Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Toinen Marrakech-postaus tulee tässä ja päättää samalla tämän sarjan Marokon reissustani. Näitä matkapostauksiani on pohjanoteeraukseksikin tituleerattu, mutta vaikka hieman kuulemaani hämmästelinkin, niin en ole moksiskaan. Kun päätin nämä kuvat julkaista, tiesin jo silloin ettei Marokko saati matkapostaukset voi mitenkään kiinnostaa kaikkia. He lukevat ja katselevat, keitä kiinnostaa ja muut voivat jo otsikon lukiessaan ohittaa postauksen. Eikö se näin mene? 🙂
Marokon matkani on tuonut elämääni ihmisiä, joitakin vain käymään ja joitain pysyvästi ja myös yhden tämän hetkisistä parhaimmista ystävistäni. Olen oppinut todella paljon. Asenteissani ja ajatuksissani on tapahtunut muutoksia. Olen avarakatseisempi ja hyväksyvämpi kuin ennen matkaa ja matkan mukana tuomia asioita. Marokon reissu on kirjaimellisesti muuttanut elämäni niin hyvässä kuin pahassa. Mikään muu ulkomaanmatka ei ole elämääni ja minuun itseeni vaikuttanut näin.
Yllä olevasta syystä – kovan matkakuumeen lisäksi – halusin reissuni tänne tallentaa. Ehkä joku joskus löytää nämä kuvat, kun etsii tietoa Marokosta tai ehkä joku on käynyt tai tulee käymään Marokossa ja saa näistä muistot tulvimaan mieleen. Ja mikä tärkeintä, nyt nämä kuvat on tallennettu myös tänne blogiin. Blogiin, josta on tullut iso osa elämääni ja blogiin, jonka pyrin parhaani mukaan kuvastamaan minua. Tämä ei ollut puolustus, siihen en koe tarvetta. Tämä oli vain selvennys syistä, miksi halusin tuoda tänne kuvia ja tunnelmia matkasta, josta on aikaa jo kuusi vuotta. 🙂
Marokossa oli todella paljon kissoja joka puolella. Oikea kissojen maa. 🙂 Koiriakin toki näkyi, mutta todella vähän, sillä muslimeilla on omat näkemyksensä koirista.
Nämä esillä olevat mausteet olivat upeita. Niitä oli tällaisissa säkeissä ja jauhemaiset mausteet kauniissa pyramideissa. Ja ah, niin tuoreita ja hyvältä tuoksuvia. Edelleen harmittaa, kun kaupan maustehyllyllä käy ja näkee kasan rumia maustevalmistajien purkkeja.
Yllä oleva kuva oli pakko laittaa tähän vaikka äärimmäisen huonolaatuinen onkin. Oli vaan tosi mageita noi haikarat ja niiden pesät. Aiemmin haikara on ollut itselleni pelkkä saduissa esiintyvä lintu, joka toimittaa äideille vauvoja. ;D
Liukuvärjättyjä huiveja kuivumassa värjäyksen jäljiltä. Näitä oli kyllä kaiken värisiä. 🙂
Yllä olevat kuvat ovat Ben Youssef Medersasta, koulusta joka rakennettiin moskeijaksi ja alun perin toimi koraanikouluna. Sittemmin siitä tuli muistaakseni teologinen koulu.
Alla sitten se upein Marrakechin nähtävyys eli Djemaa el Fna. Suomeksi sitä sanotaan myös Tarinankertojien toriksi. Ihan alkujaan aukio on toiminut mestauspaikkana. Nyt se on upea kokoontumispaikka, joka auringonlaskun aikaan täyttyy ihmisistä, ruokakojuista, musiikista, esityksistä ja upeasta tunnelmasta. Lähtömme Marrakechista osui klo 17 eli juuri kun aurinko alkoi laskea, joten valitettavasti jäimme paitsi tästä upeasta kokemuksesta. Onneksi aukio on hieno päivälläkin ja sitä oli mukava ihastella aukion laidalla sijaitsevan kahvilan toisesta kerroksesta terassilta.
Eikä hätää, jos olisi jostain syystä sattunut hampaat jäämään kotiin. 😉
Vielä viimeinen vilkaisu aukiolle ennen lähtöä takaisin kohti Agadiria
(ja sitä järkyttävän pelottavaa bussimatkaa pimeällä tiellä rotkojen ammottaessa vieressä ;)).
