Pupulandian Jenni pitää treeniblogia fit.fi -sivustolla. Viimeisin postaus meditaatiosta sai mielenkiintoni heräämään ja lueskelin jutun uteliaana.

Jenni kuten monet muutkin eivät loppujen lopuksi tiedä, mitä meditointi on. Monen mielessä saattaakin olla kuva, jossa istutaan risti-istunnassa keskellä tyhjää huonetta ja pyritään saamaan mieli tyhjäksi ”valkoiseksi tauluksi”. Niin ajattelin minäkin aikoinaan. Pieni haisu tässä väärässä mielikuvassa on. Meditaatio – mindfulnessinakin tunnettu – on tietoista läsnäoloa, sen harjoittamista. Rentoutumista, armon antamista itselle.

Asioiden tekeminen tietoisesti on aika vaikeaa loppujen lopuksi. Kuinka monta kertaa olet istunut bussissa matkalla töihin, mutta ajatuksissasi olet jo työpaikalla? Entä kuinka monta kertaa sunnuntaisin katselet televisiota, mutta mietit jo seuraavaa aamua ja kiireistä työpäivää? Tai oletko koskaan koittanut keittää kahvia ja todella olla läsnä hetkessä? Tuntea miltä suodatinpaperi sormissasi tuntuu, miltä kuulostaa kun vesi valuu keittimen säiliöön tai miltä kahvi tuoksuu kun mittaat sitä suodattimeen?

Yllä olevia asioita tai muitakaan harvemmin tulee ajateltua. Tekemiset ja rutiinit ovat syöpyneet aivoihimme ja lihaksiimme tehden meistä melkein robotteja. Tietoinen läsnäolo opettaa meitä olemaan ja elämään hetkessä. Huomaamaan pieniä asioita isoissa ympyröissämme ja pysähtymään. Ehdimme sinne ruokaostoksille myöhemminkin ja miksemme nauttisi työmatkan maisemista, kun se työ kuitenkin odottaa meitä työpaikalla?

Mindfulnessissa tärkeintä on – ei mielen tyhjentäminen ajatuksista – vaan antaa ajatusten olla. Hyväksyä se, että ajatuksia tulee mieleen, mutta päästää niistä myös irti. Jos makaat patjalla selälläsi ja mieleesi tulee ajatus kauppalistasta, se on okei. Tärkeää on kuitenkin päästää ajatus jatkamaan matkaansa, palata takaisin siihen hetkeen, jossa olet ja makaat selälläsi. Päästä sisään, päästä ulos, päästä sisään, päästä ulos. Hyvä keino on keskittyä esimerkiksi omaan hengitykseen. Tunnustele ja pohdi, miltä hengitys tuntuu. Tunne kuinka vatsasi ja rintakehäsi liikkuu hengittäessäsi. Kuuntele ympärilläsi kuuluvia ääniä ja palaa taas tunnustelemaan hengitystäsi. Liikkuuko vatsasi, kun hengität vai kohoaako rintakehäsi. Jos ja kun vaikkapa se kauppalista tulee mieleesi, annan sen olla ja päästä ajatuksesta sitten irti. Palaa hengitykseesi…

Olen satunnaisesti kuullut mindfulnessista reilun kahden vuoden aikana ja joitakin kertoja sitä kokeillut eri paikoissa eri tavoin. Olen kuunnellut CD:ltä tarinaa, kuunnellut ohjeita oman vartalon havaitsemiseksi tai kuunnellut ohjaajan neuvoja erilaisiin liikkeisiin jne. Olen myös nukahtanut useampia kertoja. Nukahtaminen ei ole tarkoitus, rentoutus ei toimi nukkuessa, mutta mikään ei ole kiellettyä. Ei ole myöskään oikeaa eikä väärää tapaa tuntea (henkisesti tai fyysisesti) harjoittaessa tietoista läsnäoloa. Hetkessä eläminen ja oleminen on vaikeaa, sen oppii ainoastaan harjoittelemalla. Ja kellepä meistä pysähtyminen ei olisi hyväksi!

Ystäväni suositteli minulle erästä kirjaa, kun tiedustelin, mikä olisi hyvä mindfulness-kirja aloittelijalle. Kirjan nimi on Täyttä elämää ja sen on kirjoittanut ”mindfulnessin isä” Jon Kabat-Zinn. Kirja kertoo aiheesta enemmän ja hyvää kuulema on se, että harjoituksia ei ole tupattu kirjan teoriaosan loppuun, vaan harjoituksia on koko ajan kirjan alusta loppuun asti eli harjoittelu kulkee koko ajan mukana. Tilasin kirjan jo aiemmin Bookplussalta, mutta ikinä eivät kyenneet sitä toimittamaan. Nyt pohdiskelen, josko kokeilisin tilata kirjan Adlibrikseltä. Aloitin tänään myös reilun kaksi kuukautta kestävän rentoutuskurssin, jossa käydään paljon läpi tietoista läsnäoloa ja opetellaan olemaan itselleen armollisempi, ystävällisempi… Adlibriksessä kirjan löytää TÄÄLTÄ.

Tähän juttuun inspiraation antaneen kirjoituksen eli Jennin pohdinta meditaatiosta on luettavissa TÄÄLLÄ.