Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Isäni käytti emalivuokaa moneen eri ruokaan. Siinä tehtiin muun muassa merimiespihvejä, makaroni- ja silakkalaatikkoa. Niinpä halusin jatkaa isäni perinteitä ja nappasin emalivuoan itselleni. Ensimmäiseksi valmistin siinä broilerinleikkeitä uunissa.
Vuoan pohjassa on Finelin leima eli se on vahvaa ja perinteistä suomalaista emalia. Fineliä valmisti silloiseen Wärtsilä-konserniin kuulunut Arabia (1947-1990).
En olekaan koskaan valmistanut broilerinleikkeitä kokonaisina vaan olen ne leikannut suikaleiksi ja paistanut pannulla. Olikin varsin jännittävät paikat, kun ensimmäistä kertaa käytti emalivuokaa ja samalla piti saada myös kypsät, mutta ei kuivahtaneet broilerinleikkeet. 😉
Laitoin vuoan pohjalle oliiviöljyä, mangocurrya ja pippurista yrttiseosta. Pyörittelin leikkeitä hieman öljy-mausteseoksessa ja leikkeiden pinnalle ripottelin hieman suolaa.
Uunin laitoin 200 asteeseen ja grillivastukselle. Sain ohjeeksi pitää leikkeitä uunissa 15-20 minuuttia, mutta loppujen lopuksi ne taisivat olla ehkä 25-30 minuuttia uunissa. Välissä jouduin hieman leikkelemään niitä, jotta näin lihan värin sisältä.
Broilerinleikkeistä tuli uunissa täydelliset vaikka itse sanonkin. Ja vielä ekalla kerralla onnistui. Niin ja sillä emalivuoalla! Hih! 🙂
Emalivuoka kestää uunin lisäksi myös konepesua. Vuosien mittaan vuokaan on tietenkin tullut pinttymiä ja kulumajälkiä. Ajattelin kokeilla, josko Universal Stonella saisi hinkattua vanhoja pinttymiä irti…
Mitä tykkäätte emalista, sen uudesta tulosta ja käytättekö itse emalia ruoanvalmistuksessa tai muutoin?
Mulla on emalinen musta kahvipannu, jossa mä kyllä haudutan teetä. Tykkään siitä kovasti. Lapsille olen ajatellut hankkia emalimukit arkikäyttöön.
Satu: Emalinen pannu olisi ihana kyllä, jos vaan olisin teenjuoja. Itse olen kerran ostanut emalimukin lahjaksi pienelle ihmiselle. Sopii kyllä arkikäyttöön mainiosti materiaalin puolesta. 🙂
Jos laitat pohjalle, ei kanat marinoidu. Vinkkinä tee mausteseos, lisää se kanapalojen päälle, kelmu tai kansi päälle, jääkaappiin ja sitten uuniin. <br />
Kunnon marinadilla saadaan niin paljon makua kanoihin, ettei siinä varsinaista "ruuanlaittotaitoa tarvita". Kunhan vaan kasataan raaka-aineet yhteen ja annetaan ajan ja uunin hoitaa hommansa.
Lanttuleikkuri: Ei ollut tarkoituskaan marinoida leikkeitä vaan pelkästään pintamaustaa ne. 🙂
Mä en ole koskaan käyttänyt emalisia astioita ruuanvalmistuksessa, vaikka niitä esim. mökillä onkin. Tarttee varmaan kokeilla 🙂 Söötti tuo vanha vuoka ♥
Dara: Vaikka olen nähnyt emalivuoassa tehtävän vaikka mitä ruokaa, niin oli aika omituista laittaa vuoka uuniin. 😀 Vuoka on varsin suloinen kyllä ja tuo paljon muistoja mieleen. ♥