Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Meidän talon arkkitehti on ollut vissiin hieman erikoinen. Tai ainakin jonkinlaisen luonnonmukaisuuden (?) kannattaja. 🙂 Hämmästelin parvekkeen puoleisia smyygejä, näyttivät kovin keskeneräisiltä. Mainitsinkin asiasta rakennuttajafirmalle ja sain kuulla, että tuollaiset niiden kuuluukin olla… arkkitehti ei kuulema ole halunnut maalauttaa siitä. No, mitä tarkoitan? Katsokaa itse.
Tällä hetkellä nuo smyygit eivät minua häiritse, en kamalasti kattele niitä, mutta jos jossain vaiheessa alkaa tökkimään niin en usko, että saan kovin isoja rapsuja, jos maalaan smyygit harmaalla maalilla. Mutta että tällainen arkkitehti meillä. 😉
No höh, onpa jännä näkemys tuon jättäminen noin viimeistelemättömän näköiseksi. 🙁 Kannatan maalilla sutaisemista, siitä tuskin tulee mitään seuraamuksia. 🙂 Tässä meidän nykyisessä kodissa on myös arkkitehdin näkemyksen mukaisesti ensimmäisen kerroksen asuntojen terassit jätetty aika avonaiseksi. En tiedä onko arkkitehti käynyt viime aikoina katselemassa tätä taloa, nyt on sitten nimittäin jokaisella terassilla jos minkälaista viritystä näköesteenä. 😀
Öööö no onhan nuo nyt tosi kummalliset :O jotenki keskeneräisen ja viimeistelemättömän näköiset. 😀 Kai niihin tottuu, mutta omaa silmää ei toki hivele.
Luonnollisen näköinen on ihan kiva, mutta… 😉
No ei hivele ei 🙂 Noi toki niinku "unohtaa", mutta jos mun parveke tulee joskus olemaan sisustukseltaan viimeistelty, niin sitten nuo voi häiritä silmää enemmänkin.
Tämä on kyllä sarjassamme &quot;outoja mieltymyksiä&quot;. 🙂 Ei tainnut arkkitehti olla täysin selvillä tuosta pinnan elämisestä, oletti varmaan että se on kauniin harmaa betoni, eikä tuollainen kalkkeutunut ja töhröinen. :)<br /><br />Maalikaupasta vaan pahvilastuja hakemaan ja värivertausta tekemään, tuskin kukaan edes huomaa, että sen maalaat harmaaksi. 🙂 Muistaakseni Tikkurilalla on juuri tuo siniharmaa sävy valikoimissaan, Suomalaisissa julkisivuissa paljon käytetty ja meilläkin löytyy sama sävy parvekkeelta. 🙂
Näin teen sitten kun ja jos tuon maalaan 🙂 Hassu arkkitehti! Eikä ole ainoa arkkitehdin päähänpistoista tämä tässä talossa 😉
Kävit taannoin linkittämässä blogisi minun postaukseeni. Tulin vain kertomaan, että kirjoittelin kaikista linkitetyistä blogeista pienen postauksen, jos haluat käydä lukemassa: <a rel="external nofollow" href="http://mustikanblogi.blogspot.fi/2012/08/linkita-blogisi-postauksen-satoa.html" target="_blank">http://mustikanblogi.blogspot.fi/2012/08/linkita-blogisi-postauksen-satoa.html</a>
Jep, mielenkiintoinen on ollut arkkitehdilla maku…;D
Luulisin että on olemassa puhdistusaineita joilla tuon betonin saa puhdistettua, riippuen tietenkin tahrojen syntymekanismista. Mutta tuo näyttää aivan betonin läpitunkevalta kalkilta.
Kiitos, kävin lukemassa. 🙂
On ehkä kiva olla erilainen arkkitehti 😉
Tai sitten vaan epätasaista touhua… no maalaamallahan sen saa tasaiseksi, jos haluan sitten jossain vaiheessa. 🙂
No ohhoh! 🙂 Kaikkia suunnittelun kukkasia niitä vaan joukkoon mahtuu!
Arkkitehtejä on joka junaan, hih! 😉