Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Toukokuussa luin kuusi kirjaa, joista kaksi oli todellisia hyllynlämmittäjiä, kun kirjastosta ennen sulkua hakemani kirjat loppuivat. Aloitan niillä ja jatketaan sitten muihin.
Lue myös: Luetut kirjat – toukokuu 2019
Leena Lehtolainen, Luminainen (Maria Kallio, #4)
Leena Lehtolainen, Kuolemanspiraali (Maria Kallio, #5)
Vuoden 2016 loppusyksyllä innostuin monen vuoden tauon jälkeen lukemaan uudelleen. Leena Lehtolaisen Ennen lähtöä (Maria Kallio, #6) oli toinen kirja, johon summanmutikassa pitkän lukutauon jälkeen tartuin. Tykkäsin siitä ja niinpä aloitin lukemaan sarjaa alusta asti. Aika hitaasti olen sarjaa lukenut, sillä jotenkin aina kaikki muut kirjat tulevat tielle. Maria Kallio -dekkarit ovat kuitenkin oikein viihdyttäviä. Semmoisia kunnon perusdekkareita, joita lueskelee mielellään. Pidän myös Maria Kalliosta hahmona. Mielenkiinnolla odotan, miten Maria (ja kumppanit tietenkin) jatkossa kehittyy. Se onni minulla vielä on edessä, kun olen vasta näin alkutaipaleella. 🙂
Luminainen ✭✭ (tämä painos oli täynnä kirjoitusvirheitä, siitä yksi tähti miinusta)
Kuolemanspiraali ✭✭✭
André Heikius, Painotohtori – Pudota painoa pysyvästi
Kokenut suomalaislääkäri kertoo kirjassaan ylipainosta ja laihduttamisesta. Dieettiohjeita ja reseptejä tässä kirjassa ei ole vaan asiaa aiheesta järkevästi ja armollisesti. ✭✭✭
Ta-Nehisi Coates, Vesitanssija
Kirja saatu kustantajalta
Hiram on orja ja hänen isänsä on valkoinen ylimmäinen, tupakkaplantaasin omistaja Virginiassa. Hiramin äiti, hänkin orja, on kadonnut useampi vuosi sitten. Hiram unelmoi kuuluvansa isänsä perheeseen ja perivänsä kaiken tämän jäljiltä. Eräänä päivänä Hiram joutuu onnettomuuteen, mutta pelastuu kuin ihmeen kaupalla hukkumiselta. Hiram muistaa tilanteesta ainoastaan omituisen sinisen valon ja sen, että hänet löydettiin oudosta paikasta. Tästä alkaa Hiramin matka kohti aikuisuutta. Kohti ymmärtämistä ja vapautta. Mutta matka ei ole helppo.
Todella mielenkiintoinen tarina orjuudesta, Hiramista ja hänen matkastaan aikuiseksi. Coates on tuonut tarinaan mukaan orjien magiikkaa ja mystiikkaa. Se sopii hyvin mukaan kokonaisuuteen, mutta omaa lukukokemustani se enemmän häiritsi kuin paransi. ✭✭✭
Katrine Engberg, Krokotiilinvartija (Kørner & Werner, #1)
Nuori nainen löytyy surmattuna ja kasvoillaan viilletty kuvio. Saman talon vuokraemäntä on aloitteleva kirjailija ja hän on rikostarinansa käsikirjoituksessa käyttänyt inspiraationa kyseistä nuorta naista. Kööpenhaminan poliisista etsivät Jeppe Kørner ja Anette Werner ryhtyvät selvittämään tapausta.
Tämä dekkarisarjan aloitus ei isommin säväyttänyt, mutta oli ihan kelpo luettava. Hahmoja tietenkin alkuun hieman vierastin ja Anettesta en välittänyt yhtään. Jeppen sukupuolielimiin liittyvät kuvailut olisin jättänyt surutta pois. Sanoisin, että ihan ok ja luen kyllä seuraavan osan. ✭✭
Alex Michaelides, Hiljainen potilas
Menestynyt taidemaalari Alicia Berenson ampuu aviomiestään kuolettavasti päähän useita kertoja. Alicia ei kerro syytä teolleen eikä itse asiassa sano sanaakaan. Enää koskaan. Alicia tuomitaan Pohjois-Lontoossa sijaitsevaan psykiatriseen hoitolaitokseen. Vuosia myöhemmin psykoterapeutti Theo Faber haluaa ryhtyä auttamaan Aliciaa ja pestautuu hoitolaitokseen töihin. Hän on päättänyt selvittää syyn Alician mysteeriseen hiljaisuuteen ja saada hänet jälleen puhumaan.
Tämä koukutti välittömästi ja vei mennessään niin, että en malttanut aina odotella iltaan, että pääsen jatkamaan lukemista. Vähän ehkä minimaalinen pettymys lopussa, mutta noin muuten aivan loistava kirja! ✭✭✭✭
***
Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta
Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadsissa tai vaikkapa molemmissa.
Hiljainen potilas kuulostaa mielenkiintoiselta, täytyypä ehkä lukea 🙂 Mäkin tykkään Maria Kalliosta. Jokunen vuosi sitten siitä tehtiin tv-sarja, jota aloin innolla katsoa, mutta sehän oli ihan fiasko kirjoihin verrattuna. En suosittele sitä jos satut jossain törmäämään. Ne Lehtolaisen Hilja Ilveskero -kirjat ei sitten ole ollenkaan niin hyviä – ainakaan mun mielestä.
Joskus katson tv-sarjaa/elokuvaa, joskus luen kirjoja, mutta en koskaan samaan aikaan. Silloin menee ihan pieleen kaikki mielikuvat ja fiilikset, sillä aivot rakentaa ihan omat maisemansa kirjaa lukiessa. 🙂 Monet on kehuneet Ilveskero-sarjaa, mutta onhan se niin, että makunsa kullakin.
Ne on ainakin ihan erilaisia kuin Maria Kallio -kirjat, ei niin suoraviivaisia dekkareita vaan enempi neiti Ilveskeron sielunelämän luotaamista – boooring ainakin mulle. Luen enimmäkseen muita kuin dekkareita, mutta JOS luen dekkareita, niin sitten niiden on kans paras olla dekkareita eikä mitään höpinää 🙂
Mulle käy myös sekä leffat/sarjat että kirjat ja mieluimmin niin päin että ensin lukee kirjan ja sitten voi joko kokonaan jättää sarjan/leffan katsomatta tai katsoa ja valittaa, että eihän se noin mennyt ja ei tuo henkilö ole tuollainen 😉
Haha, harvemmin tosiaan menee yks yhteen oma kirjan perusteella tehty mielikuva ja sitten elokuva/sarja. 😀 Tajusin juuri, että on yksi poikkeus siihen, etten samaan aikaan lue kirjaa ja katso sarjaa: Wisting. Tämä norjalaisen Horstin Wisting-dekkarisarja, joka tuli ensin Viaplaylle ja nyttemmin myös tavallisen telkkarin puolelle. Sarjan ensimmäisen tuotantokauden katsoin vaikka luen samalla myös kirjoja. Vaikka ei osunut tietenkään ihan nappiin mielikuva ja todellisuus niin silti oli viihdyttävää eikä häiritsevää. Tosin nyt näen kirjaa lukiessa tämän sarjan näyttelijän. 😀