Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Viime viikonloppuna energiapiikin voimin puhdistin sohvani. Niin sanottuihin harvemmin siivottaviin kohteisiin on hiukan huonosti pystynyt tarttumaan, kun ihan jokapäiväisetkin asiat ovat vieneet paljon energiaa. Tämä tietenkin sitten kostautuu ja hyvänä esimerkkinä on juurikin sohvani. Valkoinen nahkasohva sopii tosi hyvin kaikenlaisiin koteihin, niin lapsi- kuin eläinperheisiin. Juju onkin sohvan siisteyden ylläpidossa. Kun pyyhkii kostealla liinalla tahrat tuoreeltaan, niin mitään älyttömiä suurpuhdistuksia ei tarvitse tehdä. Hieman perusteellisempi puhdistus pari kertaa vuodessa riittää. Helpompi ne tahrat on pyyhkiä yksittäin pois kuin laittaa kokonainen (kangas)päällinen pesuun. Näin toimien valkoinen nahkasohva on mielestäni ihan turvallinen valinta.
Tärkeä pointti tässä postauksessa on se, että kannattaa tehdä niin kuin minä sanon. EI niin kuin minä olen tehnyt. 😉
Puhdistuksessa käytin Softcaren nahanpuhdistusainetta ja puhdistusaineen pyyhkimiseen kosteaa valkoista (värin irtoamisen pelossa) mikrokuituliinaa.
Minä en siis ollut simppeleistä huoltokeinoista huolimatta sohvaani juuri huoltanut. Niinpä likaa oli ehtinyt kertyä ja istuintyynyt olivat jo varsin likaiset normaalien kulumajälkien lisäksi. Puhdistusainetta kuluikin runsaasti ja hommaan sain kulutettua pari tuntia.
Pesin istuin- ja selkätyynyt sekä sohvan rungon sentti sentiltä. Lisäksi näytin tuolle huopaiselle kangasosalle mattoteippiharjaa, sillä imuria en valitettavasti omista. Sain onneksi varsinkin toisesta istuintyynystä pahimmat liat pois. Uuden veroisen valkoiseksihan sohvaa ei enää saa, ei vaikka olisi säännöllisesti sohvaa huoltanutkin. Valkoinen on aina valkoinen ja sohva on kuitenkin aktiivisesti käytössä eli väkisinkin näkyy elämisen jälkiä. Alla muutama kuva tilanteesta ennen ja jälkeen (vasemmalla ennen ja oikealla jälkeen).
Tuolla sohvatyynyn ja torkkupeiton puolella on jäljellä vielä hieman tummentumaa, joka on peräisin vaatteista. Ajattelin nyt parin viikon välein puhdistella tuota istuinosaa, josko tummentuma ajan kanssa haalenisi.
Nyt sitten on puhdasta ja aion todellakin oppia virheistäni ja huoltaa sohvaani tästä eteenpäin paljon huolellisemmin. Painotan vielä kerran, että valkoinen nahkasohva on ihan turvallinen ja jopa käytännöllinenkin valinta kunhan vain siitä jaksaa pitää huolta. Ja aina parempi, jos nahan pinta on sileää. Röpelöiseen pintaan lika jää ikävästi kiinni.
Mukavaa sunnuntaita!
