Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Tänään sain pitkästä aikaa ihanan ystäväni S:n kahville ja bonuksena hänen 1-vuotiaan poikansa sekä 4-vuotiaan tyttärensä. Ihana M-tyttönen on kummityttöni. S:n kanssa ollaan tunnettu toisemme ala-asteen toiselta luokalta eli toooooosi kauan, 25 vuotta jo! 🙂
Nautiskelimme iltapäiväkahvit, jutustelimme ja naureskelimme pojalle, joka kaivoi lähes kaikki näkyvillä olleet kosmetiikkavarastoni. On se hyvä aloittaa nuorena, säästyy ehkä rypyiltä. Minäkin olisin voinut aloittaa hieman aikaisemmin. 😉 Myös kissanlelut olivat kova hitti! Ja vierailun jälkeen kotini oli tietenkin sen näköinen, että oltiin viihdytty!
Olisipa ollut joku keino kuvata koti siten, kuten oma silmä näki kaiken eikä tällä tavoin paloina. Olisi käynyt paremmin selväksi miltä täällä näytti. Täytyy kyllä nostaa hattua vanhemmille, jotka jaksavat joka päivä – useaan kertaan – siivota lasten sotkut. 🙂
Kiitos kivasta illasta S <3
P.S. Huomenna aamulla juttua eräästä kuvissa vilahtavasta jutskasta! 🙂
Kyllä siinä hermo menee kyllä kun korjaa lelut nin 50 krt päivässä kasaan. Sillä aikaa kun lappaat yhdestä kohtaa leluja koriin, toisaalla on purettu jo yksi kori :D<br />No onneksi on kauniit blogit joiden kuvia katsoa oman sekasotkun ahdistaessa.
Kyllä nää maistiaiset riitti mulle hetkeksi, vaikka noi lapset on kyl ihania 🙂