Löysin tietokoneeltani tiedoston, jossa oli erästä lehtihaastattelua varten saamani kysymykset minimalismista sekä vastaukseni niihin. Oli todella mielenkiintoista lukea ajatuksiani minimalismista ja todeta, että hyvin pitkälle ajattelen niin edelleen. Ja hassua tässä on se, että en kahdeksan vuotta sitten ollut minimalistia nähnytkään. Siis ihan oikeasti. Toki suunta oli vilpittömästi sitä kohti, mutta en kyllä silloin olisi voinut itseäni minimalistiksi kutsua enkä kyllä vieläkään. Tässä siis kysymyksiä ja vastauksia minimalismista vuosilta 2012 ja 2019. Kursivoidut kohdat ovat tämän hetkisiä ajatuksiani minimalismista.

Mikä on minimalistisuutesi ydin?

Mahdollisimman vähän tavaraa, mahdollisimman siistiä, avaraa ja päälle kauneutta. (2019: Sinänsä tämä pitää paikkaansa, mutta ajatukseni ovat nykyään hieman pehmeämmät. Kodin tavaramäärä saa mielellään olla vähäinen, mutta tärkeintä on, että tavarat ovat tarpeellisia tai sellaisia, joista todella pidän. Itse tavaran vähyys ei ole siis oletusarvo.)

Millainen minimalisti olet?

Voisin kutsua itseäni vielä aloittelevaksi minimalistiksi, joka hapuilee oikeaa suuntaa. Opiskelen, tutkailen ja kokeilen.

Millainen haluaisit olla?

Olen oman pääni sisässä perfektionisti, todella vaativa. En käytännössä kuitenkaan toteuta asioita niin tiukasti kuin mitä vaadin itseltäni. Haluaisin oppia löysäämään myös ajatuksen tasolla ja käytännössä sitten hieman ahkerammin hoitaa kotia. Haaveenani on, että joskus kodissani tavarat olisivat niin hyvin omilla paikoillaan ja tavaraa olisi niin vähän että esimerkiksi siivota voisin niin yksinkertaisesti että imuri esiin eikä mitään tarvitsisi siirtää minnekään. Siitä vaan suitsait sukkelaan ja koti olisi taas puhdas. Tuo oli siis käytännön esimerkki. Lyhyesti toivoisin siis, että vaativuuteni ja asioiden toteutukseni kohtaisivat paremmin. Järjestelmällisyyttä toivon myös saavani minimalistisuuden myötä.

Miten sinusta tuli minimalisti ja miksi?

Kaikki lähti liikkeelle keväästä ja alkukesästä 2011, kun vierailin ystäväni kotona pitkästä aikaa ja ihastuin hänen sisustukseensa. Sillä hetkellä näin, miten kaaosmainen kotini oli ja tavaran paljous yhtäkkiä vaan avautui edessäni. Silloin päätin, että nyt täytyy saada koti kuntoon ja tavaraa pois mahdollisimman paljon. Kotini lisäksi myös pääni oli kaaoksessa enkä tiennyt yhtään mihin suuntaan elämässä lähtisin. En suuntaa täysin tiedä vieläkään, mutta ajan kanssa sekin kai selviää. Siispä aloitin sekä kotini että mieleni raivauksen. (2019: Tällä tiellä olen edelleen)

Mistä aloitit?

Ihan puhtaasti vaan lähdin pistämään tavaraa kiertoon ja roskiin. Tavaramäärästä kärsivälle ei juuri muuta vaihtoehtoa ole. Liikkeellelähtö oli aika vaikeaa, kun tavaraa riitti ja kotini oli kalustettu sekalaisilla huonekaluilla. Lopulta sain syksyllä apua ystävältäni, joka taitaa tavaroiden pois heittämisen ja hyvän organisointikyvyn. Hänen avullaan sain olohuoneen ja keittiön todella hyvälle mallille ja siitä oli itsekseen helpompi jatkaa.

Mille kaikille sektoreille minimalistisuus ulottuu? Konkreettisia ja käsinkosketeltavia esimerkkejä parilta eri elämän osa-alueelta?

Minimalistisuus ulottuu itselläni ainakin vahvasti henkiseen hyvinvointiin asti. Koen ihan oikeasti voivani paremmin tilavassa ja ilmavassa sisustuksessa kuin siinä vanhassa rojuläjässä. Katselin juuri jokin aika sitten vanhoja kuvia kodistani, kun ”sisustin” kotiani lämpimillä väreillä. Tätä kuvien katselua ei kestänyt kovinkaan kauan, sillä minulle tuli ihan oikeasti todella paha ja ahdistava olo niistä kuvista.

