Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
… ja kissa. Niin, siis päätin tänään testata LOISTE Livingistä saamani goodiebagin mukana tullutta näytettä Nord-T:n Helsinki-teestä, ja ottaa samalla muutamat kuvat tänne blogiinkin. Siirsin kissan jalkopäädystä toiseen päätyyn ja yleensähän kissa jää kiltisti siihen kohtaan, johon sen siirrän, mutta toisin kävi tänään. Olin saanut juuri aseteltua teekupin ja muut tuohon sängylle, niin eiköhän tämä könynyt takaisin tuohon, missä alun perin olikin. Olen saanut aika rauhassa kuvailla juttuja sängyllä, mutta tänään oli selkeästi Rakastan kameraa -päivä. Tarjolla oli todellakin siis teetä ja sympatiaa – kissasympatiaa. 😀
Joka tapauksessa nauttimani tee on siis helsinkiläisen Nord-T -yrityksen käsin valmistamaa ja pakattua irtoteetä, jonka aineksista suurin osa on pohjoismaisia. Tee on luomusertifioitua ja siihen ei ole lisätty mitään ylimääräistä – ei öljyjä, aromeja tai muita lisäaineita. Tee on pakattu kauniisiin pakkauksiin ja eri teesekoituksilla on ihania nimiä: Moose on the Loose, Cabin Fever, Polar Night Cap, Sunset at Noon, Bear Hug ja Afloat with Folkboat. Lisäksi valikoimassa on ihan tavallista mustaa, vihreää tai valkoista teetä ja nämä onkin sitten nimetty Pohjoismaiden pääkaupunkien mukaan.
Itse olen henkeen ja vereen kahvi-ihminen, mutta saan aina silloin tällöin teevimman. Useimmiten kipeänä, mutta joskus myös muulloin. Nyt on taas tullut juotua enemmän teetä, lieneekö syksyllä ja päätään nostavalla masennuksella jotain vaikutusta asiaan, tiedä häntä. Niinpä olen päättänyt hemmotella itseäni erilaisin keinoin, muun muassa polttamalla tuoksukynttilöitä, halimalla kissaa ja nauttimalla kuppitolkulla sekä piristävää että rauhoittavaa teetä tarpeen ja fiiliksen mukaan. Huomenna vuorossa on I love me -messut, miten oiva ajoitus! 🙂
Ihanaa viikonloppua kaikille ja muistakaa pitää huolta itsestänne! <3
Ihania kuvia! ♡
Heidi: Kiitos! Nämä ovat todellakin sellaisia hyvän mielen kuvia. 🙂
Hihih, mainio kissa 🙂 mä oon kans ihan kahvi-ihminen, mutta näin syksyllä teemuki saattaa eksyä käteen iltaisin. Mukavaa viikonloppua ♥
Marjukka: Kissa kyllä yllätti ja sai aikaan hihittelyä. Edelleen hymyilyttää, kun näitä kuvia katselee. 🙂 <br />
<br />
Jotenkin se tee kuuluu syksyyn ja talveen, siitäkin huolimatta, että on kahvi-ihminen.
Voi miten suloinen kisu, näyttää niin tyytyväiseltä 🙂
J: Juu, kun on päässyt sisälle ulkoilureissultaan ja saanut masun täyteen ruokaa sekä päässyt pehmoiseen sänkyyn lepäämään. 🙂
Oi, onko tämä se naapurin kisu? Ootko ottanut hoitoon vai kyläileekö sisällä näin syksyllä?
wii: Juu, tämä on se naapurin kissa. Tämä naapurin mies tosin yritti väittää mulle, että kissa olisi aikoinaan tullut heillekin noin, mutta aiemmin miehen tyttären kanssa jutellessa sain kyllä sellaista tietoa, ettei ihan täsmäisi tämä uusin info. Olkoon nyt kuitenkin miten vain, niin kun kissa kerran haluaa pitää kotiani tukikohtana ja minä haluan siitä huolta pitää. En ole raaskinut viedä toista löytöeläinpaikkaan. ♥
Voi miten ihanaa,kun pidät kisusta huolen!Se valitsi sinut:)
Nanna: Niin, se koki, että mun luota saa tarvitsemansa eli ruoan ja turvan. 🙂
♥ Ihana hetki ♥ <br />
Mie pyyhin täällä (tottakai) jo kyyneleitä… ihana kun sie otit tuon hurmaavan, viirullisen kisun luoksesi ♥ Se näyttää niin onnelliselta noissa kuvissa. 🙂 Mukavaa sunnuntaita! ♥
Soili: ♥ ♥ Olihan mun pakko siitä alkaa huolehtia, kun oli huolenpitoa vailla! Olen sen madottanutkin tuossa elokuussa. Kissaa ei kaupungissa pitäisi pitää vapaana ja mahdollisiin eläinlääkärikuluihinkin pitäisi varautua. Siltä tosin olen miettinyt, josko veisin löytäeläintaloon, josta sille voitaisiin etsiä koti vaikkapa jostain maalta, missä saisi vapaasti liikkua. Nyt jos ihan virallisesti otan tuon omakseni, mun velvollisuus olisi pitää se sisällä ja sitähän ei voi tehdä, tuo on niin viimeiseen asti ulkokissa. Sisällä pitäminen olisi jo aivan liian julmaa sitä kohtaan. Mä en kuitenkaan ole raaskinut siitä luopua, kun onhan hän nyt aivan ihana ystävä mulle. :/
Ulkokissan elämä on vaarallista maalla ja kaupungissa.Anna vain kisulille koti ja käytte valjaiden kanssa ulkoilemassa?omalaatuista hommaa,mutta hauskaa!Tottuu kyllä:)
Nanna: Ei tuota kissaa sisäkissaksi taida saada. On ennemminkin ulkokissa, joka käy sisällä kuin sisäkissa, joka käy ulkona. :/
Ihanaa kun olet antanut kisun tulla luoksesi,mitä jos pitäisit kissan itselläsi ja ulkoilisitte vaikka narun kera yhdessä,näin olisi kisullekkin turvallisempaa? Näyttäisi kuitenkin viihtyvän luonasi ja kotiunutkin ilmeisesti hyvin luoksesi. 🙂
Katja: Kisu on kyllä niin ulkokissa, että siitä ei helpolla sisäkissaa saa. Taidan vain huolehtia siitä ja antaa sen pitää kotiani maja- ja turvapaikkanaan. 🙂