Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Ruoanlaitto- ja ruokailuosastolla tökkii ja pahasti. Olen jonkin aikaa (vaihteeksi) syönyt taas ihan miten sattuu. Olen elänyt päiviä riisipuurolla, maiskutellut suklaata, juonut Pepsi Maxia, vedenjuonti on jäänyt melkein olemattomaksi ja lista tuntuu loputtomalta.
Ei ole siis ihme, että viimeisen kuukauden parin aikana on ollut muutamia lisäkiloja. Ne tuntuvat ja näkyvät. Uudenvuodenpäivän jälkeen jätin colan juomisen ja siirryin takaisin veteen. Niin namia kuin lämmin riisipuuro margariinin kanssa onkaan, sai sekin jäädä. Suklaata en ole ostanut kaupasta nyt viikkoon, en vaikka aiemmin perjantai/lauantai on ollut suklaapäivä.
Terveellisemmän ruoan lisäksi pitäisi vielä opetella syömään järkevin väliajoin ja järkeviä annoksia. Tänään söin päivälliseksi kuvissakin esiintyvää kinkkukiusausta. Tuon postauksen alimman kuvan annoksen lisäksi otin hieman lisää vielä. Ja niin helposti on Irinalla huono omatunto, vaikka nälkääni söinkin.
Yksi ongelma on saamattomuus ruoanlaiton suhteen. En millään jaksa/pysty/halua/viitsi/keksikäätähänlisääsopiviasanoja alkaa valmistamaan ruokaa, en vaikka se olisi kuinka yksinkertaista. Helppouden ja yksinkertaisuuden tietää kyllä etukäteen ja varsinkin ruoan valmistuttua pohtii itsekseen, että mikähän siinä taas olis olevinaan niin vaikeaa. Osasyy on kyllä oma henkinen kuntoni, josta hieman kerroinkin teille kuukausi sitten, mutta sekään ei selitä ihan kaikkea. Samoin taloustilanne vaikuttaa, kun ei ole aina varaa ostaa mitä haluaisi.
Aloitan nyt näillä helpoilla ruoilla ja yritän syödä lämpimän ruoan kerran vuorokaudessa. Tänään valmistin tämän kinkkukiusauksen, seuraavaksi valmistan makaronilaatikon. Aamupalaksi syön kaurapuuroa raejuustolla ja mehukeitolla, päivällä mahdollisesti jotain välipalaa, alkuillasta päivällisen ja tarpeen vaatiessa vielä iltapalaksi jotain. Tänään söin iltapalaksi maustamatonta rahkaa, vehnäleseitä ja mehukeittoa.
Monesti minua vaivaa myös ruokahaluttomuus. Sellaisina hetkinä ruoan laittaminen on entistä vaikeampaa saati se syöminen. Silloin olisi hyvä olla kaapissa jotain t o d e l l a simppeliä. Viime aikoina se simppeli on ollut klementiinit. Niillä saa pahimman tyhjästä vatsasta johtuvan vatsakivun pois. Kaurapuuro raejuustolla ja mehukeitolla toimii myös, samoin maustamaton jogurtti hunajalla ja vaikkapa banaanilla.
Tavoitteena on siis oppia syömään edes tyydyttävästi päivän aikana ja sitten voi alkaa miettiä mahdollisia tiukennuksia, kenties palaamista Go Jutta Go -dieettiin ja sitä kautta vihdoin sen normaalipainon tavoittelua. Ensin siis tavoite yllämainitut yksinkertaisemmat jutut sekä näiden muutaman lyhyessä ajassa tulleen liikakilon karistaminen. Neljässä päivässä on tippunut jo 900 g ja olen tosi iloinen vaikka tiedänkin, että se on vain nestettä. 🙂
Huomasin, että olen kamppaillut saman asian kanssa – hieman kevyempänä tosin – kutakuinkin viisi kuukautta sitten. Tuosta yläpuolella olevasta linkistä (Go Jutta Go -dieettiin) pääsee lukemaan silloisia ajatuksia, jotka eivät ihan hirveästi poikkea nykyisestä. Eroavaisuus tällä kerralla on se, että tilanne on huomattavasti pahempi kuin silloin. Silloin vielä kykenin aloittamaan dieetin. Nyt juuri minusta ei siihen olisi… ei vielä.
