Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Teen nyt jotain, mitä kovin moni ei juurikaan tee. Paljastan jotain, mikä sotii kauniita, valkoisia ja minimalistisia koteja vastaan. Oon sisustellut tätä kotia valkoiseksi pitkältikin alusta asti, pienellä budjetilla ja tavaraa on tässä ihan ok kokoisessa kaksiossa on enemmän kuin laki sallii. Miian avustuksella saatiin olohuonetta, keittiötä ja makkaria raivattua todella hyvin, mutta osa tavaroista oli sijoitettava tilapäisesti jonnekin. Paljon meni roskiin, mutta paljon jäi vielä säästöön. Näin ollen eteisestä tuli sitten se romuvarasto.
Jouluksi sain kivasti tyhjennettyä eteistä. Kannoin vanhan lasisen olkkarin pöydän varastoon, kun sitä ei kukaan halunnut. Pöydän päälle olikin jo ehtinyt kerääntyä paljon tavaraa ja ylettömän tavaramäärän vuoksi raivaus ei oikein lähtenyt kunnolla käyntiin.
Osan eteisestä sain laitettua kivasti ja ajattelin, että ehkä joskus mulla voisi olla kokonaan magee eteinen?!!
Lattialle laitoin myös valkoisen pyöreän nukkamaton, joka oli ennen ison mustan maton saapumista olkkarissa. Ja todella kivalta näytti! <3 Tuossa taannoin sitten pohdiskelin, että mitäs sitten…päätin, että nyt pamahtaa kunnolla ja mä laitan teille kuvan mun eteisen vaatesyvennyksestä (vaimikäsenytolikaan?!!). Silläkin riskillä, että joku saa slaagin. Jos olette herkkiä, niin hankkikaa nitroja tai jotain ennen kuin katsotte kuvan!
Ylähyllyn vihreät korit lähtee kiertoon/roskiin. Ikean kenkälaatikot ovat täynnä mm. kesäkenkiä, ylipäätään LIIKAA KENKIÄ! Sitten käyttämäni kengät olemassaolevan epäjärjestyksen vuoksi eivät kovin herkästi paikkaansa löydä, kun ne kotiin tullessani jaloista potkin. Ei oikein oo motivaatiota, you know? Tuo ruskea kori on menossa sekin kiertoon/roskiin. Todennäköisesti roskiin, sillä en mä voi odotella kuukausitolkulla, että joku tulee hakemaan pois. Tarkoitushan olisi nimenomaan lopettaa tää jatkuva varaston ylläpito. Harmi, roskiin hyvän tavaran heittäminen on kurjaa. Ja ei, nyt ei oo musta tuunaajaksikaan, niin näillä mennään. :/
Tänään kun tungin kiertoon/roskiin meneviä edellisessä raivauspostauksessa mainitsemiani pussilakanoita ja pyyhkeitä (kaikki nekin tosi hyvässä kunnossa) jätesäkkiin, sain yhtäkkiä jonkun hepulin ja rupesin raivaamaan eteistä.
Siirsin kiertoon/roskiin menevät kamppeet syrjään, tyhjät kenkälaatikot viskoin ylähyllylle ja pinosin kaikki muut kenkälaatikot yhteen nurkkaan. Toiseen nurkkaan H&M:n valkoiset muovipussukat, joissa kaikenlaisia pipoja, hanskoja, huiveja, laukkuja ja takkeja. Tällä hetkellä käytössä olevat kengät pistin pariin riviin. Mulla oli tossa valkoinen kenkäteline, mutta se ärsytti mua niin paljon, että sekin menee roskiin!
Mutta tässä hieman realismipläjäystä lukijoille, ei ole jokainen kodin nurkkaus kliininen. 🙂 Näin se vaan on, että kun lähtee tekemään sisustusprojektia alusta asti, se ei hetkessä tapahdu. Tässä on vielä sekin, että jotta saisin tuon eteisen kuntoon, joudun aloittamaan raivaamisen makkarin lipastosta.
Eteisen raivausprojektiin kuuluu oleellisesti myös makuuhuoneen kaapit. Ei ole helpoksi tätä tehty. Kunpa vain saisin jostain paljon voimaa olla vahva ja pystyä raivaamaan tehokkaasti. Paljon tulee varmasti tuntemaan luopumisen tuskaa ja tulee hetkiä, jolloin tuntuu ettei varmasti tule toimeen ilman jotain tavaraa. Ja ans olla niiden tavaroiden kanssa, jotka on saanut lahjaksi. Ei jestas sentään, miten sellaisesta toipuu? Heittää nyt pois jotain, jonka joku on kovalla vaivalla ja tunteella sulle hankkinut!
