Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Surullinen otsikko, mutta valitettavan totta yllättävän monen yksinäisen kohdalla. Myös minun.
Juhannus on ystävien ja perheiden juhla, jolloin juhlitaan keskikesää ja yöttömiä öitä. Syödään hyvin, saunotaan, drinksutellaan, leikitään ja pelataan, valvotaan myöhään yöhön tai aikaiseen aamuun ja rentoudutaan hyvällä porukalla.
Kaupungeista suunnataan maaseudulle, maaseudulla ollaan ehkä vain kotosalla ja grillaillaan tai matkataan mökille. Hengaillaan perheen kanssa, kokoonnutaan sukulaisten ja ystävien kanssa nauttimaan elämästä. Sitä on juhannus – ainakin minun mielestäni. Kenties jopa haaveideni juhannus. Muutaman tällaisen juhannuksen olen onnekseni elämäni aikana saanut viettää.
Liian usein yleensä vietän juhannuksen kuitenkin kaupungissa. Kotona. Yksin.
Niin tänäkin vuonna hyvin todennäköisesti. Viime kesänä istuin juhannuksen parvekkeellani, jotta kuulin edes hieman ihmisten ääniä jostain ja seuranani oli läppäri.
Ei siinä mitään, kyllähän minä kodissani viihdyn ihan hyvin. Joskus, esimerkiksi juuri juhannukseni toivoisin kyllä olevani jossain muualla. Muuten kuin yksin.
Juhlapyhät ovat monelle yksinäiselle vaikeita paikkoja. Joka puolella toivotellaan hyviä pyhiä; hyvää juhannusta, hauskaa pääsiäistä, iloista joulua, onnellista uutta vuotta… Tällaisina hetkinä seuraa kaipaavan yksinäisen on vaikea olla iloinen.
Minä toivon kaikille hyvää kaikkea, mutta kyllä se aina hieman kirpaisee, kun perheet, ystävät ja sukulaiset kokoontuvat nauttimaan toistensa seurasta ja juhlahumusta. Tästä huolimatta jokaisella on oikeus nauttia ihanista hetkistä ja muiden ilo ei omasta tilanteestani huolimatta ole minulta pois. Juhannukseen on vielä noin viikko aikaa, joten vielä on aikaa pienelle ihmeelle ja normaalista poikkeavalle juhannukselle. 😉
Miten te vietätte juhannusta? Maalla vai kaupungissa? Kotona vai mökillä? Kokoontuuko koko suku yhteen vai oletteko vain perheen kesken? Kutsutteko juhannuksen viettoon lähipiirissänne olevia yksinäisiä ja sinkkuja? Ja onko mahdollisesti siellä ruudun takana joku muukin, joka joutuu viettämään juhannuksen yksinään?
Tämä oli hieman raskas aihe nyt, mutta älkää huoliko. Halusin vain tuoda ajatuksiani ja tuntemuksiani julki, sillä yleensä esimerkiksi juuri juhannusta aina vain hehkutetaan. Harvoin näkee päinvastaisia ajatuksia ääneen sanottuna. Elämä ei varmasti kaadu kotona vietetyn juhannuksen vuoksi, vaikka kuinka harmittaisi. Ja juhannuksen jälkeenhän jatkuu taas arki, eikö vain? 😉
Mukavaa keskiviikkoiltaa! Muistakaahan Sinkkuelämää-fanit katsoa tänään Subilta Carrien päiväkirjat klo 21. <3
(Postauksen kuvat ihanasta juhannuksesta Pietarsaaresta vuodelta 2008)
Voi että, mut älä sure!!! Meillä jussi tuntuu olevan ihan tavallinen, no pitempi viikonloppu. Usein mies on jopa töissä juhannuksena! Niin tänäkin vuonna… Joten otan sen vaan lomana töistä, mutta toki tuossa on noi lapsukaiset yms grillailua ystävien kanssa.<br />
Mut hei, bloggaillaan, täällä me ollaan 😀
Marika: Kiva kuulla, että edes joku on täällä netti- ja blogimaailmassa. 🙂
Dara: Kiitos kaunis kutsusta, lämmittää mieltä. 🙂
Voih, olisin voinut kirjoittaa tämän! Samat fiilikset täällä! Nyt jo hieman ahdistaa juhannus. Mulla on kyllä N seuranani, mutta samaa kaipaan kuin sinä..perhettä, yhteisiä hetkiä, puhetta, hyvää ruokaa, jne!! Mä niin rukoilen, että joku päivä se vielä omalle kohdalle osuu…se, että pyhät vietetään yhdessä jonkun kanssa!!! Sniffelis!! <br />
<br />
♥<br />
♥
Tiedän niin tunteen!!! Onneksi on siunaantunut ihania ystäviä vuosien varrelta jotka ovat usein kysyneet minua mukaan pyhien viettoon! Olisihan se ihanaa viettää pyhiä sen oman rakkaan kanssa kun sellaisen vaan löytäisi… vähän alkaa kyllä jo toivo hiipumaan sen osalta… saatikka haaveiluni vielä siitä omasta pikku perheestä. Ikää alkaa jo kuitenkin olemaan… mutta pieni JOS vielä joskus… Tänä vuonna menen ystäväpariskunnan luo grillaamaan ja iltaa istumaan! Mutta on niitä Juhannuksia ym… vietetty yksinkin tai siskon kanssa. Tsemiä sulle Irina ja muille ihanaisille!!! Tiedätte kyllä ketä tarkoitan!!! 😉
Tarja: Kiitos kommentistasi! Halusin tuoda aiheen esille näin, koska harvoin kuulee puhuttavan siitä, mitä pyhät merkitsevät yksinäisille. Yleensä vain korostetaan perheiden ja ystävien asemaa juhlinnassa ja unohdetaan, että kaikilla ei ole seuraa eikä paikkaa jonne lähteä kaupungista rauhoittumaan. Oma juhannukseni nyt sitten kuitenkin pelastui ja vietän sen kaupungissa äitini ja ystäväni kanssa. :)<br />
<br />
Ihanaa juhannusta sinullekin!
♥ ♥ Suffeli ♥ ♥ Yep, täälläkään ei oikeastaan enää edes odoteta, että ehkä joku päivä.. tuskin… koskaan toki ei tiedä, mutta nykyään jo mietin enemmän sitä, että yksin tässä mennään koko loppuelämä , kun sitä että se "oikea" löytyisi!! <br />
<br />
Mutta onneksi olen sinut sen asian kanssa, vaikka välillä heikkoja hetkiä tuleekin!!!<br />
<br />
♥ ♥ Halit teille molemmille ♥ ♥
Anteeks kun hyppään teiän keskusteluun, mutta muistan niin nuo tunteet. Olin 25 elämäni ensimmäistä vuotta lähes tulkoon sinkkuna, ja olin jo täysin asennoitunu etten taatusti löydä sitä oikeaa mutta pienen toiveen pidin siitä kuitenkin sisälläni. Olin aina ainoa sinkku ystävä porukoissa ja ystävät toki oli siitä ihania, että aina tunsin olevani tervetullut kekkereihin, eivätkä harrastaneet "vain pariskunnille" viikonloppuja tai ne olivat 1 – minä varustuksella 😉 Paljon toki mahtui noihin vuosiin yksinäisiä hetkiä. Mutta mä uskon rakkauteen ja uskon siihen että jokainen löytää sen oikean! Se hetki voi tulla huomenna tai viikon päästä, mutta se tulee kun siihen uskoo ja jakaa hyvää oloa & rakkautta ympärilleen…se lopulta palaa luokse! ♡ Ja vaikka mua välillä ärsytti ne ystävät jotka sano näitä sanoja ja hehkuttivat sitä edessä odottavaa rakkautta, ei niiden sanat pettäneet yhtään! 🙂 Siksi mä olen ehkä nyt maailman suurin hehkuttaja tässä suhteessa. 🙂 Koska rakkaus odottaa! 🙂 ♡
Love: Mä myös toivon, että joskus löytäisin sen oman ihmisen. Toivon, että sinäkin löydät. ♥
Suffeliini: Kiitos kommentistasi! Pidetään peukkuja, että myös sä löydät oman puoliskosi. Itsellä myös on aikamoinen pelko, että sitä omaa perhettä ei saisikaan. Ei ainakaan merkit ole kovin vahvoja ja suotuisia. <br />
<br />
Kiva kuitenkin kuulla, että et joudu olemaan yksin juhannuksena. Grillaaminen ja möllöttely on aivan luksusta. ♥
Love: Mullakin on jo usko hiipunut vaikka toivo elää. :/
Vilhelmiina: Sun tilanteesi on kyllä todella toivoa antava, mutta kyllä meinaa usko olla loppunut, kun jo 34-vuotiaana on vielä sinkku. Tokihan niitä suhteita on itselläkin ollut, mutta eivät näemmä ole juuri kestäneet. 😉
Eipä ole sen kummempia suunnitelmia täälläkään. Kaiken huipuksi olen vielä töissäkin juhannuksen jälkeisen sunnuntain! Mä en jaksa enää stressata näistä juhlapyhistä, ihan normipäiviä mulle.
LittleB: Mua harmittaa ehkä eniten just se, että tällaisia pyhiä hehkutetaan joka paikassa niin paljon ja ne mielletään vahvasti perhejuhliksi.
Ei saa vaipua surkeuteen. Kivan juhannuksen voi viettää monella tavalla, olipa sitten perheen, ystävien tai oman itsensä kanssa. Ja ensi vuonna ja sitä seuraavana voi taas tehdä ihan jotain muuta! Mussa on ainakin sen verran anarkistia ja vasta-rannan kiiskeä, että en halua tehdä asioita joita joku muu tai yhteiskunta odottaa tai olettaa jos ne ei omalta tunnu. Näin yksineläjänä sitä ollaan vastuussa vain omasta mukavuudestamme, ensi vuonnahan asiat voi ollakin vaikka ihan toisin. Siksi pitää osata nauttia tässä ja nyt ♥ Halit ♥
LittleB: En mäkään viettäisi juhannusta tai joulua, jos tuntuisi yhtään turhalta. Mitä sitä tosiaan tekemään vaan odotusten ja oletusten vuoksi sellaista, mikä ei itsestä tunnu tarpeelliselta. Ihan oikeassa siis olet. 🙂 Mun juhannus nyt onneksi on järjestynyt, vietän sen Pitäjänmäellä Talin siirtolapuutarhassa, missä on kunnon juhannusjuhlat koko perheelle. Mukaani saan äidin sekä lapsuudenystäväni lapsineen ja lapsista toinen on mun kummityttö. ♥
Heidi: Todella hyviä ajatuksia sulla! Onhan se juhannus aikamoinen ryyppyjuhla, mutta sinänsä se ei minua haittaa, kun en itse ole alkoholin suurkuluttaja. Tykkään kyllä seurassa nautiskella muutaman siiderin ja hiprakkakin on ihan kiva, mutta siihen se saisi mun puolesta jäädäkin.<br />
<br />
Onneksi mun juhannus niin sanotusti pelastui ja vietän sen täällä cityssä ystäväni, ystäväni lapsien (joista toinen mun kummityttö) ja äitini kanssa. Ja monen muun kaupungissa juhannusta viettävän kanssa. Ohjelmassa lavatansseja (hih), makkaran grillausta, pelejä, leikkejä ja jos hyvä sää on, niin kokkokin sytytetään. Ja yöksi pääsee kätevästi bussilla kotiin. ♥
Aivan ihana kuulla, että suunnitelmasi saivat aivan uuden suunnan… Ja sitten se lupaus… käyt kanssa siellä lavalla pyrähtämässä 😉 Ja nauti hyvä nainen, oot sen kyllä ansainnut ja muista tullessasi kerätä ne kukat juhannustaikoja varten ♥
Heidi: Lavalle en kyllä varmaankaan mene, mulle ei tanssitaitoja ole siunaantunut. Mutta parhaani mukaan täytyy kyllä nautiskella! 🙂
Heippa!<br />
<br />
Me vietetään miehen kanssa juhannus ystävillä järvenrannalla, tosin kaupungissa. Meitä on n. 8 aikuista ja 6 lasta ja menoa ja ääntä riittää. Meillä melkein kaikki tykkää pelata pokeria (itse en) joten tyydyn kannustusjoukkoihin. Ja kameratyttönä toimimiseen. En minä mitään mökkiä kaipaa mutta ihmisten kanssa on kyllä pakko olla. Kotona saa viettää aikaa muutenkin.<br />
Meillä on aina suunniteltu mitä ketäkin tuo ja jokainen tuo omat grillattavat ja juomat. <br />
<br />
Saako olla utelias, mikset vietä juhannusta ystäviesi kanssa? Mikset pirauta heille ja kysy mahtuuko mukaan? Itse olin yhden juhannuksen Herttoniemen rannassa talovahtina ja voi että oli kyllä hiljaista. Silloin päätin että oli viimeinen kerta.. <br />
Entäs jos menisit vanhemmillesi? Itse olen viettänyt isän ja äidin kanssa monta juhannusta sinkkuna milloin missäkin. Mukavaa on ollut joka kerran. <br />
<br />
Aurinkoista loppuviikkoa!<br />
<br />
t. tuplakupla
Päivi: Kiva kun kävit jättämässä kommenttia! 🙂 Teidän juhannus kuulostaa todella kivalta, kelpaisi minullekin. Enkä minäkään sitä pokeria pelaisi, vaan mielelläni olisin samassa roolissa sun kanssa. ;)<br />
<br />
Mä olen aika huono kysymään keltään mitään, jotenkin tuntuu, että se olisi muiden tehtävä pyytää mukaan. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta asiaa on vaikea selittää. Juhannus on semmonen juhla, samoin kuin joulu, että monilla on omat rutiininsa ja porukkansa kenen kanssa sen viettää, joten itsensä tyrkyttäminen tuntuu todella tunkeilevalta.<br />
<br />
Nyt kävi onneksi niin, että äitini ehdotti menemistä Seurasaaren juhannusjuhlaan, mutta päädyimme lopulta menemään Pitäjänmäelle Talin siirtolapuutarhan juhannusjuhliin, jossa myös hyvä ystäväni lastensa kanssa (toinen lapsista on kummityttöni) juhannusta juhlii. Näin ollen juhannus on pelastettu! Tietysti mökki-/maalaisjuhannus olisi ollut paras, mutta kaupunkijuhannukseksi tuo on todella hyvä. :)<br />
<br />
Kivoja juhannushetkiä teille. 🙂
Täällä myös kanssakärsijä. "Yksinäistä" juhannusta ja yleensäkin juhlapyhiä olen viettänyt monia. Yksityisyrittäjä mieheni tekee töitä kaikki juhlapyhät. Sukulaiset ja tuttavat ei kutsu juhlimaan jolleivat molemmat pääse. Ja myöskään eivät tule meille jos ei molemmat paikalla. Ja tilannetta pahentaa vielä se, etten käytä alkoholia. Siis tylsää seuraa. <br />
Joten seurakseni valitsen hyvän kirjan, herkkuja, muutaman hyvän leffan ja olen vaan. Alkuaikoina kaipaisin todella tuota yhdessäoloa lähimpien kanssa. Mutta kaikkeen tottuu.
SaraN: Aika kurja tilanne. En ymmärrä, miksi ei voi kutsua juhlimaan vain sinua, jos miehesi ei pääse mukaan tai miksi ei teille voi tulla, jos ette molemmat ole paikalla. Omituista! Alkoholin käyttäminen ei myöskään pitäisi olla mikään mittari juhlaseuran suhteen, varsinkaan jos kyse ei ole baari-illasta. <br />
<br />
Noin muuten kyllä hyvän kirjan ja herkkujen parissa rentoutuminen on hyvä idea, sitä vaan joskus toivoisi pääsevänsä jonnekin. Kotona tulee usein oltua paljon arkisin muutenkin. <br />
<br />
Tsemppiä sulle ja kiitos, että jaoit kokemuksesi! ♥
Tärkeä aihe! Meillä on mieheni ystävän häät Helsingissä juhannuspäivänä ja itse kyllä ihmettelen juhannuspäivää hääpäivävalintana. Juurikin siksi, että itse haluaisin maata mökillä x-asennossa, grillata ja polttaa kokkoa. En pönöttää juhlatamineissa itselleni tuntemattomien ihmisten häissä. Aikaisempina vuosina olen ollut pääsääntöisesti juhannukset töissä vuorotyön vuoksi, joten nyt virkatyöajan vuoksi elättelin kerrankin toiveita mökkijuhannuksesta. Ja sitten se hääkutsu tipahti postilaatikosta.<br />
<br />
Harmi kun en ehdi treffaamaan sua juhannuksena Helsingissä 🙁 Olisi ollut ihan mahtista nähdä! Toivottavasti kuitenkin joku päivä!
Jossu: Häät ovat todellakin aika erikoinen tapa viettää juhannusta. 😀 Mökkijuhannusta kaipaan minäkin, mutta koita ottaa nämä häät sellaisena erilaisena juhannuksena, harva tosiaan menee juhannuksena naimisiin. :)<br />
<br />
Olisikin ollut superia nähdä sut, mutta ehkä toiste, toivottavasti?! ♥
Meillä juhannus on neljättä vuotta samanlainen. Vuoden ainoa viikonloppu, jolloin tyttö menee isovanhemmille hoitoon ja me vietetään laatuaikaa helsinkiläisen ystäväpariskunnan kanssa meillä. Pelaillaan, grillataan, istuskellaan, nautitaan ja tehdään, mitä huvittaa.<br />
<br />
En oo koskaan viettänyt juhannusta yksin, joten ymmärrän, että masentaa. Nuorempana kiersin festareita ja sen jälkeen on oltu kotona erilaisilla koostumuksilla. Mä kyllä kannustan kysymään muiden sinkkututtujen suunnitelmia, josko sieltä löytyis sellaisia kohtalotovereita, joiden kanssa vois tehdä jotain yhdessä. Toivottavasti sulle tulee joka tapauksessa kiva juhannus ♥
Anna: Teidän juhannus kuulostaa just täydelliseltä! :)<br />
<br />
Mä en kovin mielellään kysele juhannuskinkereihin mukaan pääsyä, jotenkin tuntuu tungettelevalta. Oletan – ehkä typerästi jopa – että ystäväni ja kaverini tietävät tilanteeni ja pyytävät mukaan, jos siltä tuntuu. Ja oikeasti, mulla ei ole yhtään sinkkukaveria, se tästä osittain vaikean tekeekin kun kaikilla on perheet jo ja minä vaan vaeltelen itekseni edelleen. :D<br />
<br />
Nyt kävi onni ja juhannukseni on niin sanotusti pelastettu. Äitini ehdotti juhannusta Seurasaaressa ja sinne pitikin mennä, mutta hyvä ystäväni kutsui meidät molemmat lopulta viettämään cityjuhannusta Helsingin Pitäjänmäelle Talin siirtolapuutarhaan, missä on kaikenlaista ohjelmaa makkaranpaistosta lavatansseihin. Hyvällä säällä on jopa kokko! Kotiin pääsee sitten iltamyöhällä bussilla. En olekaan lapsuuteni jälkeen viettänyt juhannusta äidin kanssa, hih! 🙂
Tervehdys! Minä vietän juhannuksen pääosin töissä(perjantain ja sunnuntain) eli yksi vapaapäivä. Vietän sen kotona miehen ja tällä hetkellä pentujen lisäksi kuuden kissan kanssa. Ei siis mitään merkittävää, enkä kaipaakaan mitään erikoista. Varmasti on tulossa meille ja Sinullekin erilaisia juhannuksia tähän vuotiseen verrattuna ♥ Hyvä ajatuksia antava kirjoitus.
suvi tuuli: Kiva, että tykkäsit! Halusinkin tällä postauksella antaa hieman ajattelemisen aihetta. Niin moni täällä blogimaailmassa – ainakin seuraamissani blogeissa – on perheellinen, että usein kirpasee itseään, kun kaikki hehkuttaa noita juhlapyhiä. Saahan niitä hehkuttaa ja rehellisyyden nimissä hehkuttaisin itsekin jos olisin perheellinen, mutta välillä olisi kiva, jos tässä yhteiskunnassa huomioitaisiin enemmän meitä yksinäisiäkin. 🙂
Tutulta kuullostaa – Helsingissä on hiljaista juhannuksena… Oletko koskaan ollut Lintsillä juhannuksena? Siellä kun pääsee koneisiin (jos niihin haluaa mennä…) lähes jonottamatta, ja muitakin yksinäisiä on liikenteessä, ei vain siis perheellisiä. Tai voit vaikka vain istua penkillä lukemassa, ei kukaan katso kieroon 😀 Joku toinenkin yksinäinen saattaa siihen istahtaa ja alkaa jutustella! <br />
Ihmisiä tapaa vain kun menee niiden sekaan… Elämä on niin lyhyt (usko pois) joten kannattaa toimia nyt eikä vasta ensi juhannuksena. Repäise ja riko kuvitelmasi siitä idyllisestä juhannuksesta! Voit yllättyä… Jo se, että uskallat elää yksin omannäköistäsi elämää kertoo siitä että olet ROHKEA ihminen. Kaveritkin nostaa hattua kun kuulee että sinulla on kanttia tehdä juttuja joita eivät ehkä itse uskaltaisi. Onnea matkaan, ja kaunista ja ihanaa kesää sinulle!!!!
Jees, Lintsille vaan jussina! Siellä minä ja siippani olemme viettäneet jo monta juhannusaattoa. Eipä ole mökkiä mihin mennä hyttysten syötäväksi – kuka semmosta haluaa 😉
Minttumaari: Ihanasti sanottu, kommenttisi sai hymyilemään. 🙂 Hymyyn on myös sekin syy, että juhannussuunnitelmat on nyt tehty enkä joudu viettämään juhannusta kotona saati yksin. 🙂 Cityjuhannusta viettämään äitini sekä hyvän ystävän ja hänen lapsiensa kanssa. ♥<br />
<br />
Tuo Linnanmäki voisi olla kyllä mielenkiintoinen kokemus ja yritän pitää mielessäni sen, jos vaikka yksinäisiä juhannuksia olisi tiedossa jatkossakin. :)<br />
<br />
Aivan ihanaa ja aurinkoista kesää sullekin!!
Juupeli: No johan tuota Lintsiä nyt ehdotellaan, mä en osannut ajatella edes koko paikkaa, varsinkaan juhannuksenviettopaikkana. 🙂 Pistetään tämä korvan taakse, jos vaikka yksinäisiä juhannuksia on tiedossa myöhemminkin vielä!
Meillä mies viettää Juhannuksen raksalla, kun se aloittaa talon rakentamisen se ei näe eikä kuule mitään, siinä on turha toivoa romanttisia juhannustaikoja tai reissuja 😀 Itselläkään ei ole vielä lukkoon lyötyjä suunnitelmia. Olen myös kokenut sinkkujuhannukset ja juhannukset kaupungissa. Olen myös kokenut Juhannuksen festareilla ja mökkijuhannuksia. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Viime juhannuksena taisin nukkua jo klo 20 😀
Petra: Minä kyllä viihdyn itseni kanssa, joten sinänsä juhannuksen yksin oleminen ei ole ongelma. Siinä on lähinnä se, että yksinäisyys korostuu tällaisina juhlapyhinä, kun joka tuutista näkee ja kuulee perheellisten ihania suunnitelmia. Sama on joulun suhteen, silloin yksinäänkin viihtyvällä voi olla vaikeuksia iloita, kun pyhiä tuodaan esille perhejuhlina. Sinkut vähän niinkuin unohdetaan. Onneksi kuitenkin asunnottomia muistetaan, se on tärkeää. :)<br />
<br />
Mulla kävi kuitenkin tuuri ja sain seuraa juhannukselle äidistäni sekä ystävästäni ja hänen lapsistaan sekä muista kaupungissa juhannusta viettävistä. 😉
Olen surullinen puolestasi. Olen jo vanha ja kokenut monenlaisia juhannuksia. Ne ensimmäiset aikuisena olivat samanlaisia kuin sinulla. Sitten löysin kumppanin ja perustin perheen. Mies oli töissä ulkomailla ja me vietimme juhannusta kerrostalossa asuntoalueella, josta kaikki lähtivät juhannuksen viettoon muualle. Meillä oli suku kaukana ja siinä minä yritin järjestää lapsille juhlaa. Nyt olemme eläkkeellä ja voimme viettää juhannusta miten ikinä haluamme. Nyt et jää sinne parvekkeellesi juhannuksen viettoon vaan rikot rajoja. Jos sinulla on auto, ajat jonnekin lavatansseihin maaseudulle järven rannalle.. Katsot netistä missä niitä on. Jos sinulla ei ole autoa, hyppäät junaan ja menet lavatansseja järjestävän paikkakunnan lähelle kaupunkiin hotelliin yöksi. Sieltä sitten hurautat taksilla lavalle. Lavatansseihin voi mennä yksinkin, sitä ei kukaan ihmettele. Jos et osaa tanssia, sanot miehelle sen suoraan, mutta pyydät opettamaan. Ja jos et viihdy, lähdet pois. Olet tehnyt kuitenkin jotain erilaista. Rohkeutta ja voimia! Parvekkeelta ei kukaan tule hakemaan!
anonyymi: Kiitos kaunis kommentistasi, se oli todella tsemppaava! Kävikin tuuri ja juhannukseksi on nyt suunnitelma sekä seuraa. ♥ Vietän tämän juhannuksen äitini sekä ystäväni ja hänen lapsiensa kanssa. Toinen lapsista on kummityttöni. En olekaan viettänyt juhannusta äitini kanssa sitten lapsuusvuosien. 🙂
Lapseni menee juhannuksena isälleen. Onneksi sain kutsun kaverin luokse juhlimaan, muuten olisi täälläkin ollut edessä yksinäinen juhannus… Kovasti toivon, että löytäisin samalla juhannusheilan. 🙂 Pidetään peukkuja, että sielläkin tapahtuisi juhannusihmeitä. 😉
Eltsu: Ihanaa, että sinun ei tarvitse olla yksin juhannuksena! Minäkin sain onneksi juhannukseksi mukavaa ohjelmaa; menen äitini ja ystäväni sekä hänen lapsiensa kanssa viettämään juhannusta Pitäjänmäellä sijaitsevaan Talin siirtolapuutarhaan, jossa on ihan kunnon juhannusjuhlat. 🙂 <br />
<br />
Pidetään peukkuja (juhannus)heilojen löytymiselle, sellainen kun kelpaisi minullekin. 🙂 Oikein kivaa juhannusta ja aurinkoista kesää sinulle, kiva kun kävit kommentoimassa. ♥
Hyvä ja herättävä kirjoitus. Muistan hyvin yksinäiset juhannukset, kun jouduin töiden tai muun asian takia olemaan kotona. Nyt minulla on onni omistaa perhe :)<br />
Tänä juhannuksena olemme kotona ja vietämme vain pitkää vloppua kotitöitä ja pihahommia tehden ja ehkä vähän grillaillen ja toivottavasti auringosta nauttien.<br />
Olen muutaman ystävämme toivottanut tervetulleeksi meille, koska tiedän, että he ovat yksin juhannuksena syystä tai toisesta. Meillä on myös ihanat naapurit ja hekin viettävät juhannuksen kotona, joten sitä ei tiedä mikä juhla tänne vielä kehkeytyy.<br />
Juuri sen takia kun muistan millaista on olla juhlapäivinä yksin, otan avoin sylin kaikki vastaan jotka vaan haluavat tulla oleileen taikka vain piipahtamaan kahvilla/siiderillä :)<br />
Toivon sydämeni pohjasta, että keksit jotain kivaa juhannuksena ja nautit siitä!
Tsinnia: Kiva kuulla, että tykkäsit postauksesta. Halusinkin herätellä hieman ajatuksia ihmisissä, jotta muistettaisiin välillä se ikävä tosiseikka, ettei kaikilla ole perhettä ja seuraa, joiden kanssa näitä "perhejuhlia" vietellä. :)<br />
<br />
Nostan sulle hattua siitä, että olet ottanut huomioon hekin, joilla ei tosiaan ole seuraa ja paikkaa juhannukseksi. Sinun kaltaisia ihmisiä pitäisi olla enemmän. ♥<br />
<br />
Minä onneksi nyt sain juhannukselle seuraa ja tekemistä, mutta en silti aio unohtaa sitä, että vielä on niitä jotka jäävät yksin.
Täälläkin on vuosien mittaan koettu kaikenlaisia juhannuksia, mökeillä ja kaupungissa. Tänä vuonna vietämme juhannusta ystäväni kanssa ihan kaupungissa, joten liity toki seuraan jos huvittaa 🙂
Siru: Lämmin kiitos kommentistasi ja kutsusta juhannuksenviettoon! ♥ Sain onneksi juhannukselle seuraa ja tekemistä. Vietämme juhannuksen äitini sekä ystäväni ja hänen lapsiensa kanssa Helsingin Pitäjänmäellä Talin siirtolapuutarhassa, jossa on kunnon juhannuskemut. On makkaranpaistoa, leikkejä ja pelejä, lavatanssia ja hyvällä säällä myöskin kokko. Yöksi sitten pääsee näppärästi bussilla kotiin. 🙂
Voi Irina ♥<br />
<br />
Meillä juhannus on ihan samanlainen ku normiviikonloppu, aina ollu..paitti nyt on paljon surua…<br />
mulla ei ole ennää äitiä ollu 16 vuoteen ja isäki kuoli viime vuonna ihan yhtäkkiä, joten vanhempien kans on ennää mulla myöhästä juhlia….eilen meän n.15v tyttökissa nukutettiin ikiunneen, löyty kasvain..kova tuska ja ikävä ja suru täällä :/ jne muitaki suruja tällä hetkellä…joten me miehen kans vietetään hieman surullinen juhannus nyt…<br />
<br />
Vanhempien kans juhannus, jos on hyvät välit, on ihan hyvä tapa viettää aikaa…ennenku on liian myöhästä…Ei yksin kotona juhannuskaan oo mitenkään paha, nautit vaikka tv-tarjonnasta, lueskelet/bloggailet parvekkeella jne mitä ikinä muutenki teet viikonloppusin/päivisin ♥<br />
<br />
Jos on surua, silloin ei paljoa ystävät jne auta…kuten meän juhannus tällä hetkellä…ei kovin aurinkoinen oo…<br />
<br />
Juhannus on vaan muutama päivä elämästä, sehän mennee vaikka päälleen…ei kannate surra yksinoloa ♥ Oon itekki viettäny juhannuksia joskus yksin mutta minua ei oo haitannu yksinolo…<br />
Halauksia tosi tosi tosi paljon ♥ ja jaksamista juhannusaikaan ♥
Meän Satu: Syvimmät osanotot kisun poismenon johdosta. ♥ Tiedän, miten rakastat kissoja. Toivottavasti saatte edes hieman hymyä juhannuksena, surusta huolimatta. <br />
<br />
Minä päädyin nyt viettämään juhannuksen kaupungissa äitini ja ystäväni seurassa, siitä tulee varmasti oikein mukava ilta, varsinkin jo säät sallivat. Mökkijuhannus olisi toki se ihanteellisin, mutta en valita näistä suunnitelmista. <br />
<br />
Tsempit ja halirutistukset sulle ♥
Oi kiitos Irina sanoista ♥ Ihana oot ♥<br />
Onneksi meilä on vielä toinen kaksosista, poikakisu, jota saa vielä helliä ♥<br />
ja mahtavaa kuulla, että sinun juhannus pelastu!! 🙂 Ihanaa ♥ ♥ ♥<br />
Haleja sinnekki ♥
Meän Satu: Paijaukset poitsulle!
Pääsiäinen oli ensimmäinen juhlapyhä pitkään aikaan jonka vietin yksin pojan viettäessä sitä sitä isänsä kanssa. Tulihan sitä orpo olo kyllä..myönnettäköön. Juhannuksena suuntaan pojan kanssa vanhempieni mökille. Onneksi on sellainen mahdollisuus. Kaupunkijuhannus yksin ei tuon pääsiäisen jälkeen innostanut. Sinänsä en ole kyllä koskaan juhannuksesta perustanutkaan mutta mukava kuitenkin päästä mökille.
Anttis: Jotenkin se mökkeily niin kuuluu tähän Suomen suveen ja ennen kaikkea juhannukseen, että kaupunkijuhannus on jo ajatuksena todella ankea. Kiva, että sinä pääset mökkeilemään ja nauttimaan luonnosta. Mökille lähtisin minäkin ehdottomasti, jos sellainen mahdollisuus olisi! 🙂
Voi murunen, minä jään usein vapaaehtoisesti kotiin, en jaksa osallistua mökillä juhannushulinoihin, parempi yksin kuin huonossa seurassa, mutta ymmärrän toki hyvin kuinka haikeaa on olla yksi juhlapyhinä, paljon isoja haleja täältä sulle ihana ♥
mä vaan: Onneksi en nyt joudu olemaan yksin juhannuksena. Kotona viihdyn, mutta tällaisina juhlapyhinä, joita korostetaan perhejuhlina, yksinäisyys ottaa koville. Kiitos kauniista sanoistasi ja haleista. ♥
Niin tuttu tunne, juhlapyhiä ei pitäisi kenekään viettää yksin, Uskon siihen että kaikella on tarkoitus vaikkei sitä aina ymmärräkkään. Ehkä sinulle halutaan näyttää jotain, jotain mitä löydät vain kun olet yksin. Vaikka ei tuo taida yhtään helpottaa. Toivotaan että löydät vielä jotain mukavaa juhannukseksi 🙂
Neiti Harmoniaa: Hih, mä oon ollut niin kauan yksin, että toivottavasti löydän pian sen minkä voin löytää mahdollisesti vain yksin. 😉 Juhannuksena ei nyt onneksi sitten tarvitsekaan olla yksin, sillä vietän sen äitini sekä ystäväni ja hänen lapsiensa kanssa. Vaikka onkin kaupunkijuhannus, niin onneksi luontoa on kuitenkin ympärillä, samoin hyvää seuraa ja ohjelmaa. <br />
<br />
Toivottavasti sinullakin on kiva juhannus ja koko kesä! ♥
Ruusujen alla juhannuksena…<br />
<br />
Sanoisit minulle, onnellinen,<br />
sattuiko sinulle jossakin,<br />
joskus tuokio onnen täydellisen.<br />
Niin ei koskaan sattunut minulle.<br />
Nytkin tosin ruusujen alla Juhannuksena<br />
vieraakseni minä onnea kosin.<br />
Onkin onnea kyllä, onnen kultia taskullinen.<br />
Sentään puuttuu yks onnen muru,<br />
pienen pieni, mut varsin tärkeä,<br />
sillä sen puutteessa kaikki puuttuu<br />
ja onnesta voi tulla suru.<br />
Mitä voi kaivata ruusujen alla Juhannuksena?<br />
Mikä voi vaivata, onnen puute?<br />
Lapsia ollaan ruusujen alla.<br />
Siis sanon hiljaa kuiskaamalla:<br />
– Ei ole kättä, kallista kättä<br />
minulle ruusun taittajaksi.<br />
Pieni on puutos,<br />
– mut tarpeeksi suuri<br />
tekemään onnettomaksi.<br />
Uuno Kailas<br />
Hyvää Juhannuksen aikaa ♥
t: Aivan m i e l e t t ö m ä n kaunis runo. ♥ Kolahti aika kovaa tuo teksti minuun…<br />
<br />
"Sentään puuttuu yks onnen muru,<br />
pienen pieni, mut varsin tärkeä,<br />
sillä sen puutteessa kaikki puuttuu<br />
ja onnesta voi tulla suru."<br />
<br />
♥ ♥ ♥<br />
<br />
Ihanaa juhannusta sinullekin!