Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
…tai ainakin minun elämässäni. Kyseessä on äärimmäisen hyvä ystäväni. Rinnassani on tällä hetkellä möykky eikä mikään kiva möykky. En vain jotenkin pysty käsittämään aina tätä elämän raadollisuutta. Miksi ihmiset ovat ilkeitä, ajattelemattomia eivätkä mieti, mitä suustansa päästävät?
 |
| Kuva: mtv3.fi |
P**kaa tuntuu kaatuvan tämän ystävän niskaan jatkuvalla syötöllä. Vieraat ihmiset arvostelevat persoonallisuutta, tekemisiä ja sanomisia. Mitä ne ihmiset tietävät tästä ystävästä? Tietävätkö he, että tämä ihminen on valmis hakemaan vaikka kuun taivaalta auttaakseen muita ihmisiä, jotka apua tarvitsevat? Tietävätkö he, miten hyvä äiti hän on? Hän halaa, hoitaa, hellii ja kasvattaa lastaan hyvin… 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemänä päivänä viikossa. Ei lomaa, ei vapaata. Siihen päälle kotityöt, muut työt ja vielä riittää energiaa omalle rakkaalle kumppanille, sukulaisille, ystäville. Ja itselle tietenkin välillä.
 |
| Kuva: vau.fi |
Minulle tämä ystävä on aarre. Niin paljon hän on hyväkseni tehnyt. Ollut antelias kaikin tavoin. Auttanut, opastanut, kuunnellut ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Itsestäni tuntuu, kuin olisin välillä peukalot keskellä kämmentä, mitä tulee hänen auttamiseensa. Haluaisin nostaa hänen harteiltaan velvollisuuksia ja murheita, mutta se on vaikeaa. On asioita, joita en pysty hänen puolestaan tekemään. Kuuntelen sujuvasti huolet ja murheet, mutta tunnen, etten voi enempää auttaa. Kuinka paha olo itselleen tulee, kun rakkaalla ystävällä on paha mieli. Tässä tilanteessa toivoisi, että edes ne tuntemattomat ihmiset menisivät hiukan itseensä ja miettisivät, onko aivan pakko suoltaa suustaan ulos kaikki, mikä vähän ärsyttää. Tämä maailma on täynnä ilkeitä, kateellisia ja typeriä ihmisiä, se on totta. Mutta MIKSI pitää keskittää kaikki ärsytyksen aiheuttamat energiat siihen, että saa olla tuhottoman ilkeä täysin tuntemattomalle ihmiselle. Saako tuntematonta ihmistä muka hyökyttää miten tahtoo? Pistää kiukuksi!!!
 |
| Kuva: mtv3.fi |
Ystäväni rakkaani, olen tukenasi ja autan kaikessa missä voin. <3
Halaus ystävälleni ja samalla myös kaikille lukijoilleni. Kiitos, että olette olemassa! <3
Meillä jokaisella on varmaan tälläisiä ystäviä, mutta niitä hankitaan pitää itsestään selvinä… Kiitos näistä sanoista ja muistutuksesta. Kiitän myös omia ystäviäni 🙂 Olette tärkeitä!!!
Kiva kuulla, että pohdintani antoivat edes vähän ajattelemisen aihetta. 🙂
kaunis kirjoitus! Tuo on niin totta, sitä pitää helposti ystäväänsä itsestään selvyytenä ja muitakin läheisiänsä. Olen oppinut kantapään kautta jo monen monta kertaa, että mikään ei itsestään ole ikuista. Siksi itse yritän parhaani mukaan välittää, kannustaa ja tukea itselleni rakkaita ja läheisiä ihmisiä. Olla mukana heidän iloissaan ja suruissaan, neuvoa tai ihan vaan kuunnella. Maailma on täynnä ikäviä asioita, mutta me voimme itse omilla teoillamme yrittää luoda siitä kivemman ja onnellisemman paikan. Itse en tahdo aiheuttaa turhaan pahaa mieltä kenellekkään, en tutuille enkä varsinkaan tuntemattomille. helppo on kuvitella astuvansa toisen elämään ja muuttaa epäkohdat oikeiksi. Totuus vaan on se, ettei kukaan voi elää kuin omaa elämäänsä ja yrittää siitä rakentaa niin hyvää kuin vaan suinkin pystyy. Välillä se on vaikeaa. Itse olen aika herkkä ihminen ja koen monet pienemmätkin vastoinkäymiset raskaasti. Pitäisi kai kovettaa itseään, mutta samalla poistuu se herkkyys. Ilot eivät ole enää niin iloisia eikä tosin surutkaan niin suuria. <br /><br />Tahdon antaa sulle Inanaa ison ja lämpimän halin! &lt;3 &lt;3 &lt;3 Tämä oli hyvä muistutus meille kaikille siitä, että muistavat rakastaa läheisiään. Ja voimia rakkaalle ystävällesi, hän on onnekas kun hänellä on sinunkaltainen ystävä! &lt;3 &lt;3 &lt;3
Kiitos kauniista sanoistasi! &lt;3