Olen aina ollut isän tyttö. Isäni oli se, joka on tehnyt minusta sen, mitä olen nyt. Häneltä olen saanut avoimuuteni, rohkeuteni puolustaa heikompia. Häneltä olen oppinut tunnistamaan oman arvoni ja pitämään siitä kiinni, myös silloin kun olen kokenut maailman murskaavan minut allensa.
Isä oli omalaatuinen ihminen. Lyhytpinnainen monesti ja helposti ärähtävä, mutta toisaalta hyvinkin pitkämielinen, mitä tuli omaan tyttäreensä. Joskus jopa liiankin pitkämielinen… hän jaksoi kärsivällisesti vaikka en aina ottanut opikseni neuvoista. Siitä huolimatta opit ovat juurtuneena mieleeni ja muutamat asiat opinkin oikeasti vasta hänen kuolemansa jälkeen. Edelleen ”kuuntelen” hänen neuvojaan vaikeissa paikoissa. Isällä oli kaikista omituisuuksista ja ärsyttävyyksistään huolimatta hyvä sydän. Lukuisat ihmiset ja asiat olivat hänelle tärkeitä, ja niiden vuoksi hän aina jaksoi toimia ja taistella. Sen tiesi jokainen, joka hänet tunsi.
Lepää rauhassa, isä.
tyttäresi
♥
JonnaH.: ♥ ♥
♥
Millis: ♥
♥ <br />
Aivan ihania kuvia ♥
Kiitos Mia! ♥