Mun oma ihana kisuvauva P syntyi tähän maailmaan 26.3.2010 ja karvapallo muutti mun luokse toukokuun puolivälissä.
 |
| Tästä se meidän yhteiselo alkoi. |
|
 |
| ”En haluu olla ulkona!” |
|
 |
| ”Minä katson nyt telkkaria” |
|
P on aina ollut todella aktiivinen ja olenkin ristinyt sen ADHD:ksi 🙂 Perässä pysyminen on joskus ollut kovan työn takana.
 |
| Tässä me leikitään kalapalalla, sillä jonka piti olla ruokaa. 😉 |
|
 |
| ”Tänne mä sen kalan piilotin…” |
|
 |
| ”Kyllä mä pärjään tälle lampulle!” |
|
 |
| ”Jee, tässä on lämmintä” |
|
 |
| Siilivauvoja |
|
Eikä tuhoiltakaan ole täysin vältytty…
 |
| ”Oops, it wasn’t me!” |
|
Kaikkialle kuitenkin on pitänyt päästä, tarpeeksi pientä tai korkeaa paikkaa ei varmasti ole!
 |
| Lunta! |
|
 |
| ”Miten mä nyt tälleen tähän jouduin?!” |
|
 |
| ”Mamman laukku paras paikka” |
|
 |
| Kukkuu! |
|
 |
| ”Mäki tahon ulos!” |
|
 |
| Biojäteroskiksesta on moneksi. |
|
 |
| ”Mä odotan… suljetut ovet ei oo kivoja” |
|
 |
| Nuuh |
|
 |
| ”Tämäkin roskis kelpaa mulle” |
|
 |
| Mikrokupukin kelpaa paremman puutteessa. |
|
 |
| Ja tiskiallas |
|
 |
| Kaksi kulhoa, kulho kulhossa niinku 😀 |
|
 |
| Oho |
|
Välillä ollaan sitten jopa levätty hetki… nää hetket on olleet harvassa. Jopa pentuaikana P ei juuri nukkunut kuten kissavauvojen pitäisi vaan joka paikassa oli oltava ihan koko ajan.
Tässä tiivistettynä meidän hetket puolentoista vuoden ajalta. P on ollut mun ystävällä hoidossa reilun viikon ja huomenna se lähtee kohti Joensuuta, maalle asumaan ja nauttimaan elämästä. Mun sydän on särkynyt ja oon vollottanut nyt pari iltaa. En pääse edes hyvästejä jättämään… kaverilta lähtiessäni en arvannut, että tää tapahtuu näin nopeasti. Vaikka tiedän, että tää on oikea ratkaisu, niin tekee kipeää… tosi kipeää.
Näihin kuviin ja tunnelmiin… hyvää yötä.
Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Voi toista pientä! <3 <3 Ihana tuo "marssi-kuva"! 🙂 Meneekö kisu tuttujen luokse? Silloin saisit varmasti kuulumiset edes kuulla ja kuviakin söpöläisestä… Jaksamista sinulle! <3 <3 <3 <3
Kisu menee kaverin siskolle ja kuulumisia saan varmasti. Onneksi en ollut hereillä tai paikalla, kun P haettiin kaverilta. Olisin varmaan pillastanut taas itkuun. Ja on niin surullista, kun näen P:n lempparilelun tuossa lattialla… se oli sen eka lelu koskaan ja näin myöhemminkin, kun sen lelun otti esille niin P nakutti sellaista metsätysnakutusta… Pitää yrittää toimittaa se sille jälkeenpäin.<br /><br />Eli, kiitos sulle Miia ihanista sanoista.
Onneksi mulla on täällä R-kisu, joka on mulla hoidossa toistaiseksi. Kunhan ehdi, niin pistän vähän kuvaa tästä söpläisestä, joka haluaa kokoajan maata mun päällä, sylissä ja vierellä. &lt;3
Eipä tuo juuri eroa Chiquista, paitsi että se on jo pennusta alkaen osannut avata ovet ellei kahvoja ole vaihdettu niin että aukeavat ylöspäin. #-vuotiaana alkoi sitten rauhoittumaan vaikkei vieläkään ole rauhallinen
Kyllä on ihania kisukuvia… mahtavia muistoja!
P on myös aina osannut avata ovet. Jos jotain sellaista on tehnyt, ettei kissa saa missään nimessä olla läsnä oon sulkenut sen kylppäriin ja lukinnut oven ulkopuolelta. Ja nyt ei ole kyse P:n asiassa edes sen aktiivisuus vaan muut ongelmat.
Puoleentoista vuoteen mahtuu paljon kaikkea ihanaa. Kun vain olisi yhden ongelman saanut ratkaistua, niin olisi mun muru saanut jäädä kotiin.
Voi sinua &lt;3 Voimia ja haleja &lt;3 Kissasta tai ylipäätään lemmikistä on aina vaikia luopua…meän kisut on nyt 13v, tai täyttävät ens kuun 27.pvä..aiempi kissa ennen näitä oli 10v mutta sairastu niin pahasti että oli pakko..miten mie sen sanon, päästää taivaaseen..sniif<br /><br />Onneksi sinun kisu on saanu uuen kodin ja varmasti hyvän sellaisen 🙂 Vaikka ei varmaan lohuta yhtään tällä hetkellä tuo.<br /><br />Haleja haleja haleja paljon &lt;3 Oot teheny varmasti oikian ratkasun, elä murehi liikaa eläkä syyttele ittiä &lt;3 Sie teit varmasti sen minkä sie oikiaksi katoit &lt;3 Haleja haleja haleja paljon &lt;3
Kiitos paljon välittämisestä Meän Satu. 🙂 Mulla on täällä vielä hoitokissa R, joka on myös 13-vuotias. On niin ihanaa, kun se tahtoo olla paljon lähellä. Ei pääse yksinäisyys iskemään niin pahasti. Koitan aluksi mahdollisimman vähän ajatella sitä kisuvauvaa, en jaksaisi taas alkaa vollottaa.<br /><br />Ja totta, tein oikean ratkaisun jos kaikki menee niinkuin toivon eli P pääsee sopeutumisvaiheen jälkeen ulkokissaksi. Se on niin aktiivinen, että kaipaa paljon virikkeitä.<br /><br />Mutta nyt peiton alle ja R kainaloon, hyvää yötä 🙂
Haleja vielä ja jaksamista &lt;3
Kiitos. kyllä se tästä!
Voimia ja jaksamista &lt;3 Itsekin vielä päivittäin suren ja ikävöin rakasta kissaani, joka toukokuun lopussa 2 viikkoa vajaa 18-vuotiaana jouduttiin laittamaan ikuiseen uneen 🙁 Nyt on vain muistot ja muistotatuointi käsivarressa. Uskon että teit mikä oli P:lle parasta!<br /><br />-Satu-
Kiitos Satu &lt;3