Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Tovi sitten jo sain ystävältäni Fredilta Mummelinturinat -blogista tunnustuksen, joka on jo lähes kaikille täällä blogimaailmassa tuttu. Paljastetaan itsestään seitsemän asiaa ja pistetään tunnustus kiertoon.
Tämänkin tunnustuksen olen jo aiemmin saanut ja pistänyt kiertoon, mutta koska siitä on jo aikaa ja sain sen hyvältä ystävältäni, teen sen uudelleen. Laiskuuttani en jaksa käydä kurkistamassa aiempia paljastuksiani, joten forgive me, jos toistan itseäni.
1. Asun nykyään pienessä 32,5 neliön yksiössä Itä-Helsingissä ja tämä on aikuisikäni pienin asunto. Silti jotenkin tykkään!
2. Olen laihtunut reilussa puolessa vuodessa 10 kiloa ja muutosta viime kevääseen ja kesään on -15 kg. Olen aika tyytyväinen ja pystyn suhteellisin hyvin jo katsomaan itseäni peilistä. Silti projekti jatkuu vielä, maksimissaan 10 kilon verran. Jos jostain syystä laihtuminen ei olisi mahdollista (tämä siis vain kuvitteellinen ajatus), voisin jo varmasti elää itseni kanssa nytkin. 🙂
3. Olen ollut kolme vuotta pois työelämästä terveydentilani vuoksi, mutta ensi kuun lopussa alkaa valmennus/kuntoutus työelämää varten. Jänskättää kovasti ja olenkin ihan ulalla, sillä edessä on myös alan vaihto eikä mulla ole aavistustakaan mitä haluaisin tehdä. Sellainen alustava ajatus olisi kuitenkin hakeutua osapäivätyöhön kokopäivätyön sijaan ja yrittää saada myös tämä blogi jollain tapaa osaksi työtäni. Olen äärimmäisen hyvin viihtynyt blogimaailmassa ja blogia kirjoittaen tämän vuoden ja kirjoittaminen ja verbaalinen ilmaisutaitoni on kuitenkin yksi ns. hyvistä ominaisuuksistani.
4. Kevät ja kesä ovat olleet todellista muutosten aikaa ja uskon, että sama jatkuu vielä tästäkin. Lähiaikojen yksi isoimmista asioista – ikävämmästä päästä – on ollut erään ystävyyssuhteen päättäminen. Ystäväni oli minulle tärkeä ja kulutin paljon henkisiä voimavaroja ystävääni, tukemiseen ja auttamiseen. Erään välikohtauksen sattuessa ymmärsin kuitenkin, että minulle kaikkein parhain ratkaisu olisi lopettaa tämä ystävyyssuhde, joka hyvistäkin hetkistä huolimatta toi elämääni enemmän painolastia kuin onnellista ystävyydentunnetta. Raja oli hyvä vetää myöskin siksi, että olen äärimmäisen auttava persoonaltani, joten olisin voinut upota ystäväni ongelmien mukana helpostikin. Sehän ei kuitenkaan ystävyyssuhteissa ole tarkoitus, eihän? Kaikkea hyvää siis tälle ihmiselle, nyt vain tämä peli oli valitettavasti vihellettävä poikki.
5. Tämä blogi ja blogimaailma on kannatellut minua jo vuoden, kuten aiemmin kerroinkin. Lähiaikoina se huomattiin taas, kun olin ihan rikki. Yritin pitää oman elämäni ongelmista huolimatta blogin elossa päivittäin ja onnistuinkin siinä. Mutta samalla – postaus postaukselta – huomasin, kuinka oloni, inspiraationi ja innostukseni alkoi kasvaa. Kappas vain, blogi oli taas se nostava ja kantava voima tai ainakin äärimmäisen hyvänä apuna. Kiitoksia siis teille kanssabloggaajat ja lukijat olemassaolostanne! <3
6. Tunnen hieman huonoa omaatuntoa, kun en ole saanut uutta kotiani juurikaan laitettua ja sen vuoksi ei myöskään ole blogiin tullut juuri mitään kotipostauksia. Pikkuhiljaa, sanovat. 😉
7. Minua kiinnostaisi osallistua jonkinlaiseen isompaan (?) miitinkiin, johon tulisi bloggaajia. Haluaisin kovasti tavata teitä muita, sillä olisihan sitä kiva saada kasvot nimille, jotka ovat osa jokapäiväistä elämää. Tähän tapaamiseen – organisoikaa ihmeessä joku tällainen miitinki? 😉 – olisi kiva saada myös vakiolukijoita, vaikka ei olisikaan omaa blogia. Mitäs olisitte mieltä?