Käyhän kurkkaamassa kalorilaskuri.fi? Saisitko sieltä motivaatiota, kun tietää mitä voisi syödä ja kuinka paljon. Omaan korvaani kuulostaa siltä, että syöt aika vähän. Yleisenä ohjesääntönä pidetään myös sitä, että puolet päivän kalorimäärästä tulisi syödä ennen klo 16, jotta energiavajetta ei syntyisi ja siten iltaherkuttelu pysyisi poissa. Tsemppiä, olet rautaista tekoa!
H: Kiitos tsempistä! Mulla on pitkään ollut se, että syön liian vähän ja viime aikoina herkkuja on tullut syötyä liikaa. Tai tuohon vuodenvaihteeseen asti, jolloin pistin alituiselle herkuttelulle stopin. Nyt tässä viikon verran olen harjoitellut syömistä tasaisemmin väliajoin ja pyrkinyt siihen, että suuhun laittamani ruoka olisi terveellistä tai ainakin huomattavasti terveellisempää kuin taannoin. Askel kerrallaan on edettävä. 🙂
Tuo samanaikainen nälkä ja ruokahaluttomuus yhdessä kuulostaa tutulta. Itsellä on aina jogurtteja siihen hätään sekä hedelmiä ja esim hapankorppuja. Sitten kun on saanut sen hankalan tunteen ohi, mulla ainakin pitäs muistaa syödä sit melko pian uudestaan sen jälkeen, ettei sama toistu taas. Ja tuo ettei keksi ruokia on myös tuttua, vaikka pitäs tehdä koko perheelle ruokaa.. 🙂
J – At home: Kuulostaa siltä, että tiedät tasan tarkkaan miltä musta tuntuu 🙂 Mulla oli joskus niin pahana tilanne, että pystyin juomaan vain mehukeittoa (siis kun nälkä meni yli kun ei ollut ruokahalua). 90-luvun lopussa jouduin käymään asian takia lääkärillä (nälkä meni niin yli että oksensin vaikka en ollut syönyt mitään) ja kyseinen lääkäri sanoi, että se on tietynlainen syömishäiriö, jota ei vain ole koskaan nimetty ja luokiteltu mitenkään. Silloin neuvo oli, että jos menee tosi pahaksi kuten mulla menikin, niin silloin ei saa pohtia kaloreita tai terveellisyyttä vaan suuhun on laitettava mitä tahansa jos vähänkään tekee mieli. Vaikka sitten karkkia. Noissa tilanteissa kannattaa välttää esim. leipää koska kaikki ylimääräinen pureskelu ja jauhaminen tekee siitä vaan vaikeampaa ja epämiellyttävämpää. Suositteli kylmiä ja nestemäisiä ruokia noihin tilanteisiin kuten juurikin vaikka mehukeittoa. 2000-luvun alussa oli lyhyt kausi, jolloin oli ruokahalua ja nälkää samaan aikaan, mutta ei tehnyt mieli syödä, koska mitä tahansa söinkin niin tuli paha olo ruokailun jälkeen. Ihan sama söinkö vähän, sopivasti tai liikaa. Kumma juttu sekin, mutta onneksi meni ohi.<br />
<br />
Noi on ollut mun pahimmat kaudet, jos ei lasketa mukaan surusta yms. negatiivisesta tunteesta johtuvia syömättömyyksiä. Muistan yhden eron, jonka jälkeen en viikkoon saanut kurkusta alas muuta kuin mehukeittoa. Töissä kattelivat vähän pitkään, kun kuljin joka paikassa mehukeittotölkki mukana ja siemailin sitä vähän väliä pitääkseni itteni hengissä 😉
Samojen ruokajuttujen kanssa taistellaan täällä päässä. Mulla etenkin liikunnan jälkeen usein oksettava olo, enkä pysty syömään vaikka nälästä melkein heikottaa. Kumma juttu. Niihin hetkiin mulla on aina jääkaapissa jotain helposti alas menevää kuten jogurttia tai mehukeittoa. Lainasin muuten sun taannoista lausahdusta uusimmassa postauksessani. Toivottavasti et pahastu 🙂 Muistan kun tuo juttu nauratti kovin, kun olit sen jonkun kommenttiboksiin kommannut.