Minimalistisuus on saanut minut hakemaan myös pukeutumisessa klassisempaa ja yksinkertaisempaa suuntaa. Matkaa on vielä, mutta vaatekaappini sisältö on yksi tärkeimmistä asioista, jotka kuuluvat projektiin. Lisäksi painonpudotusprojektini on hyvässä mallissa ja mitä enemmän kiloja tippuu sen parempi olokin on. Painonhallinta on terveyden kannalta tärkeää aina, mutta jotenkin oma projektini kokonaisuudessaan (koti – terveys – ulkonäkö) on tärkeä osa henkistä hyvinvointia. (2019: Nykyään painonpudotus ei sinänsä ole enää osa ajatuksiani minimalismista, mutta muutoin yritän voida fyysisesti hyvin.)

Luinkin itse asiassa jostain, että kun ihmistä tarpeeksi ahdistaa tai hän on aloittamassa jonkinlaista elämänmuutosta, on useinkin niin, että sitä lähtee raivaamaan omaa ympäristöään. Tekemään jotain konkreettista, millä saa näkyvää tulosta aikaiseksi. Niinpä turhan tavaran karsiminen voi olla hauskaa ja mieltä vapauttavaa vaikka ei sisustuksesta niin paljon muuten välittäisi.

Mitä olet saanut minimalismin myötä?

Olen saanut tilaa hengittää, niin fyysisesti kodin sisustuksen ja tavaramäärän osalta kuin henkisestikin. Tietenkin blogimaailmasta uusia tuttavuuksia. (2019: Aloitin blogini samoihin aikoihin kuin tavaran karsimisen ja tämän jonkinasteisen elämäntapamuutokseni.)

Mikä on ollut suurin muutos elämässäsi?

Suurin muutos on varmastikin ollut oman kodin ulkoinen muutos ja sen tuoma hyvänolontunne. Olen huomannut, että ”Minä voin!” kun ennen oli ehkä enemmän ”Kun en mä kuitenkaan koskaan…”. Ja tämän sisustuksen myötä elämääni tullut blogimaailma, kaikki ihanat ihmiset ja samankaltaisesti ajattelevat. Yhteenkuuluvuuden tunne. Elämänmuutos ylipäänsä: uusi sisustus, nyt jopa ihan uusi asunto, pukeutumistyylin muutos, painonhallinta, uusia ihmisiä elämässä ja myöskin uusi ala työelämän suhteen on etsinnässä. Vaikea sitä on pukea sanoiksi, mutta tuntuu kuin kaiken tämän myötä olisin aloittanut uuden elämän.

Mikä on ollut vaikeinta/haastavinta?

Vaikeinta ja haastavinta oli ihan aluksi tavaroiden pois heittäminen. En ole koskaan ollut varsinaisesti mikään himohamstraaja, mutta olen säästänyt paljon tavaraa ajatuksella ”Mutta jos tätä vielä joskus tarvitsen…”. Haastavaa on ollut myös pienillä tuloilla uusien kalusteiden ja ylipäänsä sisustustavaroiden hankkiminen. Vanhat kalusteet lähtivät kiertoon ja koska rahaa ei ole ylettömiä määriä, on ollut välillä todella turhauttavaa odottaa mahdollisuutta hankkia tilalle uusia kalusteita. Olen hieman sellainen ”Kaikki minulle heti” tyyppi. Tosin samalla hiljalleen eteneminen on ihanaakin, kun voi aina hehkuttaa sitten kun vihdoin saa jonkin tarvitsemansa asian. (2019: Tässä on tapahtunut muutos ihan parin vuoden kuluessa. Toki olisihan se kivaa, jos voisi sisustaa kotinsa kerralla kuntoon, mutta ei se vaan niin ole ainakaan pienituloisilla. Jossain vaiheessa kyllästyin kunnolla sisustamiseen, kun tajusin, ettei minulle ole rahaa sisustaa kotiani niin kuin halusin. Sitten alkoi ajatusten kääntäminen itselleni terveellisempään suuntaan ja lopulta opin hyväksymään tilanteeni paljon paremmin. Nyt myös sisustusmakuni ja -tyylini ovat muotoutuneet uudelleen ja olen löytänyt kotoisuuden omasta kodistani sen sijaan, että vain haaveilisin paremmasta.)

