Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Joitain viikkoja sitten piipahdin jälleen Hakaniemen torilla kirpparilla. Reissu kuitenkin loppui lyhyeen, sillä tein heti alkuun semmoisen löydön, että meni rahat ja lähdin löytöni kanssa samantien kotiin. 😉 Mukaani siis tarttui tällainen pieni 50-lukulainen sivupöytä. Tykästyin välittömästi sen olemukseen, kapeisiin jalkoihin pieneen kokoon. Vasta myyjän sitä minulle esitellessä huomasin, että siinä on myös laatikko. Se oli vain sopivasti naamioituneena pöytäkanteen.
Laatikossa on eri kokoisia lokeroita ja laatikko aukeaa siis molemmista suunnista pöytää. Pöytä on käsitelty sellakalla. Vierastan aavistuksen verran tuota kiiltoa ja väriä, mutta en oikein ole päättänyt mitä sille tekisin. Toistaiseksi haluan ihastella sitä tuollaisenaan, mutta myöhemmin voisin ehkä hioa lakan pois ja maalata pöydän. Valkoinen olisi kiva, mutta pelkään siitä tulevan liian maalaisromanttisen näköinen. Noh, aika näyttää mihin päädyn. 🙂
Pöytä on nyt alustavasti tuossa makuuhuoneen ja keittiön välisellä seinällä olohuoneessa. Se sopii siihen kuin nenä päähän, mutta suunnitelmissa on sijoittaa se muualle, tai ainakin kokeilla. Pahoittelen kohinaa kuvissa, tuo seinusta on varsin hämärässä kohtaa asuntoa, joten siihen ei päässyt valoa. Ehkäpä pöydän uudessa sijoituspaikassa saan siitä vähemmän kohisevia kuvia. 😉
Tämä oli omasta mielestäni kyllä ihan ehdoton hittilöytö, mutta mitäs te sanotte?
Hitti hitti!
Jossu: Jes! 🙂
Todella kaunis pieni pöytä, hieno löytö. Mitä jos maalaisit mustaksi?!
Kannatetaan mustaa!
J: Kiitos! 🙂
Aivan ihana! Mites olisi musta väri?
Voi että miten erilainen tyyli meillä on. Juuri siksi luenkin blogiasi. Ehkä<br />
opin ottamaan vähän rennommin joskus. Pöytä on kyllä kaunis. En tekisi<br />
sille mitään nyt heti. Ajan kanssa selviää, mikä uudistus miellyttäisi eniten<br />
vai jäisikö ennalleen. Onpa hyvinvoivan näköinen peikko!
Kiitos Raippa! Taidan ainakin nyt aluksi olla tekemättä pöydälle mitään, ehkä jossain vaiheessa sitten. Millainen tyyli sinulla sitten on? 🙂
Kiitos kysymästä. Omasta mielestä moderni pohjoismainen,<br />
sitä yritän ainakin jäljitellä. Tavarat on aika uusia, kirppareilta<br />
en ole löytänyt mitään tai miten olisinkaan kun käyn ehkä<br />
kerran vuodessa. Aika tylsää, mutta viihdyn silti. Ei tästä<br />
mitään blogia saisi.
Hioisin vaaleamman puun värin esiin, tai maalaisin mustaksi. Ei ainakaan valkoiseksi. 🙂
Saparo: Mä olen miettinyt myös, että millainenkohan tuosta tulisi, jos hioisi vain lakan pois. 🙂 Valkoisena tuo pöytä ei ehkä olisi kiva, aivan liian maalaisromanttinen.
Ihana! Rakastan 50-lukua, ja tuo helmi edustaa aikaansa loistavasti. Älä maalaa, ettei ajan henki katoa, tuo muuttuuhelposti sieluttomaksi ja hengettömäksi!
Millis: Kiitos! En ainakaan vielä ole tosiaan maalaamassa. Mustana ajan henki saattaisi ainakin osittain säilyä muotokielessä, mutta toisaalta lakan hiominen hieman houkuttelee. Annetaan nyt ainakin toistaiseksi olla ihan tuollaisenaan. 🙂