Kristiina: Sun vaiva onkin ikävämpi, koska juurikin liikunnan jälkeen pitäisi heti saada jotain pientä palauttavaa ja pian sen jälkeen sitten enempi. Jogurtti/maito/joku muu maitotuote onkin alkuun varmaan ihan hyvä ja suhteellisen helppokin.<br />
<br />
Ja ei haittaa yhtään lainaus, sillä se on aika totta kyllä ja hyvä vaan että tajutaan 🙂
Voi voi kuulostaapa tutulta, samat ongelmat ne on ruudun tälläkin puolella!<br />
Kiva postaus, tykkään tosi paljon sun ruokajutuista, asiaa hauskasti kirjoitettuna<br />
herkullisilla kuvilla, mums, vielä kun saisin itsenikin jotenkin ruotuun.<br />
Olisi niin kiva kun voisimme virtuaalisesti jakaa myös näitä ruoka-annoksia, tuli<br />
ihan kamala nälkä.
t: Kiitosta kehuista 🙂 Mä oon useimmiten tosi tyytyväinen ettei ruokia voi tarjoilla virtuaalisesti, sillä blogit on pullollaan ihania herkkuja ja varsinkin nyt kun yritän olla ahmimatta niitä kovinkaan paljon… ei voi edes herkkupostauksia lukea vaan skippaan kaikki välittömästi siihen asti kunnes itsehillintä on parantunut. 😉
Voi harmi- itsekurin palautus on kyllä pahinta! Toivottavasti pääset taas hyvään rytmiin. Luen juuri kirjaa hormonitasapaino: aivan loistava! Tämän kun lukee niin maailma avartuu näistä jutuista. Suosittelen lainaamaan kirjastosta, samasta sarjasta on myös hormonidietti kirja. 🙂
Kiitos Sofia kirjavinkeistä. 🙂 Täytyy täältä tulla kurkkaamaan vinkit, jos rupean lukemaan jotain alan kirjallisuutta. Hormonit on kyllä aika veikeitä, joskin hankalia kontrolloida, joten tieto voisi auttaa ymmärtämään ja mahdollisesti jopa hieman kontrolloimaan niiden toimintaa. 🙂
Vähän vaikee yhdistelmä tuo ruokahaluttomuus ja nälkä. Joskus kun itsellä nälkä pääsee liian pitkälle, ettei saa ruokaa silloin kuin pitää, tulee tuo huono olo ja oksetus. Sitten onkin vaikea laittaa kurkusta alas mitään. Pointti onkin siinä, ettei sitä nälkää sais niin pitkälle päästää, mutta joskus tulee itselläkin aikataulutusongelmia. <br />
<br />
Ja hei, nestettä tai ei, melkin kilo on aina melkin kilo! ;)<br />
Tsemppiä proggikseen, mä oon henkisenä tukena!<br />
<br />
PS: Slangi-haasteeseen vastattu:)
Blondi: Sun slangihaaste oli mahtava! :)<br />
<br />
Ja tosiaan, tasaisesti syöminen estää tuon ruokahaluttomuuden ja nälän aiheuttaman kaaoksen. Sitten onkin ikävä jos ruokahaluttomuus tai joku muu syy aiheuttaa sen ettei pysty syömään ja nälkä menee ohi. Silloin tosiaan tulee paha olo ja oksetus. Mulla tulee nykyään hassu fyysinen reaktio, kun tulee nälkä ihan yllättäen ilman että edes huomaan: ensin tulee ihan pikainen tyhjyyden tunne vatsaan, heti perään heikotus, jonka jälkeen aivastan. 😀 Mä en käsitä tuota aivastuksen osuutta asiaan!<br />
<br />
