Luetut kirjat – maaliskuu 2019

Maaliskuussa luin seitsemän kirjaa. Lukeminen on toki aina mukavaa ja jokaisessa kirjassa on usein jokin juttu, mutta noin muutoin maaliskuu ei ollut oikein sykähdyttävä kirjakuukausi.

Pernilla Ericson, Älä käännä selkääsi (Erla-ryhmä #3)

Tuntematon humalainen mies raiskaa naisen tämän omassa asunnossa. Mies jää kiinni nukkuessaan naisen sängyssä ja tapaus vaikuttaa aika selvältä. Mikään ei kuitenkaan ole sitä, miltä heti alkuun vaikuttaa ja uhreja löytyy lisää. Erla-ryhmä pyydetään tutkimaan tapausta. Älä käännä selkääsi on Erla-ryhmästä kertovan sarjan kolmas osa, ja juoni vie tuttuun tapaan lukijan mukaansa heti alusta alkaen. Olen pitänyt sarjan kaikista osista eikä tämäkään ollut pettymys. Suositus kaikille dekkarifaneille!

 

Lis-Mari Riska, Kiitos minulla menee hyvin – entä sinulla?

Tarinoita ja kokemuksia MS-tautia sairastavilta tai heidän läheisiltään.

Kirjan ydin eli tarinat ja vertaiskokemusten lukeminen oli parasta lukukokemuksessa. Kirjan tarinoiden sairastajista suurin osa oli tosin sairastunut jopa vuosikymmeniä sitten ja vaikka oirekuvaukset ovat pysyneet aika samanlaisina niin olisin mieluusti lukenut enemmän myös heistä, jotka ovat sairastuneet tällä vuosituhannella. Plussaa ehdottomasti siitä, että suurimman osan tarinoidensa kirjoittajista nykytilanteet oli lisätty tähän suomennettuun painokseen. Siitä näki, miten tilanteet ovat kehittyneet. Tykkäsin myös, että kovin positiivisesti ja rohkeasti kaikki suhtautuivat tilanteeseensa. MS-taudissa sitä positiivisuutta tarvitaan! Ja se, että oikeasti sairauden kanssa voi monesti elää suhteellisen normaaliakin elämää. Miinusta täytyy antaa oikeinkirjoituksesta. Vaikka tarinat ovat henkilöiden itse kirjoittamia, ne olisi voitu kyllä oikolukea ja puhtaaksikirjoittaa ja jos tämä on tehty, niin olisi voitu olla tarkempia. Lisäksi pilkunviilaajaa lukiessa häiritsi se, että 99% magneettiröntgen oli kirjoitettu magneettiRÖNGTEN. Niin ja lääkepistoksia kutsuttiin monesti rokotteiksi. 😉

Liane Moriarty, Tavalliset pikku pihajuhlat

Ihan tavalliset pihajuhlat. Kolme pariskuntaa, kolme lasta, koira ja aina pahantuulinen kyttääjänaapuri. Ja seuraukset, jotka jättävät jälkensä jokaiseen. Aika tylsä kirja, erityisesti puoleen väliin asti. Tarinassa oli kyllä paikoitellen mielenkiintoisia elementtejä ja siksi sen jaksoikin lukea loppuun asti. En koe, että olisin jäänyt mistään paitsi vaikka olisi jäänytkin lukematta.

Amanda Vaara, Yösähköä (Villa Venla #2)

Yösähköä on Villa Venla -sarjan toinen osa. Venla on noin vuosi sitten burn outin myötä tehnyt elämäntapamuutoksen ja ryhtynyt downshiftaajaksi. Hän osti vanhan kyläkoulun ja kodin lisäksi perusti sinne Airbnb-majatalon. Venla kirjoittaa myös blogia majatalon pyörittämisestä. Villa Venla-sarja on ihanan leppoisaa lukuviihdettä.

Laura Honkasalo, Vie minut jonnekin

31-vuotiaalla Nellalla on kaikki periaatteessa hyvin: on työ, avopuoliso, ystäviä ja mukava perhe. Nella on kuitenkin hämmentynyt ja turhautunut, kun kokee elämästään puuttuvan jotain. Siskonsa Elsakin on suosittu lifestyle-bloggaaja ja melkein kaikilla tuttavilla on omat perheet. Avopuoliso Miskakin hehkuu vauvakuumeesta. Vie minut jonnekin kuvaa kolmekymppisen painiskelua elämän tarkoituksen etsimisessä ja sen pohdiskelussa, millaista elämän oikein kuuluisi olla. Ihan mielenkiintoinen tarina, paljon samanlaisia ajatuksia ollut itsellänikin. Mutta: paikoin tuntui junnaavalta ja viinin määrä ahdistavalta. Kelpo kirja, joskaan ei suurten hehkutusten arvoinen.

Luin myös nämä kirjat:

• Alan Bradley, Hopeiden hummerihaarukan tapaus (Flavia de Luce #3)
• Taina Kivelä, Enkelityttö (Vuokko Nortamo & Tuomas Närhi #1)

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.