Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Tässäpä sitten osa 2 Agadirista. Rantakuvia on paljon, mutta en vaan osannut karsia, sillä Atlantti on niin kaunis ja minä rakastan merta. <3
Edellisestä Agadir-postauksesta jäi pois kaupunkikierroksen souk-osuus. Itse kauppakujilta kuvia ei ole, kun siellä mentiin eteenpäin pää kolmantena jalkana ja niinä hetkinä kun olisi voinut ottaa kuvia sai hätistellä marokkolaisia kauppiaita ja muita miehiä ympäriltään. 😉
Agadirin minareetti
Paikallinen poliisiauto. Piti tihrustaa tarkkaan autoa ennen kuin laitoin tämän kuvan, sillä marokkolaisia poliiseja ei saa kuvata.
Reissullamme kävin paikallisen hotellityöntekijän kanssa Agadirin eläintarhassa. Matkalla ei sattunut olemaan kamera käsillä, mutta alla olevat kuvat napsaisin toisena päivänä eräästä avonaisesta kohdasta, josta näki eläintarhaan. Yllä mainitun hotellityöntekijän kanssa pääsin myöhemmin viikolla myös ajan kanssa sinne soukiin ja se olikin hyvä, sillä sain aivan rauhassa katsella tarjontaa. Paikallisen kanssa liikkeellä ollessa ei nuori neitonen joudu verbaalisesti tai muutoinkaan muiden innokkaiden kohteeksi. 🙂
Rannalta näkyvä Kasbah-kukkula koko komeudessaan. Kukkulaan kirjailtu arabiankielinen teksti tarkoittaa ”Jumala, isänmaa, kuningas”. Se onkin marokkolaisten niin sanottu motto. Kukkulan huipulla näkyvä paikka on se kukkula, jossa kävimme ja josta on aivan mielettömät maisemat. Nekin kuvat siis edellisessä Agadir-postauksessa.
Alla kaksi kuvaa lähtöä edeltävältä päivältä, jolloin Agadirissa myrskysi. Pakko oli silti päästä rannalle ihailemaan kuohuvaa Atlanttia. <3
Paikallisessa marketissa – Uniprix (lausutaan uniprii) – kävimme päivittäin ostoksilla. Sieltä kotiutin muun muassa kuuluisaa marokkolaista Argan-öljyä. Argan-öljyn valmistus onkin jännä juttu. Perinteisesti se valmistetaan niin, että vuohet kiipeilevät Argan-puussa (olette ehkä joskus törmänneet kuviin, joissa puissa kiipeilee vuohia), syövät puun hedelmiä ja ulostavat sitten hedelmien (pähkinöiden) kivet, joista valmistetaan öljyä.
Ostin myös aivan ihanat marokkolaiset kengät, oikeastaan tossut. Mustat, pyöreäkärkiset kauniisti koristellut ja kantapäistä avonaiset. Haluan ehdottomasti sellaiset uudet. <3
Alla kuva Toivon aukiosta, joka sijaitsi hotellimme ja Uniprix-kaupan välissä. Tuon aukion laidalla oli myös se Agadirin eläintarha. Taustalla näkyy Kasbah, se näkyikin melkein joka paikasta. 🙂
Sellaisia kuvia Agadirista. Nähtävää kyllä löytyy, mutta jos haluaa todellisia upeita nähtävyyksiä nähdä, kannattaa suunnata esimerkiksi Marrakechiin. Agadir on vahvasti turistikaupunki, josta minä kyllä tykkäsin. Rannalla en tykkää juurikaan makoilla ja tuolla ei rannoilla juuri porukkaa tuohon aikaan vuodesta olekaan. Marokossa on joulukuussa Suomen tavoin talvi ja monet paikalliset kulkevat hytisten toppatakeissa. Meille suomalaisille ilmasto on kuin Suomen kesä ja ehkä vielä hieman parempi. Marokkolaisten kesä on sitä, että lämpötilat huitelee 30-50 asteessa. Ei ihme siis heille, jos on kylmä 20 asteessa. 😀
Seuraavaksi sitten kuvia
reissustamme Marrakechiin ja koska niitäkin kuvia on paljon, niin jaan senkin kahteen ellen jopa kolmeen osaan.
Herättääkö nämä Agadirin kuvat teissä minkäänlaisia ajatuksia, niin puolesta kuin vastaankin? 🙂
Puolesta vai vastaan, ihan sama, mutta matkakuvia eri kohteista on kiva katsoa. Mielenkiintoiselta näyttää, vaikka täytyy tunnustaa, että jostain syystä Marokko ei ole kärkisijoilla, jos/kun lomakohdetta valitsen. 😉
Marie: Kiva, että matkakuvat kiinnostavat. Itse en matkusta Suomen ulkopuolella paljonkaan. Marokko oli hyvä kokemus ja paljon tuli nähtyä ja opittua. On tosin kyllä paikka, joka ei varmasti ole monen kohdalla kärkisijoilla, kun pohtii lomapaikkaa. 🙂
Minusta on kiva katsella matkakuvia, vaikken itse juuri Pohjois-Karjalaa pidemmälle koskaan menekään 😉 Kuvista oppii ainakin sen, että on sitä maailmaa muuallakin, ja näistä kuvista välittyy sitä erilaista kulttuuriakin 🙂
Dara: Tuntui kuin olisi ollut ihan eri maailmassa, kun Marokkoon meni. Lopulta kuitenkin erilaisuus viehätti (jos ei huomioida niitä kaikkia huutelevia miehiä ;)) ja ilmapiiri oli niin paljon ystävällisempi ja välittömämpi kuin meillä täällä kolkossa ja kylmässä Suomessa. Nyt vaan haavelistalle pistät Marokon ja jos ei sinne, niin Etelä-Espanjassa saa myös hieman maistella pohjois-afrikkalaista tunnelmaa. 🙂
Miksi Marokkolaisia poliiseja ei saa kuvata?<br />
<br />
McDonald's is everywhere :)!!!
Love: Mä en itse asiassa tiedä, miksi heitä ei saa kuvata. Esimerkiksi Arabiemiirikunnassa myös hunnutettujen naisten, kuninkaallisten asumusten yms. kuvaaminen on kiellettyä. Pitäisi kai kysästä marokkolaiselta tuttavaltani kuvauskiellon syytä. 🙂