Elämäni aakkoset

Tartunpa Miialta saamaani Elämäni aakkoset -haasteeseen. 🙂

IMG_8655.jpg

A = Aamukahvi – Sitä odotan jo heti edellisen päivän iltapäiväkahvin jälkeen.

B = Byrokratia – Ilman ei kai yhteiskunta pärjäisi, mutta se pirulainen vaikeuttaa elämääni varsin paljon.

C = CASA Blogit – Blogikotini ollut kutakuinkin kaksi vuotta.

IMG_9357.jpg

D = Dekkari – Olen viime syksystä lähtien nautiskellut televisiossa lauantai-iltaisin näytettävistä ruotsalaisista dekkareista. Wallander loppui ja nyt seuraillaan Johan Falkin touhuja. Sillan uutta tuotantokautta odotan kovasti!

E = Erittäin tärkeä henkilö elämässäni

F = Fobia – Kärsin kahdesta varsin voimakkaasta fobiasta; ampiais- ja oksennusfobiasta.

IMG_9354.jpg

G = Garmin Vivofit aktiivisuusranneke – Ollut pitkästä aikaa aktiivisesti käytössä, siitä on hyvä seurailla omaa aktiivisuutta ja kyllä se punaisella herjaviivalla vähän komenteleekin liikkumaan. 😉

IMG_3279.jpg

H = Helsinki – Synnyin- ja kotikaupunkini. Rakas <3

IMG_5106.jpg

I = Isä – Kova ikävä on. En ole vuosiin kovinkaan paljon itkenyt, mutta jouluna aukesi lukko ja sen jälkeen olen itkenyt vähän väliä, milloin mistäkin syystä. Isän menetys on herkistänyt minut kokonaisvaltaisesti. Edessä on vielä isän hautaus, se tapahtunee joskus keväällä tai kesällä.

J = Jope Ruonansuun ”Enkeleitä toisillemme”

IMG_9288.jpg

K = Koti

IMG_9497.jpg

L = Lukko – Vaikka itkulukko on auennut, niin muut lukot ovat lukittuneet entistä tiukemmin. Nykyään on todella vaikea keksiä sanoja niin puhuttaessa kuin kirjoittaessa. Saatan vääntää jotain tekstiä ikuisuuden, miettiä yksinkertaisiakin sanoja ja lauseita. Näidenkin aakkosten keksimiseen meni pieni ikuisuus. Ehkä se johtuu voinnistani ja elämäntilanteestani. Olen verbaalisesti aika lahjakas (?) ollut aina ja olenkin tällä hetkellä varsin turhautunut kyvyttömyyteeni muodostaa sanoja, lauseita, kokonaisuuksia – kaikki vain hajoilee päässäni.

IMG_3598.jpg

M = Meri – Sen äärelle on päästävä joka kevät, kesä ja syksy. Joskus jopa talvisin. Ja jos ei pääse, niin tärkeää on, että se kuitenkin on tuossa lähellä.

IMG_5568.jpg

N = Normaalius – Usein kysytään, mitä normaalius edes on, kun joku toivoo olevansa normaali. Sanotaan, että normaalia ei olekaan. Sillä yritetään lohduttaa heitä, jotka kokevat olevansa jotain muuta kuin muut – epänormaaleja. Minä haluaisin olla normaali. Ei sillä, että haluaisin takaisin tietynlaiseen oravanpyörään ja yhteiskunnan asettamaan muottiin, mutta haluaisin olla terve. Haluaisin voida hyvin tai edes mukiinmenevästi. Haluaisin kyetä edes johonkin, mihin ne yleisesti normaaliksi käsitettävät ihmiset kykenevät. Haluaisin elää ihan tavallista, normaalia arkea normaalien ihmisten tavoin. 

O = Odottaminen – En siedä enkä kestä odottelua. Yritän olla joka paikassa ajoissa, mutta en liian ajoissa, sillä elimistöni ei jostain syystä odottelua kestä. Vatsaa alkaa vääntämään ja levottomuus kasvaa. Siksi en myöskään pidä myöhästelystä.

