Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Tänään laskimme isän haudan lepoon ja jätimme vielä kerran jäähyväiset.
Yhdeksän ja puoli kuukautta on kulunut isän kuolemasta. Tiesimme joutuvamme odottamaan hautajaisia, sillä isäni luovutti kehonsa yliopistolle ja kymmenkunta tulevaa lääkäriä on nyt saanut konkreettisesti opiskella anatomiaa. Olen niin ylpeä isästäni päätöksestä.
Maanantaina noudimme isän uurnan ja sain viettää vielä pari päivää ”hänen kanssaan” ennen uurnan laskua.
Olo on haikea ja ikävä on kova, mutta onneksi pahin suru on jo helittänyt näiden kuukausien aikana ja pystyn elämään jo arkea suhteellisen normaalisti. En ihan kuitenkaan vielä saata ymmärtää, että en koskaan enää näe isääni tai pysty hänen kanssaan puhumaan. Niin kovasti haluaisin hänelle joitain asioita kertoa. Tai no, eihän kertomista mikään estä. 😉
Elämä jatkuu. Isänkin… minussa ja kaikissa, jotka hänet tunsivat ja jotka hänestä välittivät.
Aurinkoa teille kaikille, muistakaa rakastaa. <3
♥ ♥ Isäsi oli hieno mies, vaikutti minuunkin vahvasti! ♥
Kiitos Miia, kaikesta ♥
Voi Irina… ♥ Paljon voimia. Kirjoitin juuri omia tuntojani surusta ja menettämisestä, sillä tuo hetki lähenee minua ja perhettäni vääjäämättä, kuten tiedätkin. Vaikka nämä hetket tuntuvat ihan mahdottoman vaikeilta, jotenkin sitä niistä silti selviää. On varmasti hyvä tunne saada laskea isä viimein lepoon, vaikka todella hieno oli tuo hänen viimeinen tahtonsa.<br />
Haleja. ♥
Heidi: Toivon paljon jaksamista sinne kaikille. ♥ Täällä ollaan, milloin vain tarvitset jotakuta, jolle jakaa ajatuksia. Tai vaikka et haluaisikaan puhua.
Rankka päivä meille molemmille! Tsemppiä Irina ja onneksi tosiaan voidaan vielä vanhemmillemme puhua ♥
S: Kiitos ♥ Puhuminen lohduttaa vaikka ei tiedäkään, onko edes mahdollista, että toinen kuulee.
Kaunis ja koskettava postaus. Kirjoitat isästäsi aina niin kauniisti ja herkästi. Isäsi oli varmasti hyvin onnellinen noin välittävästä ja hienosta tyttärestä. <br />
Paljon voimia Sinulle ja aurinkoista kesän jatkoa!
Kiitos Manna kauniista sanoistasi! Olin isän tyttö viimeiseen asti, hän oli monessa asiassa esikuva siitä, millainen ihmisen kuuluu olla ja miten esimerkiksi itseään pitää arvostaa. Juttua riittäisi vaikka kuinka paljon kerrottavaksi, mutta lyhyesti sanottuna hän oli maailman paras isä ihan kuin jokaisen oma isä aina on.<br />
<br />
Nyt on jonkinlainen päätös saatu ja olo on tietyllä tapaa huojentunut vaikka ikävä onkin. <br />
<br />
Ihanaa ja aurinkoista kesää myös sinulle! ♥
♥
♥
Voimia ja jaksamista ♥.
Tiia: Kiitos, nyt on jo paljon helpompi olla, kun on tämä päätös saatu. Vielä on hieman asioita hoidettu, mutta tärkeintä on, että isä on päässyt lopulliseen lepopaikkaan. ♥