Lily.fi:ssä tiiti kirjoittaa asiaa. Käy lukemassa juttu TÄÄLTÄ. Itse vaan hämmennyin ja pohdiskelin hetken, että mitähän sitä tuli luettua oikein. Tajusinkohan koko juttua edes… Kyllä mä varmaan ymmärsin, mutta ajatukseni sotii kyllä vastaan ja lujaa. Samalla kun kuitenkin ymmärrän ja pidän tiitun ajatuksesta.

Ulkonäkökeskeisyys. Ei uskoisi, että siitä on kysymys, kun katsoo ylläolevia kuvia. Eihän? No sattuu kuitenkin olemaan. Jokaisella meillä on silloin tällöin – joillain useammin kuin toisilla – ”Mä oon ruma ja läski” päiviä. Ajatellaan, että tahdottaisiin näyttää Angelina Jolielta tai Jennifer Lopezilta. Kauniit ja hyvävartaloiset naiset ovat onnellisempia, suositumpia ja paljon menestyneempiä kuin rumat tai tavalliset… miksikä meitä harmaan massan yksilöitä sitten kutsuisi.

Henkisellä tasollahan me ollaan kaikki tasa-arvoisia, kauneus on katsojan silmissä ja sisäinen kauneus ratkaisee. Eikö vain? Kauniilla ihmisillä on samanlaiset ongelmat kuin meillä muillakin: parisuhteet rakoilevat tai niitä ei ole ollenkaan, bad hair day osuu kohdalle aina välillä, ei ole tarpeeksi niitä ihania ja syvällisiä ystäviä, läheisiä menetämme me kaikki välillä ja rahat eivät riitä kaikkeen. Reisissä on muhkuroita, sormi on vino ja jenkkakahvat ärsyttää. Meillä kaikilla on välillä aihetta kiukutteluun ja epätyytyväisyyteen, meissä kaikissa on vikoja.

Joopajoo. Kuinka moni siellä ruudun takana kuolaa muotivaatteita, mutta ei voi niitä hankkia, kun on hieman ylipainoa? Kuinka moni bloggaaja pohtii, julkaistako omaa naamaansa blogissaan kun jokuhan voi vaikka säikähtää ja lopettaa lukemisen nähtyään, että siellä kauniin blogipinnan alla onkin jotain muuta kuin kiiltokuva? Kuinka monta kertaa kauniisiin tuotemainoksiin haetaan niitä tavallisia normaalin näköisiä naisia? Tarja Halonen on huiman menestynyt ja oli presidenttikin, mutta kuinka monen esikuva hän on ennemmin kuin joku kauniisiin pastellinsävyisiin farkkuihin ja vaaleaan bleiseriin pukeutunut suosittu ja kaikilleniinkivajamukava bloggaaja/juontaja/toimittaja/sisustussuunnittelija/valokuvaaja/lääkäri/jotain?

Keksisin varmaan muitakin esimerkkejä, mutta tämän pohdintani pointti menisi sitten jo aivan överiksi ja saisi aikaan enemmän paheksuntaa kuin ymmärrystä. Blogimaailma on itselleni se maailma, jossa vietän ison osan päivästäni nykyään ja siksi se oli helpoin esimerkki jaettavaksi.

Me tavalliset emme vain halua aina kuulla sitä samaa jorinaa siitä, kuin ”menestyä voi vaikka ei olisikaan kaunotar”, ”sisäinen kauneus on se mikä merkkaa”, ”mitä sä höpötät, sähän oot ihan nätti”, ”et sä tarvii kaunista ulkomuotoa ollakses hyvä ja menestynyt”, ”sä kelpaat just tollasena ku oot”, ”mitä sillä on väliä mitä muut ajattelee susta”, ”maailma tarvii tavallisiakin ihmisiä”, ”kuka noita sun finnejä muka kattoo, en mä ainakaan” Tai minä en ainakaan halua. Latteuksia, latteuksia ja latteuksia sanon minä niinä päivinä kun ihoni kunto on pahimmillaan, reiteni ja vatsani isoja kuin säkkituoli ja hiukset roikkuvat liimauteneena päälakeen. Niinä päivinä toivoisin voivani edes kerran pukeutua niihin vaatteisiin, joista pidän ja että saisin edes yhdeksi päiväksi sileän ihon ilman niitä näppylöitä. Silloin ei auta yhtään, että Tarja Halonen ja Angela Merkel ovat tavallisen näköisiä menestyneitä naisia.