Kiitos myös henkisestä tuesta. ♥ Maanantaina taas puntarille, saa nähdä onko mitään lähtenyt vai pitääkö jotenkin vielä tiukentaa. Ihan heti en keksi miten sen tekisin, mutta katsotaan nyt onko nää vaan "joulunajan" liikakiloja, jotka lähtee yhtä helposti kuin on tulleetkin ja jumahdanko sitten vaan siihen mun pidempiaikaiseen lukemaan. 🙂
Hieman samaa täällä yritetään tehdä myös. Jouluna tuli syötyä ihan mitä sattuu ja se alkaa hieman näkyä ja tuntua. Suurimpana haasteena itselleni on ollut ravintolareissujen vähentäminen ja ruuan teko kotona. Postaus tuli juuri oikeaan aikaan. 🙂
Lilja: Oon iloinen, jos tämä postaus auttaa jotakuta. 🙂 Itselläni ei ole ongelmaa ravintolassa syömisen kanssa, paitsi siltä osin ettei koskaan – edes erikoistilanteissa – ole varaa siihen. 😀 Haastetta kyllä riittää muutoin ruoan tekemiseen kotona. En tajua, mikä sen ruoan tekemisessä ja eritoten sen aloittamisessa on niin kamalan hankalaa ettei siihen meinaa millään pystyä ryhtymään.
Ihan on kuule tuttua. Ruuanlaitto ei vois vähempää innostaa, koska mielikuvitus sen suhteen on täys nolla.<br />
Muulle perheelle kyllä voin tehdä just jonkun makaroonilaatikon tai lasagnen tai jotain, mutta itse kun en pastaa tai perunoita syö, niin pitää sitten kehitellä jotain muuta. Ja se muu on yleensä, että mätän lautaselle vihreää salaattia, tomaattia, kurkkua, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja ja vaihdellen tonnikalaa tai broileria tai fetaa tai mozzarellaa tai jotain. Niin että ei ole pelkkä salaatti, vaan on jotain proteiniiakin mukana. Ja päälle loraus oliiviöljyä ja vaikka kurpitsansiemeniä. <br />
Tai sitten paistan broileria ja siihen lisäksi joko salaattia tai kaupan pakkasesta grillattuja vihanneksia tai jotain kasvishöystöä tai jotain. Ne on oikeesti tosi hyviä ja edullisiakin. <br />
<br />
Perunaa ja pastaa en syö sen takia, että ne ei pidä mulla energiaa yhtään. Tulee vaan maha täyteen ja kohta kauhee nälkä. Ja väsymys. Liha, kala tai kana ja kasvikset on mulle toimiva yhdistelmä ja siinä ei onneks tarvita ees ruuanlaittotaitoja. Sen kun paistaa ja sit vaan iskee salaatin lautaselle kyytipojaks.<br />
<br />
Kyllä se siitä Irina lähtee tää kevät. Mutta ravinnolla on hirvee merkitys. Että voisikko vaikka ihan mun mieliks hetken kokeilla jotain noista yllämainituista :)? Itselle ainakin tulee pirteempi olo kuin perunan tai pastan syömisestä.
Annukka: Vähähiilihydraattinen ruokavalio sopii monella paremmin kuin semmoinen, missä hiilareita on "normaali" määrä. Itsellä on myös pyrkimys syödä hiilihydraattitietoisesti eli syödä kyllä hiilareita, mutta mieluummin vähemmän kuin enemmän ja sitten yritän myös valita hiilareista sen "vähemmän pahan" eli hitaasti imeytyvän. Syön riisiä, pastaa ja perunaakin nykyään, mutta tarkastelen määriä enemmän kuin ennen. Jutan dieetin myötä sain lievennettyä hiilarikammoani. Leipää tosin en kotiin osta edelleenkään. Syön sitä kyllä muualla, jos on tarjolla. Ja paljon voita päälle. ;D