P = Projekti ”Puhtaalta pöydältä” – Aloitin kodissani kaappien ja komeroiden läpikäymisen ja yritän hankkiutua eroon kaikesta turhasta. Projekti lähti liikkeelle keittiön tasoista ja siirtyi eteisen kautta makuuhuoneeseen. Raivaus ja järjestelyt on makuuhuoneen kaapeissa yhtä kaappia lukuunottamatta tehty. Tämä kaappi sai kokonaan uuden niin sanotun toimenkuvan, joten se vaatii hieman enemmän hommaa. Lisäksi siihen vaikuttaa jonkin verran myös isäni tavaroiden läpikäyminen. Jos projekti kuitenkin makkarissa kamalasti meinaa venyä, niin esittelen sen täällä blogissa vaikka sitten ilman sitä viimeistä kaappia. 😀

Q = Quotes – Jotkut lainaukset, tekstit yms. vain kolahtavat. Niillä monesti ilmaisen omia tunteitani. Niin helppoa, kun ei itse tarvitse keksiä lausetta, joka kuvaisi juuri sen hetkistä tunnelmaa. 🙂

R = Remissio – MS-tautini on ollut hissukseen eli remissiossa melkein kuusi vuotta. Kiitos siitä hyvälle lääkkeelle, joka on tehokas ja joka – luojan kiitos – ei aiheuta juurikaan haittavaikutuksia, vaikka nämä lääkkeet erittäin yleisesti niitä aiheuttavat. Olen siis onnekas sairas. <3

S = Satakieli – Kevään ja alkukesän kaunein ääni, satakielen laulu.

T = Terveys – Nyt ollaan niin fyysisesti kuin psyykkisestikin aika pohjalla, mutta jostain kaiken tämän pohjamudissa tarpomisen keskellä sain kuitenkin sen verran voimaa, että olen ihan tosissani alkanut babystepseillä parantamaan vointiani. Ruokavalio on parhaiten kuosissa ollut jo alkuvuodesta asti, mutta nyt täytyy lisätä liikuntaa. Painokin on hieman pudonnut ja toivottavasti jatkaa matkaa edelleen alaspäin. Alan ammattilaisille aion laittaa kovan kovaa vasten ja vaatia, että nyt hitto soikoon tälle päänupille pitää tehdä jotain. Nyt tai ei koskaan! Rrrräyh! 😉

U = Uni – Olen aina ollut illanvirkku ja aamuntorkku, paitsi ihan skidinä. Silloin heräsin kukonlaulun aikaan ja oli turhauttavaa, kun kaikki kaverini olivat aamuntorkkuja. Nykyään yritän kuitenkin nousta suhteellisen ajoissa aamuisin ja kello soikin joka aamu, oli arki tai pyhä. 

V = Volbeat – Ehdoton lempparibändini ja keikalle pitää päästä aina, kun bändi on Suomessa.

IMG_9381.jpg

W = White & Fresh – Blogini, jota on nyt kolme ja puoli vuotta kirjoitettu. Blogi on nostanut minut monesta suosta ja antanut kaikin puolin paljon muutoinkin. Nyt vaan odotetaan kirjoituslukon aukeamista, jotta pääsee taas vauhtiin. 🙂

X = X-tekijä – Se juttu tai jutut, mitä elämääni vielä haluaisin.

Y = Ystävät – (Psyykkisen) sairastumisen myötä ystävien merkitys on muuttunut ja kasvanut. Lisää muutosta arvomaailmaani tuli syksyn ja isäni kuoleman myötä. Jotenkin vain ystävissäni arvostamani ja kaipaamani asiat konkretisoituivat. Ymmärsin, mitä tarvitsen ystäviltäni ja valitettavasti tämän myötä jouduin kokemaan myös luopumista. Sen sijaan ne muutamat ystävät, jotka ovat ymmärtäneet, tukeneet ja hyväksyneet sen, että en ehkä koskaan tule olemaan vanha minä, ovat minulle aiempaakin tärkeimpiä. He voivat tiukastikin sanoa, jos siihen on tarvetta. He reagoivat, jos meinaan erakoitua liikaa. Ja he tietävät, mitä minulle merkitsevät silloinkin, kun en välttämättä jaksa pitää yhteyttä tiiviisti tai vastata puhelimeen. Tästä voisi kirjoittaa vaikka miten pitkät pätkät juttua, mutta ehkä siitä sitten myöhemmin.