Kiitos ja näkemiin <3
Kiitos itsellesi!<br />
<br />
Pohjanoteeraus ei tosiaan ole adjektiivi, jolla tätä postaussarjaasi kuvailisin. Minä ainakin nautin siitä todella! Tykkään miten ihanasti sä kerroit kuvaamiesi kohteiden historiasta ja maan kulttuurin pienistä vivahteista. Marokko ei ole mun matkatoivelistallani ollut ennen, mutta nyt haluaisin käydä siellä joskus itsekin! Haluan nähdä omin silmin nuo sormin astellut mosaiikit ja jokaisen auringonoranssin kulkukissan. Ja haluan haistaa omin nenin maustesäkkien tuoksut, ja olla kiitollinen omista hampaistani ;D <br />
Kiitos ♥ Susta tulisi hyvä matkaopas!<br />
<br />
(Montakohan kamelia musta maksettais… ;D)
Dara: Mun mielestä on myös kiva katsella matkapostauksia, vaikka useimmiten ne aiheuttaa jonkinlaista kateutta. Varsinkin nyt, kun itsellä matkakuume on pahimmillaan. 🙂 Mä yritin kertoa parhaani mukaan tunnelmasta ja muista jutuista, mutta ihan kaikkea en tietenkään muista, kun keskityin vain ihastelemaan matkalla. Vähän piti hakea faktavirkistystä Googlesta. 😉 Mä uskoisin, että sä nauttisit matkasta kyllä, sen verran erikoinen tuo Marokko on näin skandinaavisin silmin katsottuna. Ja heh, noi hampaat on legendaarinen juttu. Joku mulle kertoikin niistä jo ennen matkaa niin olihan ne hampaat sitten nähtävä. Marokossa taiteilijoille yms. saa hieman lanttia antaa kyllä, että antavat rauhassa seurata esityksiä ja ottaa kuvia. Sun täytyy lähteä P:n kanssa Marokkoon ja käydä siellä Agadirin Kasbahilla ja kattoo, josko Pasille tarjottaisiin kameleita vastineeksi susta. 😉 En tosin tiedä tekevätkö sitä pariskunnille vaiko vaan turisteille, jotka ovat esimerkiksi äidin kanssa liikenteessä. 😀
Kiva oli matkakuviasi nähdä. Tosin jo aiemmin oireillut matkakuume ei kuvien johdosta ainakaan lieventynyt. 😉 Olen käynyt kerran Marokossa, mutta muutaman vuoden iästä johtuen vain jotakin asioita on matkalta mieleen jäänyt. Odotan jo Pariisin postaustasi. Siellä kävin muutamia vuosia sitten ja vielä joskus on pakko päästä sinne uudestaan. 🙂
Kiva kuulla -Siny-! 🙂 Pariisin kuvat ovat varsin suppeat nähtävyyksien osalta, tuli hengattua loma kauempana Pariisin ydinkeskustasta. Eiffelin onneksi pääsin näkemään, se oli se pääasia 😀 Eli mulla myös haaveena uusintareissu ja tällä kertaa jos näkisi enempi niitä nähtävyyksiä. 🙂
Oih, Marrakechissa olisi kyllä upea päästä käymään! Kovasti yritimme silmäillä, josko sinne olisi jotenkin helposti päässyt Tangerista käsin, mutta vähän turhan pitkäksi muodostui matka – onneksi löytyi omalle teissulleni tämä toinen vastaavan tyyppinen huumaavan historiallinen marokkolaiskaupunki Fes. Marrakechiin on kyllä päästävä vielä joku päivä! Ja jos minulta kysytään, niin kuvistasi välittyy ihanan aitoa tunnelmaa!! 🙂
Korundi: Kiva kun kävit kurkkaamassa täällä! Tunnelma nimenomaan on ehkä se ainoa, jonka olen jotenkin saanut vangittua kuviin, mutta laatu on kyllä huono. Pääsisipä nyt kuvaamaan uudelleen, voisi saada parempia kuvia. Edes kuvankäsittely ei parantanut kuvia kuin vain aavistuksen. :)<br />
<br />
Ja voih, Fès on kuulema näkemisen arvoinen paikka! Toivottavasti Ramadanista huolimatta saatte myös vatsat täyteen ihania marokkolaisia ruokia, varsinkin erilaisia tajineita. 🙂 Minä jään tänne haaveilemaan siitä Fèsistä, niin haaveile sä Marrakechista 😀
Mukavia matkakertomuksia kuvineen – pöh, mitään pohjanoteerauksia! Itse en ole vielä Marokkoon päässyt, ja muutenkin meikäläisten Afrikanvalloitus on vielä vasta aluillaan, mutta Kenian jälkeen olisi kyllä kova hinku päästä näkemään toisenkinlaista Afrikkaa 🙂 Näitä postauksia on siksikin ollut ilo lukea ja katsella!
Krista: Pohjois-Afrikka onkin varmasti hieman länsimaisempi kuin muu osa Afrikasta. Mielelläni kyllä näkisin sitä Saharan alapuolista Afrikkaa myöskin. 🙂
Oikein kivoja kuvia ja tuntuu, että matka on ollut sinulle erittäin tärkeä!!<br />
<br />
♥
Love: Matka oli todella tärkeä. Ensinnäkin se oli ensimmäinen kauempi paikka, missä olen aikuisena käynyt ja myös se kauimmaisin. Lisäksi matkan myötä olen oppinut ja kehittynyt paljon. Myös virheitä on toki tehty eli ei kaikki ole positiivista ollut. Jännä mitä yksi matka voi ihmisen elämässä tehdä. 🙂
Ihania kuvia, ja varmasti matka on ollut hieno kokemus! Nuo hampaat oli sitten jo ihan omaa luokkaansa, hih 😉
Sofie: Joo noi hampaat oli samaan aikaan hurjat, naurettavat ja mielenkiintoiset. Ne oli pakko nähdä 😀
Kivoja kuvia! Itse olen käynyt Agadirissa isän ja siskon kanssa lomalla joskus 2000-luvun alussa 🙂 Heti tuli tuoksut ja muistot mieleen, kun nämä neljä postausta luki!<br />
<br />
Ja sitten tosiaan olin Etelä-Afrikassa 5 kk opiskelijavaihdossa keväällä 2011. Siellä on eri näköistä, mutta sama afrikkalainen tunnelma on sielläkin 😀
Jossu: Oi ihanaa, säkin oot käynyt Agadirissa. 🙂 Ja kyllä mäkin voisin käydä Etelä-Afrikassa, varmasti ihan erilaista kuin missään muualla!
Ihania kuvia! Olen aina halunnut käydä Marrakechissa, mutta haaveeksi on toistaiseksi jäänyt.
JonnaH.: Toivottavasti pääset joskus käymään Marrakechissa, se on todellakin visiitin arvoinen 🙂