Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Sain ystävältä elämäni ensimmäisen kallan. Todella uljas, kaunis ja kuitenkin niin yksinkertainen kukka.
Valitettavasti kalla edelleen tunnetaan lähinnä vain surun kukkana ja sillä tämän sainkin, osanoton ilmaisuna. Tämä kalla siis kuvastaa tällä hetkellä surua, mutta koska kalla on myös yksi suosikkikukistani, niin tässä on kauneutta ja iloakin. Monimerkityksellinen lahja. 🙂
Viikon olen saanut ihailla tällaista näkymää, sillä sain tuotua lapsuudenkodistani vihdoin tämän vintagelyhdyn. Leppoisa pariskunta nuo lyhty ja kalla. 🙂
Mun mielestä on vähän omituista, että jokin kukka luokitellaan "surun kukaksi". Toki tässä tapauksessa yhteys on ilmeinen, mutta mun mielestä noi kallat on niin kauniita, että itse voisin hyvin käyttää niitä esim. morsiuskimpussa 🙂 Ja sitten mummo saisi sydärin, kun olisi "hautajaiskukkia hääkimpussa" 😀
Jossu: Onneksi yhä enemmän kallakin on muuttumassa ihan yleiskukaksi. Itse joskus meinasin hankkia kallan ruukussa, mutta jäi sitten tekemättä 🙂
Kalla on kaunis! Ihana ele ystävältä. Ja upea lyhty!
Jaana: Lämmitti kyllä mieltä todella paljon tämä kalla ja ele. ♥
Mä tykkään aivan älyttömästi kalloista, vähän samaan tapaan kuin valkoisista liljoista. Edesmennyt mummoni oli aikoinaan ihana järkyttynyt, kun halusin molempia häihini. 😀
JonnaH.: Hih, eiköhän ajan saatossa kalla saada vielä paremmin ihmisten mieliin myös ilon ja kauneuden kukkana. 🙂