin kutsuttu. Netissä seikkaillessani oli käsittävinäni, että tämä on joskus sekoitettu mehikasviinkin. Suomenkielistä lajinimeä en nyt kuitenkaan tälle muorinkukalle löytänyt.
Laitoin alustavasti muorinkukan vanhaan Arabian voipyttyyn, mutta se oli aavistuksen liian pieni suojaruukuksi, joten kävin eilen ostamassa kaupasta saviruukun suojaruukuksi.
Vuosi sitten saamani peikonlehti voi edelleen oikein hyvin. Pitkän aikaa olin nähnyt blogeissa peikonlehtiä ja lopulta sellainen oli saatava itsellekin. Eikä ole tykkääminen väljähtynyt tässä vuoden aikana vaan mielelläni ottaisin niitä lisääkin. Nyt yritän juurruttaa uutta peikonlehteä nykyisestä nappaamastani lehdestä. Varsinaista oksaa en raaski peikonlehdestäni irroittaa, sillä niitä on vain kaksi. Katsotaan, miten juurruttamisprojektini käy. 🙂
Toiseksi vanhin viherkasvini näistä nykyisistäni on traakkipuu. En oikein tiedä, tykkäänkö siitä, mutta tuossa se on nyt useamman vuoden nököttänyt ja pärjäillytkin hyvin, joten on saanut olla. Viime kesän traakkipuu oli ulkona terassilla. Traakkipuu sopii hyvin viherkasvi-aloittelijalle, samoin kuin peikonlehti. Traakkipuun vieressä on edelliseen kotiini ostamani anopinkieli. Sen ostin alun perin makuuhuoneeseen, koska anopinkieli kuuluu ilmaa puhdistaviin kasveihin.
Oops, tarvitsisi vissiin hieman pölyjä pyyhkiä viirivehkan lehdistä. Juuri vielä luin artikkelin, jossa kerrottiin, että viherkasvien lehtiä olisi hyvä pyyhkiä pölyistä säännöllisesti. 😉
Joskus vuosi sitten ihastuin myös viirivehkaan, lieneekö syynä sen perus viherkasvimainen ulkonäkö ja plussana kukintavaiheessa suloiset valkoiset kukat. Tai no lehtihän se valkoinen on, jonka sisällä on keltainen kukinto. Mut mitäs sitä pieniin yksityiskohtiin takertumaan. 😉 Viirivehka on ollut sijoitettuna yöpöydälle. Myös tämä puhdistaa huoneilmaa.
Vanhin viherkasvini on rönsylilja. Se oli alkujaan huomattavasti kippuraisempi ja lehdet olivat kauniilla spiraareilla. Sittemmin olen joutunut hieman leikkaamaan lehtiä, joten spiraalimuotoja ei enää ole, mutta edelleen lehdet kasvavat kauniissa kaarevassa muodossa. Ja kuten viirivehka ja anopinkieli, myös rönsylilja puhdistaa huoneilmaa.
Ihanaa viikonloppua!
Sullahan on itseasiassa aika paljon kasveja! Meillä ei ole yhtäkään kasvia. Turussa asuessa oli vielä pari mutta sain nekin tapettua ylihoitamalla. Juuri pari päivää sitten etsin tietoa helpoista ja valoa vähän tarvitsevista kasveista ja joku kasvi tai kasveja tekisi kyllä kovasti mieli hankkia! Saisi olla sellainen joka viihtyy varjossa sillä meillä on yleensä verhot kiinni kun asutaan maantasalla ja muutenkin saisi olla helppohoitoinen. Yrttejä tykkään kasvatella aina kesäisin ja ovat kukoistaneet sekä parvekkeella että terassilla. Taitavat olla ainoita joita en saa tapettu ?
Satu: Mä ehkä jopa hieman alihoidankin kasvejani. Jossain vaiheessa aika tasaisesti viikon välein kastelin kukkia, nyt on mennyt helposti parikin viikkoa. Kesällä toki sitten täytyy olla ahkerampi. Kokeile alkuun vaikkapa peikonlehteä. Se on yksinäänkin aika näyttävän näköinen, jos ei heti halua montaa kasvia hankkia. Ja on yksinkertainen hoidettava aloittelijallekin. Tai itse asiassa kaikki mun kasvit on helppohoitoisia, sillä ovat kestäneet hyvin. Muorinkukka on vielä niin tuore hankinta, että en ole ehtinyt ensimmäistäkään kertaa kastella. Siitä en siis osaa sanoa vielä mitään. Viirivehka taas kaipaa enemmän vettä ja siitä näkee heti, kun se on janoinen, sillä lehdet laskeutuvat masentuneen näköiseksi kuivuessaan liikaa.
Kiitos vinkistä, voisin kyllä peikonlehteä harkita! Masentunut viirivehka voisi myös sopia ? Mites kisuli suhtautuu kasveihin, yrittääkö syödä niitä? Mun kissat yrittivät popsia kaikki viherkasvit ja kukat naamaansa, joten ei paljon kasveja voinut koton pitää.
Satu: Ei tuo kissa juuri korvaansa lotkauta viherkasveille. Joskus tuota anopinkieltä ohimennessään haistelee, muttei juuri muuta. Ehkä se johtuu siitä, että on ulkokissa ja tottunut pensaisiin, kasveihin yms. 🙂 Sisäkissa voisikin inspiroitua ja hakea virikkeitä kukkien tutkimisesta.
Viherkasvit tuovat tosiaan aimoannoksen lisää kodikkuutta. Kävin tänään ostamassa meille vanhan kunnon rönsyliljan ja palmuvehkan 🙂
Syhi: Rönsylilja on kyllä ihana. Joku isompi puu olisi kiva, jos vaan semmoinen mahtuisi tänne kotiin. Makuuhuoneeseen saattaisi mahtua, mutta toistaiseksi on isot kasvit jääneet hankkimatta. Tuo peikonlehti varmaan ajan kanssa kasvaa tuosta vielä. 🙂
Tuo muorinkukka on kyllä tosi hauskan näköinen, olen tainnut tuota ennenkin ihastella jossain 🙂 Saisikohan tuon pysymään hengissä…
Anne: Hieman jännittää, pysyykö tuo elossa. En ole aiemmin tutustunut muorinkukkaan, joten saa nähdä. Ehkä joku perinteisempi lajike muorinkukasta olisi ollut hyvä aloitus, mutta tällä mennään. 😀