Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Piipahdin (kuudeksi tunniksi ;)) eilen I love me-messuilla. Oli lähellä ettei messuille pääseminen jäänyt väliin, mutta onneksi ei. Olisi ollut hieman liikaa kyllä, kun jo viime vuonna jäi selkäleikkauksen vuoksi väliin. Messujen kuva-anti jäi lähes olemattomaksi, mutta muutoin kyllä sain ihan kivasti irti messuista.
Kärsin vahvasta ampiaisfobiasta ja siitä syystä kävin testaamassa itseäni ja katsoin ihan läheltä noita lasin sisällä häärääviä mehiläisiä. Onneksi nämä eivät sentään aiheuttaneet fyysistä pahoinvointia niin kuin Erämessuilla 2000-luvun alussa. Asiaan vaikutti varmaankin se, että ampiaiset ovat paljon julmemman näköisiä kuin nämä mehiläiset. Tosin jos näitä olisi vapaana pyöriskellyt jossain niin olisin saanut paniikkikohtauksen.
Forsman Tean osastolla sai nautiskella hetken rauhoittuen ja nauttien teetä. Kupissani inkivääriteetä.
Kävin huollattamassa messuilla kulmani (Susanna’s Nails Salon). Työn aloitti yksi hoitaja ja toinen jatkoi. Esitin toiveeni ensimmäiselle; suhteellisen tummat ja muotoiltu ulkosyrjältä kapeaksi. Kulmia nyppiessä ihoani ei pingotettu mitenkään, joten voitte kuvitella, että sattui. Silmiä sai olla pyyhkimässä koko ajan, kun kyyneleet vain valuivat. Siinä ”apua mun ripsarit levii” ja ”olipas kipukynnykselle kokemus” hämmennyksessäni en edes tajunnut pyytää kulmiin lisää väriä. Kulmat kun eivät ole juuri minkään väriset. Äsken kurkkasin peiliin ja huomasin myös, että kulmakarvojen yläpuolelta oli jäänyt kyllä reippaasti hajakarvoja nyppimättä. Vitsi, kun olisin tajunnut paikan päällä tilanteen! No, positiivista on, että nyt ne on muotoiltu ja hajakarvat täytyy vaan nyppiä itse. Värjäyksen voi suorittaa sitten myöhemmin jossain uudelleen. Palvelu oli Susanna’silla ystävällistä – siitä kiitosta – mutta muutoin en kyllä voi suositella tätä, ei millään pahalla. 🙂 Ja suositus siis perustuu omakohtaiseen kokemukseen.
Jotain hyvääkin kuitenkin! Kävin elämäni ensimmäistä kertaa geelilakkauttamassa kynteni. Lakkauksen teki XL-Lashes ja mielestäni jälki ja palvelu oli hyvää. Tosin enhän tiedä miltä jäljen pitäisi sinänsä näyttää, mutta kokemattoman silmään omat kynteni ovat ainakin oikein nätit nyt. 🙂 Voisin kuvitella joskus käyttäväni heidän palvelujaan uudelleenkin. Liike sijaitsee kaiken lisäksi vielä Helsingissä, Mäkelänkadulla.
Löytyihän messuilta toki hieman tuliaisiakin, mutta niistä myöhemmin. Tykkäsin messuista, mutta harmillisesti muotiosasto jäi käymättä kokonaan. Ensi vuonna sitten 🙂
Kävikö teistä lukijoista kukaan messuilla ja jos, niin mitä jäi käteen?
P.S. Sain myös tavata ihanan ihmisen, joka pitää yhtä suosikkiblogeistani. Oli kiva tavata ja jutustella! <3 🙂