On tosiaan ihanampi elää, kun ei ole liikaa roinaa ympärillä. Onko teidän taloyhtiön roskakatoksessa mitään paikkaa, johon voisi jättää tavaraa esille, että joku halutessaan voisi ottaa sieltä niitä itselleen? Minustakin on kurjaa laittaa hyvää tavaraa roskiin. Viimeksi muuton yhteydessä oli kiire pakata tavarat, ja roskiin meni kyllä täysin käyttökelpoistakin. Luulenpa, että seuraavan muuton kanssa käy valitettavasti samalla tavalla. Olen nyt hyvissä ajoin lajitellut tavaraa ja antanut pois. <br /><br />Reipasta lauantaita!
Hei, mitä jos maalaisit tuon ruskean korin spraymaalilla valkoiseksi? Onnistuisikohan? 🙂
Jätän merkkiä käynnistäni. Turhasta omaisuudesta luopuminen on puhdistavaa -itselläni on pitkään ollut sama projekti ja viimeksi pari päivää sitten tyhjensin kaappeja yhden roskasäkin verran roskiin. Vähän säälihän se on ok kamaa nakata roskiin mutta ei sille kaikelle sälälle uutta kotiakaan olisi löytynyt -ainakaan heti. Ja varastona en myöskään haluaisi kotiani pitää.
Valua Kuvasa: Kyllä tuohon roskakatokseen pystyy sivuun jättämään, josta voi halutessaan ottaa. Näin mä ensin ajattelinkin tuon lasipöydän, puukorin ja kenkätelineen suhteen. Päätin kuitenkin odottaa tulevan viikon, jos joku noita haluaisi. Jos ei, niin sitten mäkeen vaan!<br /><br />Anonyymi: Valkoisella spraymaalilla korista tulisi ihana! En vain keksi sille nyt mitään käyttöä, joten en viitsi maalata ja sitten varastoida. Ehkä joku haluaisi tuon korin tollasenaan tai itse tuunaisi muunlaiseksi. :)<br /><br />Anttis: Kiitos käyntikortista. 🙂 Mulla on ihan sama tunne. Monesti kaverit lupautuneet hakemaan tavaraa – muun muassa tuon puisen korin – ja sitten ei näy eikä kuulu syystä tai toisesta ja niin ne tavarat sitten vaan nököttää mun nurkissa. Nyt oon päättänyt, että mun koti ei tosiaankaan toimi enää varastona. 🙂
Sunhan ei tarvitse jättää muiden blogeihin kommentoidessasi blogisi osoitetta kommentin loppuun linkiksi. Blogiisi pääsee kyllä nimimerkkiäsi klikkaamallakin, jos haluaa.
Täällä ois pientä vastahaastetta sulle ;)<br /><br /><a rel="external nofollow" href="http://cristiinam.blogspot.com/2012/01/before-i-die.html" target="_blank">http://cristiinam.blogspot.com/2012/01/before-i-die.html</a>
Anonyymi: Ei tarvitsekaan. Nimimerkki &quot;Inanaa&quot; ei vaan kerro kellekään mitään eikä oletusarvoisesti edes sitä, onko mulla blogi. Laittamalla erikseen kommentin loppuun nimimerkkini ja linkin blogiini tuo heti kommentin lukijalle ilmi, että mulla on blogi ja riippuen allekirjoitukseni ulkoasusta myös sen, että millainen blogi. Siitä on sitten hyvä ja helppo klikkailla tiensä mun blogiin. 🙂
CristiinaM: Hui! Käynpä heti kurkkimassa. 🙂
Mulle tavaroista luopuminen on helppoa. Ne on vain tavaroita, vaikka olisivatkin tulleet rakkaalta ihmiseltä. Erityisesti yksi buddhalainen juttu aiheesta sai minut muuttamaan suhtautumistani tavaroihin ja sen jälkeen olenkin vähentänyt henkilökohtaisen omaisuuteni 100 tavaraan. Mutta tsemiä sulle raivaukseen, oot hyvin sen jo aloittanut!<br /><br />-Satu
Satu: Luopuminenkin on vissiin vaan taito, mikä on opeteltava. Onhan tää mun tilanne jo paljon valoisampi kuin puoli vuotta sitten. 🙂