Mikä on innoittanut sinua?

Suurin innoittajani on ollut ystäväni, joka itse ja sisustustaidoillaan sai silmäni aukenemaan ja ymmärtämään, että vähempikin tavaramäärä ja tilava sekä avara koti vaikuttaa positiivisesti myös ihmismieleen. Siitä haluankin kiittää rakasta ystävääni.

Esikuvasi tai paras tukijasi asiaan liittyen?

Kuten yllä mainitsin, hyvä ystäväni on auttanut minua todella paljon antamillaan vinkeillä ja asiantuntemuksellaan. Unohtaa ei sovi myöskään hänen konkreettista apuaan, kun viime lokakuussa hän tuli ”pelit ja vehkeet” mukanansa luokseni ja alkoi yksinkertaisesti raivaamaan ja järjestelemään. Ilman häntä minulla olisi edelleen vanhat ja rikkinäiset huonekalut, kaikki eri paria ja sotkuinen mieli. 😉

Miten läheisesi tai tuttavat ovat asiaan suhtautuneet/millaista palautetta on tullut?

Pääosin palaute on ollut positiivista, mutta rivien välistä ja välillä riveiltäkin on ollut huomattavissa hämmennystä ja kummastusta. Suhteellisen massiivinen tavaroiden kiertoon/roskiin laittaminen on aiheuttanut kysymyksiä, että olenko muuttamassa tai päättänyt elää ilman tavaroita. Raha-asioista tiukasti huolta pitävät tuttavat ja ystävät ovat tietenkin kauhistelleet sitä rahanmäärää, mikä kuluu, kun joutuu vanhojen huonekalujen tilalle hankkimaan uudet. Kaikki eivät ehkä ole ihan ymmärtäneet ajatuksiani minimalismista – mitä tämä kaikki raivaaminen ja uudelleensisustaminen minulle merkitsee. Siksipä olen saanut äärettömän paljon hyvää palautetta ja kannustusta blogimaailmasta, josta onkin tullut minulle todellinen henkireikä. (2019: Täytyy myöntää, että aika hurjaahan se touhu silloin 2011-2012 oli. Onneksi myös talousasioissa olen kehittynyt ja suuruudenhulluudet on jääneet taakse. Toki se vuosien takainen tavaran raivaaminen ja uudelleenkalustelu on tuonut minut nyt tähän pisteeseen, jossa olen kutakuinkin tyytyväinen. 😉 )

Parasta minimalismissa?

Tilantuntu! Tunnen, että pystyn oikeasti hengittämään omassa kodissani, kun tavarapaljous on poissa. Valoisuus, avaruus ja kauneus ovat kaikki käsin kosketeltavissa. Ihanaa, kun oma koti on juuri siinä eikä piilossa missään paperikasojen alla.

Mitä aiot minimalismin saralla seuraavaksi?

Olen muuttamassa tästä kaksiostani pieneen yksiöön kahden viikon kuluttua. Uhosin joskus syksyllä, että vähennän tavaroitani niin paljon, että ne mahtuvat vielä joskus yksiöön. Kappas, tilannehan on nyt ihan oikeasti juurikin se. Hieman jännittää, miten ahdasta asunnossa tulee olemaan, mutta toisaalta mikä voisikaan olla ihanampi haaste kuin sisustaa pieni yksiö oman näköiseksi, kauniiksi ja minimalistiseksi! (2019: Hyvin mahduin yksiööni, mutta lopulta henkiset seinät tulivat vastaan ja oli pakko päästä asumaan asuntoon, jossa on erillinen makuu- ja olohuone!)

Parin lauseen vinkki minimalistisuudesta haaveilevalle? Mistä kannattaa aloittaa/mikä olisi pienin mahdollinen tai toimivin askel?

