Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Lokakuussa luin vain kolme kirjaa. Jostain syystä lukutahtini on hidastunut ja viime aikoina vielä entisestään, kun olen innostunut iltaisin selaamaan Instagramia (en tajua 😀 ). Kai tämä on vain jokin vaihe. Kyllä se siitä vielä tasaantuu ja saa luettua enemmän. Sinänsähän hitaamman lukemistahdin vuoksi ei kannata stressata, mutta harmittaa kun kiinnostavia kirjoja on niin paljon. Mutta katsotaanpa ne kolme kirjaa!
Satu Vasantola, Kaikki kadonneet
Kirja saatu kustantajalta
Kirja kertoo Annusta, joka on menettänyt molemmat vanhempansa ja pikkusiskonsa. Äiti on kuollut, isä vankilassa ja sisko kadonnut. Annu on aikuisena – syystä tai toisesta – opiskellut naistentautien lääkäriksi. Työssään hän on hyvä, mutta menneisyyden tapahtumat vaivaavat häntä.
Kaikki kadonneet kertoo naisten oikeudesta (ja oikeudettomuudesta) tehdä päätöksiä koskien omia kehojaan. Se kertoo samalla myös katkenneista ihmissuhteista ja ihmissuhteiden elvyttämisestä. Sinänsä aika ajankohtainen tarina, kun viime aikoina on paljon puhuttu naisten aborttioikeuksista. Mielenkiintoinen lukukokemus vaikka ei itseeni kovin kovaa kolahtanutkaan. ★★
Kuva: Harper Collins
Judy Leigh, Suurenmoinen irtiotto – Tarina naisesta, joka osti auton ja ajoi vapauteen
Evie Gallagher on 75-vuotias. Hän on myynyt talonsa miehensä kuoleman jälkeen ja poikansa painostuksesta muuttanut hoivakotiin. Evie ei kuitenkaan koe paikkaa omakseen vaan karkaa ja lähtee seikkailemaan ja kokemaan asioita. Vaikka hänen poikansa on kauhuissaan äitinsä tempauksesta, ei Evie ole moksiskaan, sillä eihän 75-vuotias vielä kuollut ole.
Mukava ja viihdyttävä kirja. Tätä lukiessa tuli tosiaan ajateltua, että ei pidä olettaa, että yli 70-vuotiaat olisivat liian vanhoja vielä kokemaan kaikenlaista. 😉 ★★★
Kuva: Gummerus
Jenny Offill, Ilmastoja
Kirjastonhoitajana työskentelevän Lizzie Bensonin vanha mentori Sylvia pestaa Lizzien assistentikseen ja vastaamaan podcastinsa yleisön lähettämiin kysymyksiin. Samaan aikaan Lizzien oma elämä tuntuu olevan jotenkin hukassa samoin kuin hänen veljensä elämä.
En ole ehtinyt lukea Offillin edellistä kehuttua kirjaa Syvien pohdintojen jaosto, mutta se sekä tämä uusin olivat niin kehuttuja, että odotukset olivat korkealla. Valitettavasti tämä kirja ei iskenyt minuun ja putosinkin aika korkealta. Aihe itsessään oli mielenkiintoinen, mutta Offillin rikkonainen tajunnanvirta-tyyli ei puhutellut minua enkä saanut kiinni oikein mistään. Jos Syvien pohdintojen jaosto on tyyliltään samanlainen, jätän sen kyllä lukematta. ★
***
Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta
Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua goodreadsissa. Julkaisen lukemiani kirjoja myös Instagramissa, joten tervetuloa seuraamaan!