Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
En tiedä, itkeäkö vaiko nauraa. Kolme viikkoa dieettiä takana ja kulunut viikko meni oikein mallikkaasti. Keskivartaloa ei purista ja olo tuntuu kevyemmältä. Ajattelin, että vihdoin on varmasti vaakalukemassakin alkanut tapahtua alasmenoa. Katinkontit, sano! Vaaka näytti tänä aamuna viime viikkoon nähden 400 g plussaa. Siitäkin huolimatta, että hiilihydraattien määrää on jo laskettu. En puhunut omiani, kun taannoin sanoin laihtumisen olevan minulle vaikeaa. Tällä ruokamäärällä pysyy nälkä poissa, joten hieman jännittää, miten käy jatkossa, kun ruoanmäärää entisestään lasketaan.
Dieetillä oleminen vaatii kuitenkin pitkäjänteisyyttä ja tarkkaavaisuutta, joten olisihan se kiva, että vaa’allakin näkyisi. Toki vaakalukema on vain yksi osa tulosta, mutta silti. Joudun kyllä aikamoista peptalkia itselleni pitämään, että saan pidettyä motivaation yllä jatkaakseni tästä eteenpäin vielä toiset kolme viikkoa. Kateeksi käy heitä, jotka vetelevät dieeteillään miinuslukemia viikko toisensa perään. Koko kolmeviikkoinen on tuonut nyt siis vaakalukemaan 300 g lisää. Turhauttaa, ehdottomasti. Aion silti jatkaa, sillä pahemmalta tuntuisi luovuttaa, kun on jo vahvan päätöksen tehnyt.
Onko sulla käytössä aineenvaihduntaan vaikuttavia lääkeaineita, esim. psyykelääkkeitä tai vastaavia?
Satu: Jotain lääkkeitä on, muttei pitäisi olla tällaista vaikutusta niillä. Tai toki voi olla, mutta tarvitsen nykyään lääkkeitä huomattavasti aiempaa vähemmän.
Joo älä luovuta! Se on kyllä ihme kun joillekkin käy noin! Ja niin turhauttavaa!! <br />
<br />
Esimerkkinä minä ja 2 vuotta vanhempi siskoni. Molemmille samanlainen dietti (olimme samoissa mitoissa alussa). Minulla paino alkoi putoamaan ekasta päivästä lähtien ja putosi tasaisesti joka viikko n.500g-1kg/viikko ja sentit vähintään samaa tahtia. Näin jatkui monta kuukautta. Siskoni ei takuulla fuskannut yhtään ja muutaman kuukauden aikana häneltä lähti (lopulta) alle 2kg ja muutama sentti vyötäröltä ja rinnanympäryksestä, lantiolta ei yhtään. Kumpikaan meistä ei juurikaan harrastanut liikuntaa. Olen nykyään puolet pienempi kuin hän.<br />
<br />
<br />
Emme keksi mitään muuta selitystä tähän kuin se että siskollani on nyt, ja ollut pitkään, monta rautaa tulessa ja stressi sen mukainen. Ensin pitäisi ilmeisesti saada elämä tasapainoon ja sen jälkeen yrittää uudestaan. <br />
<br />
<br />
Mutta tsemppiä ja älä luovuta. Ja muista juoda tarpeeksi vettä ja rentoutua! On varmaan myös varmistettu että saat riittävästi hyviä rasvoja korvaamaan hiilarit? Rasvojen vähyys saattaa tässä tapauksessa myöa hidastaa painon putoamista.
Jenni: Stressi vaikuttaa hurjasti kehoon, se voi aiheuttaa sen, että elimistö pitää kiinni tiukasti "saavuttamastaan hyvästä". Tosin tilanteeni ei pitäisi tässä kohtaa olla sellainen, että voisin selkeästi stressiä syytellä. Vettä juon tarpeeksi, suurin piirtein kolme litraa päivässä. Ruokavalio pitää myös sisällään hyvää rasvaa joka aterialla. Hiilareita on vielä toistaiseksi ollut jonkin verran, mutta on hiljalleen niiden määrää vähennetty. Nyt ensi viikolla, viidennellä viikolla niidenkin määrä romahtaa. Toivotaan, että painokin alkaa pian tippua. Yritän kuitenkin olla tyytyväinen siitäkin, että kehossa on tapahtunut muutosta vaikka vaaka ei näytäkään pienempää lukua. 🙂
Hyvä sentään, että turvotus on vähentynyt. Varmasti aika turhauttavaa.
JonnaH.: On todellakin turhauttavaa, kun tavoite kuitenkin on saada itse painoakin alemmas. Toki on äärettömän huojentavaa, että jotain on kuitenkin tapahtunut eli keskivartalokinnaus on vähentynyt. 😉
Sulle tulee hirveen vähän kommentteja etkä niihin edes vaivaudu vastaamaan. Itse pidän blogisteista jotka näyttävät arvostuksensa lukijoilleen, hehän mahdollistavat blogin etenemisen. Siirryn siis muualle.
Nella: Haluan keskittyä kommentteihin vastaamiseen – lukijani ansaitsevat sen. Nyt ei ole ollut aikaa ja tämä onkin ensimmäinen kerta koko blogihistoriani aikana, kun on mennyt jo neljä päivää vastaamatta. Eiköhän tämän huomioon ottaen tämän kommentin jättämisessä kyseessä ollut kuitenkin puhdas provokaatioyritys, ilkeilyn yritys tai vähintäänkin aikamoista ajattelemattomuutta. <br />
<br />
Hyvää jatkoa siis sinne muualle! 😉
Ai kauheeta että ajattelet noin, et voi olla kuitenkaan tosissasi! 😀 Nyt kannattaa oikeasti mennä vähän itseensä ja näyttää sitä arvostusta lukijoita kohtaan. Negatiivisenkin palautteen voi kääntää omaksi voitokseen haukkumatta muita. Nyt lähti kyllä kunnioituskin. Kylläpäs olet pirullinen tyyppi.
Nella: Otan ehdottomasti vastaan myös kritiikkiä, mutta katson kyllä asiakseni sanoa suoraan, jos koen, että kommenttisi oli ajattelematon. Kyseessä kuitenkin on vain neljä päivää, kun en ole kommentteihin ehtinyt vastaamaan. Tähän mennessä olen kuitenkin ajatuksella vastannut jokaiselle kommentin jättäneelle. Aina. Näin ollen kun sinä tulet kertomaan minulle blogini lukijoiden arvostuksesta (tai arvostamattomuudesta) ja kertomaan, kuinka siirryt muualle, niin toki toivotan sinulle hyvää jatkoa sitten siellä muualla, jossa toivottavasti on aina aikaa vastata kommentteihin eikä tällaisia neljän päivän taukoja pääse tulemaan. Myöskään tämän enempää en kommenttejasi tule julkaisemaan, sillä meidän molempien näkökannat on tulleet nyt selväksi eikä blogini myöskään ole eikä tule olemaankaan paikka tällaiselle tarpeettomalle päänaukomiselle.