Tällaisia vähän omituisia paljastuksia. Jotenkin halusin vaan kaivautua hieman syvemmälle pinnan alle, kun blogin jutut ovat muutoin pääosin aika pinnallisia. Ja näinhän me opimme toisistamme lisää, eikö? 😉
Pistän tämän tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:
Kaikki nämä blogit kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini eli käykäähän tutustumassa, jos ovat vielä tuntemattomia. 🙂
Kiitos, muru &lt;3 Rohkeita tunnustuksia sulla!
Onhan nuo aika rohkeita joo, mutta toisaalta aika normaaleja asioita. Pintaa on kiva välillä raottaa, että näkyy sitä omaakin persoonaa hieman. 🙂
Kiitos! ihana teksti, tämä oli kuin omasta elämästä olisi lauseita lainattu. Kyllä ihmisestä pitää näkyä se halu ja tahto kirjoittaa esim blogia, ja mun mielestä tämmöset vähän suuremmat paljastukset on vaan plussaa! taidan itsekin raapaista pintaa hieman syvemmältä. Annoit lisäpotkua! 🙂
Ihana kuulla! Tsemppiä pintaraapaisua isompiin paljastuksiin. &lt;3
Olipa ihana yllätys, kiitos! ♥<br /><br />Tosi kiva kun kerroit itsestäsi nyt enemmän, mukava tutustua lisää 🙂
Kiva, kiitos sanoistasi! 🙂
Rehellisiä paljastuksia, olet rohkea nuori nainen, toivon sydämestäni elämääsi kaikkea hyvää ja kaunista &lt;3
Ihana, kiitos. Vastailenkin piakkoin tunnustukseen kunhan saadaan ristiäiset pois alta. Muutenkin niiden jälkeen pääsee taas kunnolla päivittämään blogia. <br /><br />Ja tosiaan, mukava että &quot;tunnustuksista&quot; saa vähän enemmän persoonaa esiin bloggaajasta. Tekstejäkin on aina sen jälkeen kivempi lukea kun tietää paremmin &quot;kuka&quot; kirjoittaa.
Hienoja paljastuksia! Toivon todella sydämestäni että löydät oman alasi ja töihin paluu onnistuu. Itselle työyhteisöt (vaikka alati vaihtuvatkin) ovat aina olleet huisin tärkeitä. Ja hienoa että jaksat nousta kerta kerran jälkeen. Itse olen varmasti lähellä sitä pistettä että tauko olisi paikallaan ( vaikkei sitä blogista ehkä tajua)! Siksipä olen niin onnellinen jos olet päässyt rämpimään läpi harmaan kiven! Itse taidan seistä vasta sen edessä, vaikka luulin jo kulkeneeni sen läpi.
