Uskaltaa, ei uskalla, uskaltaa…?

Huh, nyt se alkaa. Blogi, mun oma blogi. Hyvä, jos vuosi sitten edes tiesin mikä blogi on. 🙂 Ystäväni tuossa keväällä sai minut ujutettua blogimaailmaan kertomalla, että niitä on kiva lukea ja niistä saa tosi paljon inspiksiä! No, tässä sitä ollaan muutaman aktiivisen lukukuukauden jälkeen kirjoittamassa omaa tekstiä, jonka ehkä joku joskus lukee. En vielä ole päättänyt, kerronko blogistani joillekin vai annanko tämän olla ihan ikioma juttuni, jonka sitten ihmiset löytävät jos ovat löytääkseen.

Olen jonkin aikaa mielessäni pitänyt blogia. Olen ottanut paljon kuvia puhelimellani ihanista asioista ja pohdiskellut kaikkia niitä asioita, joita haluaisin jakaa jollekin. Tähän mennessä onnekseni elämässäni on ollut ainakin joku, jolle voin turhamaisia ja vähemmän turhamaisia juttujani ja haaveitani jakaa. Nyt voin jakaa niitä myös tänne ja kenties joku eksyy tänne niitä kurkkimaan. 🙂 Ja jos ei, niin onpahan ainakin tapa, millä saan itseäni purettua, kun päässä kuitenkin vilisee 24/7 kaikki asiat, mitä pitäisi tehdä ja mitä pitäisi hankkia.

Nyt sitten yritän säännöllisesti postailla. Kuten kuvauksessa lukee, olen kiinnostunut terveydestä, meikeistä, vaatteista, muodista yleensäkin sekä sisustamisesta. Ennen kaikkea sisustamisesta. Elämäni aikana kotini on muodostunut kaikenlaisista huonekaluista ja tekstiileistä. On ollut värikausia, tyylimieltymyksiä ja jos ihan tarkkoja ollaan en varmaankaan tosissani ole sisustanut koskaan. Kertaakaan minulla ei ole ollut kodin suhteen tyyliä tai suunnitelmaa. Olen vain lähtenyt hankkimaan jotain, mikä silmää miellyttää. On ollut tietyn värisiä pussilakanoita, tyynylakanoita, päiväpeittoja, verhoja, sohvatyynyjä ja astioita. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Muutoin mitään yhtenäistä linjaa ei ole ollut ja nyt tuntuu, että olen aikanani vain kantanut kotiini tavaroita. Ja tavaraa riittää ja riittää…

Nyt sitten sain pureman. En edes tiedä, mitä tapahtui. Kai se alkoi joskus maaliskuun alkupuolella, kun pitkästä aikaa kokeilin meikata päivittäin. Tietenkin itsestään huolehtiminen saa aikaan piristystä, saihan viime kesän lopussa lenkkeilyn aloittaminenkin piristystä aikaan. Näin se vain on. Meikkauksen myötä silmäni vain jotenkin avautuivat elämälle, ties missä piilossa olen pitkän aikaa elänyt. Vaatteet alkoivat kiinnostaa ja tietenkin pitkän tauon jälkeen liikunta ja painonhallinta. Ostin vaatteita, joita en ennen olisi voinut kuvitellakaan käyttäväni ja kiinnitin paljon enemmän huomiota vaatetukseen, laukkuihin, meikkeihin jne.

Alkukeväästä kaiken tämän valaistumisen lisäksi kiinnostuin sisustamisesta. Olin jo päättänyt, että kevään ja kesän aikana hankkiudun reippaalla kädellä eroon kaikesta turhasta tavarasta kodissani ja saman tekisin liikakiloilleni. No, miksei sitten samantien uudistaisi koko kodin?! Pikkuhiljaa siis hankkiudun eroon vanhoista uuteen sisustussuunnitelmaani sopimattomista kalusteista ja tavaroista sekä hankin tarpeen mukaan uusia. Sisustusväri on pääosin valkoinen. Lisäväreinä käytän mustaa ja ruskeaa ja välillä väriläiskinä värejä, jotka kulloinkin silmääni miellyttävät. Tänä kesänä väreistä miellyttävät vaalea lime sekä syvä turkoosi. Haastetta sisustukseen tuovat supervilkas nuori kissani sekä tietenkin rahatilanne. Kun sisustaa kutakuinkin alusta asti, ei tarvitse ihmetellä, että rahaa kuluu. Tarkoituksena on nyt pitää Älä osta mitään -heinäkuu ja keskittyä tämä kuukausi vain kodin raivaamiseen turhista tavaroista, sisustamista niillä tavaroilla ja materiaaleilla, joita minulla jo on ja sitten syksyllä miettiä mitä vielä tarvitsee. Toki jotain pientä voi olla, että tulee jostain saatua yms., mutta tarkoitus on etten omia rahojani laita nyt hetkeen mihinkään.

Tässä hieman siis taustaa tilanteestani. Nyt on alkanut selkästi jokin uudistumiskausi elämässäni ja siksi blogini nimikin on kuvaava: White & Fresh. Tervetuloa vain seuraamaan arkeani, jota kaikki ihana ja uusi värittävät. 🙂