Ensimmäiseksi kannattaa tietenkin mietiskellä, mitä kodiltaan haluaa. Jos haluaa, että koti on kuin mummola konsanaan lämpöisine tunnelmineen ja perintökalleuksineen, niin minimalismi ei ehkä ole silloin se oma juttu. Jos taas kaipaa ympärilleen tilaa, avaruutta ja yksinkertaisuutta niin sitten vaan projekti käyntiin. Alku voi olla haastavaa, jos on tottunut säilyttämään lehtiä, papereita yms. tärkeää (?). Silloin kannattaa lähteä vaikka järjestelmällisesti liikkeelle jostain päin kotia ja edetä askel eli hylly/kaappi kerrallaan. Apua voi saada vaikkapa siitä, että tekee kolme erilaista pinoa: kyllä, ehkä ja ei. Kyllä-pinoon kaikki mikä aivan ehdottomasti on säilytettävä, ei-pinoon kaikki mikä joutaa roskiin tai kierrätykseen ja ehkä-pinoon voikin sitten kasailla tavaroita, joiden kohtaloa ei juuri sillä hetkellä osaa päättää. Tämän ehkä-pinon voi sitten käydä myöhemmin läpi useampaankin kertaan, jolloin siitä saattaa hiljalleen karsiutua turhat pois. Ehkä-tavarat voi myöskin vaikkapa säilöä laatikkoon. Laatikon voi päivätä esimerkiksi vuoden tai kahden päähän ja viedä varastoon. Jos tämän ajanjakson aikana mitään tavaraa ei ole tarvinnut sieltä varastosta kaivaa, niin vastauskin on jo selkeä: sitä ei tarvita! (2019: Nyt tiedän, että lämpöistä mummolatunnelmaa kotiinsa perintökalleuksineen havitteleva voi olla myös minimalisti! Vuosia sitten ajatuksiani minimalismista siivitti mielleyhtymä kodin vaaleudesta/valkoisuudesta ja avaruudesta. Tämä johtui varmaankin siitä yhä nykyäänkin valloilla olevasta ajatuksesta, että minimalismi on valkoista, kliinistä ja askeettista.)

Jos tuntuu, että ei oikein osaa lähteä mistään liikkeelle voi vaikkapa pyytää ystävää/tuttavaa tai perheenjäsentä avuksi. Monesti ulkopuolinen suhtautuu tavaroihin objektiivisemmin kuin omistajansa. Tavaroille kun sattuu kertymään useinkin tunnearvoa. (2019: Tai voi ottaa avuksi vaikkapa Marie Kondon KonMari-menetelmän! 😀 )

Jos mieleesi tulee joku puhutteleva knoppitieto tai fakta minimalismiin liittyen, niin anna palaa!

Minimalismia on minun mielestä eri asteista. Moni pitää minimalismia todella kliinisenä ja askeettisena sisustusmuotona, mutta sitä se ei aina todellakaan ole. Itse en sisusta askeettisesti enkä haluakaan vahvaa askeettisuutta vaikka joskus kuvista sellaisia ihailen niiden yksinkertaisuuden vuoksi. Silti pidän tavoitteenani minimalistisuutta. Minimalismi on katsojen silmässä, hih! 😉 (2019: Ajatuksiani minimalismista vuonna 2012 piti sisällään aika ison ristiriidan. Tiesin jo vuosia sitten, että minimalismi ei ole vain sitä kliinistä ja askeettista, mutta se taisi sitten kuitenkin olla käsitykseni alitajuisesti. Ja taisin kuitenkin alkuvaiheessa tavoitellakin sitä kliinisyyttä – sanomisistani huolimatta -, sillä olin jo vuosia asunut epäjärjestyksen keskellä. Mutta kuten kysymysten alussa jo vuosia sitten totesin: Olen vasta polkuni alkumetreillä – opiskelen, tutkailen ja kokeilen.)

Nykyään sisustustyylini on vuosien takaisista ajatuksistani poiketen kotoisan lämmin sekametelisoppa, mutta huomattavasti vähäeleisempi kuin ennen vuoden 2011 tavaranraivausprojektiani. Ajatuksiani minimalismista vuosina 2011-2012 ja 2019 yhdistää edelleen kodin tavaroiden pienempi määrä, yksinkertaisuus, helpompi kodin ylläpito ja kotoisuus. Valkoinen sisustus korkeakiiltopintoineen tuntuu jääneen pahimman tavaraähkyvuosien jälkeen nyt taakse. Viime aikoina mukaan on tullut myös huomattava kiinnostus ekologisuuteen ja minimalismikin on alkanut muutaman kuukauden aikana aivan eri tavalla nostaa päätään ajatuksissani. Näistä aiheista tulen varmasti tänne blogiinkin kirjoittelemaan. 🙂

Kivaa uutta viikkoa!