Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!Lue lisääOta yhteyttä
Jotkut ovatkin jo ehtineet postailla juuri ilmestyneestä Elloksen syyskuvastosta. Itseäni ei vielä syksy inspiroi, mutta piipahdin kuitenkin kurkistamassa valikoimaa. Tässä joitain tärppejä minulta.
Kollaasien kuvat: Ellos
Löytyikö näistä mitään kivaa? 🙂
Onneksi syksy kuitenkin on vielä sopivan kaukana, kyllä syksyn sisustusinspiraatioista huolimatta pitäisin tämän kesän meillä hieman pidempään. Toivonkin siis kunnon intiaanikesää. <3
Eiliseltä kävelylenkiltäni kotiutin hieman luonnonkukkia. Tarkemmin sanottuna koiranputkia. Näin niitä juhannuksena maljakossa ja ne näyttivät yksinkertaisen kauniilta maljakossa, joten päätin napata pienen kimpun kotiini.
En olekaan aikuisiällä koskaan tuonut kotiin luonnonkukkia. Kaipa olen hieman vainoharhainen niissä mahdollisesti majailevista öttiäisistä. Kotiin tullessa huuhtelin varret vedellä kuitenkin varmuudeksi.
Kaunista <3
Olkoon tämä kimppu samalla vaikkapa juhlakimppu. Blogini on tänään tasan 2-vuotias. Kaksi kokonaista vuotta on tätä taivalta kuljettu.
Paljon on mahtunut kahteen vuoteen; kodin sisustuksen värimaailma on raikastunut, vanhat huonekalut ovat vaihtuneet pääosin uusiin, asunto on vaihtunut kaksiosta yksiöön ja sisustusmaku on kehittynyt ja punaisen langan päästä on saatu vähintäänkin jonkinlainen ote.
Minulla on nykyään myös ilo olla osa sisustusblogiportaalia, jossa on hyvä meininki ja hyvin yhteen hiileen puhaltava porukka. 🙂
Sisustuksen ulkopuolisista asioista: Pukeutumistyyli on muuttunut, kiloja on karissut ja muitakin muutoksia – lähinnä henkisiä – on aika tuonut tullessaan.
Blogin kautta olen myös tutustunut uusiin ihmisiin, joihinkin ihan livenä, mutta myös virtuaaliystävyydet ovat olleet palkitsevia. Tuntuu kuin tuntisi ihmiset vaikkei tunnekaan. Kun joku lemppariblogini ei päivity pitkään aikaan, huolestun. Vaikka portaali on yhteisö, koen myös koko ”oman blogiympäristöni” olevan yhteisö. Yhteenkuuluvuuden tunne on ihana. <3
Bloggaaminen on toki näyttänyt myös epämiellyttävämmän puolensa, mutta en sitä onneksi ole säikähtänyt sen pahemmin. Sitähän tämä elämä kuitenkin on, niin ylä- kuin alamäkiäkin. Hyvät jutut vievät kuitenkin voiton mennen tullen ja niihin verrattuna epämiellyttävät jutut ovat hävyttömän pieni osa. 🙂
Kaiken kaikkiaan kuluneet kaksi vuotta ovat olleet ihania. Tämä blogi ja te lukijat olette välillä sanoin ja välillä vain läsnäolollanne nostaneet minut monesta kuopasta, jonne olen lipsahtanut. Kiitos kuuluu siis suureksi osaksi teille.
Siispä: Kiitos kaunis <3
Tästä jatketaan sitten eteenpäin vain, toivottavasti vielä pitkään! 🙂
Piipahdin kauppakeskus Columbuksessa tänään asioilla. Pari pikkuruista ostostakin pääsi mukaani, niistä myöhemmin.
Päätin kivan sään ja terveyden vuoksi ”repäistä” ja kävellä kotiin sen sijaan, että olisin mennyt metrolla. Matkan varrella oli kiva ihailla näkymiä ja rauhallisella kävelytahdilla steppaillen ehti napsia kuviakin.
Kuten Sports Tracker kertoo, niin vauhti ei todellakaan päätä huimannut. Se on kuitenkin aika epäolennainen asia tässä kohtaa, sillä tarkoitus olikin kävellä rauhallisesti ja ehtiä ympäristöäkin ihailemaan ja nauttimaan kauniista ilmasta. Kuvauspysähdyksiä lukuunottamatta kävelin kuitenkin tasaiseen tahtiin ja sekin tekee terveydelle kummasti hyvää. Jospa tässä innostuisi tekemään lenkkejä useamminkin. 🙂
Yllä olevista kuvista kuitenkin näkee, miksi rakastan Helsinkiä (ja Itä-Helsinkiä).
Meri ja luonto <3