Kahlasin pitkästä aikaa
KN2:n valikoiman läpi, kun heiltä tipahti sähköpostiin ilmoitus
15%:n alennuksesta yli 30 euron uusiin tilauksiin. Alennuksen saa koodilla
TOUKO15 ja se voimassa 9.-31.5.2012. Keräsin muutamia tuotteita, pääasiassa itseäni kiinnostavia, mutta toivottavasti siellä ruudun takana jollekin muullekin näistä vinkeistä olisi iloa. 🙂
 |
| Ampiais-/ötökkäansa, Sagaform |
 |
| Daily Use mortteli, kivitavaraa |
 |
| Duo Yrttiruukku, Sagaform |
 |
| Flower vati, Qualy |
 |
| Hang On naulakko, Norman Copenhagen |
 |
| Harmony taulu 53 x 30 cm, settinä tai erikseen |
 |
| iPuro Mental Balance huonetuoksu |
 |
| iPuro Pure Silk huonetuoksu |
 |
| iPuro Silver huoneparfyymi |
 |
| iPuro White huoneparfyymi |
 |
| Rikkalapio ja -harja, Norman Copenhagen |
 |
| Kylpyhuonesetti: Sanderson käsivoide ja -saippua |
 |
| Sparrow tarjoilusetti, Qualy |
 |
| Swan kastelukannu, Qualy |
 |
| Tiskivati ja harja, Norman Copenhagen |
 |
| Yrttiteline ja sakset, Norman Copenhagen |
Näistä vaihtoehdoista lähteekin jotain tilaukseen. Kiva saada pientä kivaa sisustukseen uuteen kotiin, jossa muuten itse asiassa tällä hetkellä olen esittelykäynnillä (postaus ajoitettu) <3
Kuvat: KN2
Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Kivoja juttuja oot bongannu &lt;3 Mä tykkäisin tuosta Flower-vadista tosi paljon, upee 🙂
Oijoi, ompas kaikkea kivaa! Tuo amppariansa kyllä pitäis niin saada partsille. Inhoon ku sinne tulee jotenkin sellasia hullun kokosia amppareita pyörimään ja mua ahisteleen.
Mä haluaisin ehkä nyt ensimmäiseksi eniten noista tuon Sagaformin Duo yrttiruukun ja jonkun huonetuoksun. Pitää vielä hieman miettiä 🙂
Mä kammoon amppareita yli kaiken, saatan jopa alkaa itkemään, jos amppari tulee liian lähelle. Amppariansaa pitää vielä miettiä, sillä kammoan yhtä paljon myös kuolleita amppareita.
Joo mää pelkään kans tosi paljon. Viime syksynä koin elämäni kauhun hetket ruuhkabussissa kun sellanen tokkurainen sekoamppari pyöri koko matkan mun ympärillä ja istahti mun päälle kolme kertaa! Pelotti ihan sikana ja sydän hakkas niin et olin varma et kuolen vähintään siihen :/
Mulla on ihan fobia. Mä yritin joskus olla paikoillani kun amppari on lähellä, mutta mulla salpautuu henki pelosta. Pakko juosta karkuun. Musta ja mun ampparifobiasta tehtiin kerran ihan lehtijuttukin.
Ihanuuksia. Olen kanssa harkinnut tuota amppariansaa jo aiemmin (tai itse tuunattua versiota siitä). PAljon muutakin kivaa olit löytänyt. Miten ne pörriäiset voivatkin olla niin ärsyttäviä. Tuntuu että pelkään sitä niiden surinaa enemmän kuin sitä pistämistä. Hyrh.
Hui :/
Mua viime kesänä &quot;vihdoin&quot; pisti ampiainen ja sain kevyen paniikin siitä. Paniikki meni pian ohi, mutta kyllä rinnassa tutisi ja pistoskohtaa piti koko ajan tarkkailla. Niitä pullukkapörriäisiä säikähdän kyllä, mutten pelkää niin paljon kuin amppareita. Ampparit on niin ilkeän näkösiäkin. Lasin läpi kun katson niitä, mulle tulee ihan fyysisesti paha olo.
Sama juttu, ehkä vähän lievenpänä kuitenkin. Itseäni on kanssa vain kerran pistänyt amppari. Oli loppusyksy ja kotiin mennessäni seonnut amppari lensi suoraan päin ja tipahti tissien väliin ja pisti SINNE! Kiva ampparipelkoisen sitten kaivella sitä pistänyttä ampparia sieltä tissien välistä. YÖK. Mulle tuli kanssa sellanen olo että huhheijaa, olin ihan varma että myrkky levisi verenkiertoon ja suoraan sydämeen ja oli ihan sellanen olo että tässäkö se elämä oli nyt sitten. VAinoharhaisuutta kai suurin osa, mutta kyllä oli outo olo. En tajua miten ne ampparit voikin olla niin hyökkäävän näköisiä ja sitten vielä se kauhee surina ja leijuva liikehdintä. HYRH… Maalla ne ampparitkaan ei ole niin ahdistavia, mutta jotenkin täällä kaupungissa ne on ihan hulluja ja vielä päättömämpiä kun joutuvat sisälle. Siinä vaiheessa yleensä huudan miehen aina apuun, jos se vain on mahdollista.
No eipä ole kivoja kokemuksia sullakaan noista inhottavuuksista. :/ Mulla pisti viime kesänä ranteeseen. Oli kai eksynyt jotenkin ranteessani olevan muovikassin kahvan alle tms.