Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Nyt on iso vaarinkaljapulloni päässyt sille ajattelemaani käyttötarkoitukseen; maljakoksi yksinkertaisille (luonnon)kukille. Ensimmäisenä pulloon pääsi lupiineja. Nyt ovat ehtineet jo tiensä päähän ja tänään kävin hakemassa uusia kukkia lähipientareelta.
Nämä lupiinit ovat itse asiassa elämäni ensimmäiset, jotka poimin maljakkoon. Kauniit ne ovat ja jossain vaiheessa olisikin kiva saada kasaan koko väritrio. Tuossa lähistöllä sattui nyt olemaan vain näitä liloja, mutta ehkä jossain vaiheessa lenkin varrelta löytyy myös vaaleanpunaisia ja valkoisia.
Minäkin olen ihastunut lupiineihin. Vaaleanpunaiset tuntuu lakastuvan tosi nopeasti eikä valkoisetkaan kauaa kestää. Lilat kestää maljakossa pisimpään.
JohannaL: Mulla noi lilat alkoi tosi nopeasti lakastumaan, varmaan ihan kahdessa päivässä alkoi hitaasti tipahtelemaan kukkia.
Mäkin kävin hakemassa lupiineja ja olivat kyllä niin kauniita :)). Mietin onkohan niissä punkkeja…eh!
S: Ainakin niissä on kirvoja! Pari sellaista tapoin ja sitten sain hepulin ja suihkutin eilen hakemani kukat suihkussa 😀 Niin ja vainoharhaisena rapsuttelin itseäni muutaman tunnin ötökkäkammoisena. 😀 Sitä en tiedä, voiko niissä olla punkkeja vai irtooko ne kasvia irroittaessa ja jää poimintapaikkaan. Tuosta pitää kyllä ottaa selvää. Kävi se mullakin mielessä, mutta ne kirvat tms. varasti mun huomion. Yhyy… kaikesta sitä saakin stressin. 😀
Mä keräsin mökillä mahtikimpun lupiineja ja osa niistä pääsi maljakkoon. Se loppu pääsi navetan edustalle kukkaniittyyn, ja nyt toivon, että meillä olis ensi kesänä ihan omia lupiineja siellä… ;D
Dara: Lupiinihan leviää ihan riesaksi asti, joten voi olla, että teillä on omat lupiinit ensi kesänä! 🙂
Pohjoisesta kotoisin kun olen nii, hämmästyin suuresti lupiinien paljoudesta täällä keski-suomessa ja että ne kasvaa ihan riesaksi asti :O meillä kotona niitä kasvoi vaan kukkapenkissä ;D Mies nauroikin ku mielissään niitä keräsin maljakkoon, äiti kun ei antanu niitä repiä kukkapenkistään. Nyt se minunki into hiipuu pikkuhiljaa ku joka paikka on niitä täynnä, kauniita ne kumminki on 🙂
Murmeliina: Hassua, että mitä aiemmin on saanut vain omalta pihalta niin nyt niitä on jokaisen pellon ja pientareen reunalla. 😀 Musta olisi ihana poimia lupiineja ja muitakin kukkia ihan säännöllisesti, mutta hieman kammottaa kaikki kirvat ja muut ihmeelliset öttiäiset mitä niiden mukana tulee sisälle.
Kaunista! Lupiinit on kuin tehty tuohon pulloon. ♥
Kiitos Jemina, niin munkin mielestä! 🙂