Kiitos &lt;3
Siksi ajattelinkin hieman raottaa esirippua. Olihan noi ehkä osittain hieman raskaita asioita, mutta toisaalta ihminenhän se täälläkin ruudun takana on. Ja tuollaisia asioitahan voi olla kellä vain, niin erikoisia ne eivät silti ole. 🙂
Työyhteisö on äärimmäisen tärkeä minullekin, olen moneen ns. mätään työyhteisöön törmännyt. Monissa paikoissa keskitytään liikaa juoruamiseen, toisten ihmisten latistamiseen ja arvosteluun kun voisi antaa jokaisen olla oma itsensä. Me ollaan kuitenkin kaikki periaatteessa saman arvoisia tässä maailmassa.<br /><br />Kannattaa pitää taukoa, jos siltä tuntuu. Itse meinasin itse myös pistää tauon pystyyn, mutta sitten totesin, että jos jokin tässä elämässäni on auttanut mua muutoksessa yms. niin se on tämä blogi ja te kaikki, jotka olette täällä samassa maailmassa kanssani. Mutta usko vaan mua, kyllä täällä pitkän matkan tarvottuanikin putoilen välillä korkealta ja kovaa. Ei vain ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa eteenpäin. 🙂 Superisti jaksamista sulle! &lt;3
Hienoa Irina! Vaati varmasti voimia päättää tuo ystävyyssuhde. Sellainen ei käy helposti. Ja totta, tämä blogimaailma koukuttaa. Itse olen pitänyt blogia kuukauden päivät ja ei mene varmaan muutamaa tuntia kauempaa ettei mieti blogiasioita. Mutta niin kauan kuin koukutus tuo positiivisia asioita elämään, on se musta vain hyvä asia. Tsemppiä vielä! 🙂
Hienosti kirjoitit asiaoita itsestäsi! Sellainen meeting olisikin kiva. Luulen, että pääkaupunkiseutulaisia on aika paljon täällä blogeissa ja varmasti kauempaakin jotkut pääsisivät tulemaan. Syksyllä joku lauantai esim. Helsingissä? Kun täällä kirjoittelee, tuntuu, että ihmiset ovat tuttuja, vaikka ei heitä edes ole koskaan tavannut. Siksi olisi kiva tavatakin aidosti:)
Kiitos rohkeasta postauksesta, hienoa että tämä blogimaailma on välillä muutakin kuin piintaliitoa 🙂 Tuollaiset blogimeetingit olisivat tosiaan mielenkiintoisia, mieluusti tänne lakeuksille päin kuitenkin.. 😛 Hieno kuulla, että blogi on auttanut huonoina hetkinä, mielenkiinnolla odotan mitä tämä minun bloggailemiseni minulle antaa vai bloggailenko muutamaa kuukautta pidempään 😀 Oma maailmansa tämä tosiaan on, ystäväpiirissäni ei ole esimerkiksi sisustamisesta kiinnostuneita tyyppejä, joten en viitsisi kovin paljon pitkästyttää heitä omilla sisustusasioillani. Mukavaa kesää!
Blogin aloittamisen jälkeen ympäristöään katsoo aivan eri tavalla, sitä huomaa nopeasti kiinnittävänsä paremmin huomiota ympäristöönsä ja miettivänsä ihan automaattisesti kaikkea siltä kannalta, että mitä voisi blogiin pistää. 😉
Voisi yrittää jollain porukalla järjestää jossain vaiheessa jonkinlaista tapaamista. Moni suosikkiblogeistani siirtyy syksyllä lanseerattavaan CASA-blogiportaaliin, joten kaikenlaista kissanristiäistä on monilla bloggaajilla tiedossa. Mutta voisin kuvitella, että useampikin bloggaaja voisi olla kiinnostunut jonkinlaisesta tapaamisesta. 🙂
Omassa ystäväpiirissänikään ei ole juuri sisustusintoilijoita ja siksi on ihanaa, kun saa täällä ihan vapaasti intoilla ilman, että kukaan kyllästyy tahkoamiseeni. 😉 Voisin kuvitella, että bloggaaminen ja tämä ihana sisustusmaailma vielä vie sinutkin mennessään, hih! Mä olen päättänyt jo aikaa sitten, että omana itsenäni täällä rehellisesti bloggailen ja tiettyyn rajaan asti voin tuoda persoonaanikin esille. Niin hyvässä kuin huonommassakin eli niin, että lukijani näkevät minun olevan muutakin kuin &quot;pinnallinen sisustelija&quot;. 😉
Lannistuminen ei tosiaan koskaan kannata!!!