Z = Zeppeliini – Näitä näin 80-luvulla taivaalla lapsuudenkotini ikkunasta. Piti ihan äidille soittaa etten vain ole omiani kuvitellut. Siinä sitten muisteltiin ja vähän googletettiinkin ja kyllä, en minä ihan hullu vielä ole. 😀 Kyllä niitä ilmalaivoja taivaalla joitakin näkyi, ei tosin varmasti niitä aivan alkuperäisiä järeitä versioita.

Å = Edustaa aakkosissa haavettani asua joskus Tukholmassa – Jostain syystä olen AINA Tukholmassa käydessäni tuntenut jonkinlaisten tunteen siitä, että olen tullut toiseen kotikaupunkiini.

Ä = Äiti

Ö = Öljy – Säikähdin aika paljon, kun kuulin kolesteroliarvojeni kohonneen hieman liikaa. Noin pääosin rasvojen käyttö on hallinnassa, lähinnä käytän vain oliiviöljyä. Hyvin vähän käytän kookosöljyä tai voita, maksimissaan teelusikallinen päivässä. Juuri nyt en tosin käytä yhtään, olen ihan huomaamattani jättänyt sen pienenkin määrän käyttämättä vaikka ei tarvitsisi. Lisäksi olen ottanut nyt muutamia päiviä kuurina kalaöljykapseleita. Herkkuja pyrin syömään maksimissaan kerran viikossa. Vielä parempi, jos pystyn venyttämään välin kahteen viikkoon. Satunnaiset tapahtumat/iltamat/tmv. ovat sitten asia erikseen. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä teen 90 % ajasta. 🙂

7 kommenttia “Elämäni aakkoset

  1. Näitä oli mukava lukea, monta uutta asiaa näin uudelle lukijalle. Tsemppiä elämääsi!

  2. Yhdyn edelliseen kommentoijaan, oli mukava lukea 🙂 Tsemppiä kovasti surun käsittelyyn… takana monta menetystä ja nyt oma äitini sairastaa muistisairautta, eikä paluuta enää ole. Surua ja murhetta joutuu käsittelemään joka ikinen päivä. Välillä on hyviä päiviä, välillä maailman epäreiluus lyö kasvoille, mutta eteenpäin on potkittava. Jos ei ole välillä rankkaa niin ihminen ei ehkä osaa arvostaa niitä helpompiakaan aikoja 🙂 Kaikkea hyvää sinulle 🙂

    1. iDiS &amp; iNTeRiÖÖRi: Kiitos kaunis tsempistä! 🙂

  3. Kauniit aakkoset sinulla &hearts; Hyvä että lukot alkavat aukeamaan. Ja ennenkaikkea hyvä, että tunnistat ne!<br />
    <br />
    Isän kaipuu… Se ottaa pari vuotta siinä suht pinnalla. Silloin sitä miettii, mitä isäkin tästä ajattelisi, näkee kymmenittäin isin näköisiä miehiä kaduilla, huomaa aina samanlaisen auton, jolla isi ajoi. Ja itkee säännöllisesti ikävää. <br />
    <br />
    Sen jälkeen se ikävä haalistuu niin, ettei sitä enää ajattele aktiivisesti, menee päiviä, jopa viikkoja niin, ettei edes huomaa isää menetäneensäkään. Mutta jossain siellä se on, koska ei se täysin vielä näin yli 15 vuodessa ole hävinnytkään. Sen kanssa voi elää, ja vielä erittäin hyvää elämää, se tuntuu terveeltä ikävältä, mutta ei se isi koskaan unohdu…<br />
    <br />
    Näin mä väittäisin…

    1. Dara: Ihana kommentti kiitos! &hearts; Kunpa ne lukot itkulukon lisäksi alkaisivatkin aueta, I wish! <br />
      <br />
      Noi sun ajatukset isän kaipuusta saivat mulle kyyneleet silmiin. On varmaan ihan totta mitä sanoit. Tosin sen &quot;haalistumisen&quot; huomaa vasta sitten kun ja jos se tapahtuu. Nyt tosiaan sitä miettii ja pohtii tosi usein kaikkea, juurikin, että mitä sanois tai tekis, jos olisi elossa. Toki välillä vaan naurahtelen mieleen tulleille jutuille, ei sitä aina onneksi itkuun pillahda. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *