Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Viime ajat on mennyt erilaisten karsinta- ja raivaushommien parissa. Kotona olen karsinut ensin vaatekaapit ja nyt viimeisimpänä kirjat. Oma kirjatilanteeni ei aiempien karsimisten vuoksi ollut mitenkään hurja, mutta lapsuudenkodistani on tullut joitain kirjavanhuksia muistoina. Tein kuitenkin KonMari-tyylillä karsinnan kirjoille eli laitoin kaikki lattialle ja lähdin siitä sitten valitsemaan niitä kirjoja, jotka tuottavat minulle iloa. KonMarissahan ajatus ei siis ole hankkiutua eroon kaikesta mahdollisesta vaan keskittyä nimenomaan siihen, mitä haluaa säilyttää.
Kirjat ennen ja jälkeen karsinnan. Löysin karsimisen jälkeen vielä yhden säilytettävän pokkarin ja sen lisäksi keskirivissä oleva Suomen Linnut -kirja sai lähtöpassit. Kirjoja oli alun perin 37 ja nyt niitä on 21. Ei paha määrä ollenkaan. Näistä muutama kirja lähtee kiertoon vielä sitten, kun on luettu.
Tässä kirjat aseteltuna makuuhuoneen tikashyllyyn. Viimeisimmässä makuuhuonepostauksessanihan kerroin, että tikashylly ei varmaankaan jää tälle paikalle vaan on ollut tässä tilapäisesti sijoitusdilemman vuoksi.
Olen myös karsinut omalta tietokoneeltani ja Dropboxista kuvia ja muuta sisältöä. On taas mukavaa, kun voi tarvittaessa tallentaa tärkeitä kuvia ja muistoja eikä Dropbox koko aikaa herjaa täynnä olemista. Sähköposti, Facebook ja sosiaalinen media yleisesti ovat nekin päässeet karsinnan piiriin ja tarkoitus on yksinkertaistaa omaa digitaalista ympäristöä sekä keskittyä jatkossa vain todella kiinnostaviin ja inspiroiviin asioihin. Suosittelen samaa muillekin! 🙂
Oman kodin (ja elämän) karsimisen ja yksinkertaistamisen lisäksi olen ahkerasti touhunnut myös lapsuudenkodissani. Sieltä on raivattu laatikko- ja säkkitolkulla tavaraa ja parhaillaan ollaan vintin kimpussa. Voi kuvitella, mikä on tilanne, kun kaksi ihmistä on 40 vuoden ajan asunut samassa kodissa ja minun ikäpolvea vanhemmilla tuo tavaroiden roskiin ja kiertoon laittaminen ei ole ihan niin luontevaa. 😉 Isän kuoleman jälkeen annettiin yksittäisiä tavaroita yksityishenkilöille, lahjoitettiin vaatteita Vailla vakinaista asuntoa ry:lle sekä kärrättiin osa Sortti-asemalle. Nyt bongasin kuitenkin tosi kätevän palvelun Facebookista, nimittäin Kierrätä Vaivattomasti. Kaksi reipasta naishenkilöä hakevat tarpeetonta tavaraa ilmaiseksi pääkaupunkiseudulla. Tavarat päätyvät muun muassa Suomen Punaiselle ristille, Ensi- ja turvakodeille, tuunaajille sekä kirppikselle myytäväksi (tuotot menevät toistaiseksi toiminnan ylläpitämiseen). Eilen nämä kaksi ystävällistä ja ahkeraa naista hakivat mielettömän kasan tavaraa lapsuudenkodistani ja olemme äidin kanssa aivan superkiitollisia. Äiti taitaa olla kuitenkin ehkä aavistuksen ällistyneempi kuin minä. Kiitän siis Kierrätä Vaivattomasti -palvelua ja suosittelen lämmöllä kaikille pk-seutulaisille!
Huomenna jatketaan lapsuudenkodin vintin raivausta ja täällä omassa kodissani seuraavana karsintalistalla on jälleen kerran tärkeät paperit. Niiden suhteen aion ottaa aiempaa tiukemman otteen, josko nyt päästäisiin hyvin vähäisiin paperimääriin. 🙂
Mua alkoi naurattaa kun ekassa kuvassa näkyi KonMari-kirja: ryhdyin karsimaan ja ensimmäiseksi karsin KonMarin 😀 No, et sitten näköjään karsinut sitä. Kyllä joo vanhat ihmiset on useinkin kovia keräämään tavaraa, on siinä sulla hommaa lapsuuden kodin raivauksessa! Hyvä, että äitisi suostuu sentään tavarasta luopumaan.
Vanha Jäärä: En sentää KonMari-kirjojani karsinut, ne ovat niin inspiroivia ja uskon palaavani niihin edelleen. :)<br />
<br />
On paljon asioita, joista äitini ei luovu ja joista minä luopuisin, mutta aika hyvin on hän tosiaan pysynyt matkassa mukana. 😉 Hän asui itse asiassa tovin ennen isäni kuolemaa pienessä yksiössä ja oppi tavaran merkityksen ihan uudelleen. Nyt kun hän palasi lapsuudenkotiini, niin kaksi asuntoa yhdistyi ja tavaraa joutuu karsimaan paljon. Paljon on kuitenkin jäljellä vielä isäni tavaroita, mutta kun niitä saa pois niin johan alkaa lyyti kirjoittaa. 🙂
Hyvältä kuulostaa! Olen itsekin samaa tehnyt. Luovuin yhdestä isosta kirjahyllyllisestä kirjoja ennen muuttoa. Olen myös karsinut digitaalista ympäristöä sulkemalla sosiaalisen median kanavat, ainoastaan blogi ja sähköposti jäivät jäljelle. Kävin myös kaikki digikuvat läpi ja poistin ns. turhat. Ensi vuonna muutamme keskustaan joten sitä ennen olisi tarkoitus saada karsittua vielä miehen tavaroita, sillä niitä riittää vaikka itsellä vain vähän tavaraa enää onkin.
Sati: Kuulostaa hyvältä silläkin suunnalla! 🙂 Itselleni sosiaalinen media on tärkeä niin ajankohtaisten asioiden kuin sosiaalisten verkostojen vuoksi. Siksi en niitä sulkisi, mutta karsin sisältöä, jotta käyttö on helpompaa ja miellyttävämpää.
Mistäs olet tuon kivan tikashyllyn ostanut? Olisi juuri passeli meille kirjahyllyksi 🙂
Karoliina: Olisinkohan ostanut 2011 Ellokselta, en ihan tarkkaan muista. 🙂