Rakastan Helsingin Kaivopuistoa. Rakastan merta. Rakastan vanhoja Mustangeja. Niitä käydään kaverin kanssa kesäisin ihastelemassa aina silloin tällöin. Viime vuonna jäi väliin (en tajua miksi!), mutta eilen pitkästä aikaa menimme. Ah, sanoin kuvaamatonta, joten tässä tunnelmaa kuvin.
Niin paljon kuin tätä kaikkea rakastankaan, erityisesti Kaivopuiston kaunista merimaisemaa, niin en käsitä, miten harvoin siellä käyn. Olen joka kerta seitsemännessä taivaassa siellä ollessani. Miten voikin olla niin saamaton, että ei tule lähdettyä. Ja sitten ihmettelee samaa asiaa joka ainoa kerta. Ihmismieli on kummallinen! 😉 Ehkä jos tänä kesänä kävisin viettämässä siellä kokonaisen päivän?
Aurinkoista viikonloppua!