Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Kiitos tästä tunnustuksesta CristiinaM:lle!
Tunnustuksen saajan on…
* kerrottava linkin kera keneltä tunnustuksen / haasteen sai
* paljastettava seitsemän faktaa itsestään
* laitettava tunnustus eteenpäin 15 blogiin
1. Minulla on nykyään hyvin harvoin todella pahoja päiviä ja itken harvoin. Nyt poikkeus vahvistaa säännön ja olen aika ”down” ja vollotin ystävälleni äsken puhelimessa kaiken mahdollisen. Hieman helpotti, toivottavasti äskeinen itku kantaa pidemmällekin kuin tälle illalle (yölle).
2. Näin ystävänpäivänä aina mietin, miksi ihmiset toivottavat hyvää ystävänpäivää kaikille tutuille ja tutun tutuille. Minä toivotan ystävänpäivää todellisille ystävilleni ja rakkailleni. Oma toimintatapani ei tietenkään ole varmasti se ainoa oikea tapa toimia, mutta näin ajattelen.
3. Tällä hetkellä haaveilen kulmien muotoilusta ja värjäyksestä. Harmi, etten osaa sitä tehdä itse. En tiedä, missä kunnossa pari vuotta sitten hankkimani hiuslisäkkeet ovat ja saako niitä enää edes kuntoon, mutta minä niiiiiiin haluaisin ne hiuksiini pitkästä aikaa. Kyseessä on teippilisäkkeet.
4. Toivun useamman päivän reissuista todella hitaasti. Menee päiväkausia, että en saa mitään aikaiseksi enkä saa tartuttua arjesta kiinni. Ja nyt kyse oli ”vain” kahden yön laivareissusta Tukholmaan.
5. Tällä hetkellä kotini ahdistaa minua. Tuntuu, että joka paikassa on vain saastaa ja haluaisin heittää tavarat roskiin. Suoraan vaan jätesäkkiin kaikki sen kummemmin ajattelematta. Okei, no se ei ole mahdollista sillä mukana menisi paljon tärkeääkin. Sisustusprojektini ei etene ja siksi minusta tuntuu, että mitä jos vain luovuttaisi ja tyytyisi siihen, että tästä ei tule haaveitteni sisustusta.
6. Kaikki tietämäni bloggaajat tuntuvat olevan kovin ihania ja elämä heillä kohdillaan. Itse haaveilen toki paremmasta fyysisestä terveydestä ja kunnosta sekä siitä, että vihdoinkin pääsisin purkamaan turhautumiseni sinne kuntosalille. Ja koska koen, että kaikki muut ovat terveystietoisia ja niin edelleen, niin minä teen nyt suuren tunnustuksen ja kerron teille, että minä tupakoin. Ehkä olen ainoa tupakoiva bloggaaja, mutta nyt se on tunnustettu.
7. Vajaan kolmen viikon kuluttua täytän 33.
Huh, hieman oli negatiivissävytteisiä paljastuksia. Anteeksi siitä. 😉
Laitan tämän haasteen eteenpäin seuraaville blogeille (en 15:lle):
Kiitos tunnustuksesta! Kaikilla meillä on välillä aikoja, kun ei tunnu hyvältä ja stressi/väsymys on korkealla! Toivon sinulle paljon voimaa arkeen ja lähetän sinne paljon positiivista energiaa <3 Toivottavasti itku helpotti ja on taas hyvä olla 🙂 "Virtuaalihali" sinne!!
Kiitos!!!
1. &lt;3<br />2. Musta Ystävänpäivää voi hyvin toivotella myös kavereille. Ihmisten pitäisi yleensä enemmänkin antaa toisilleen positiivista energiaa, mieluiten päivittäin 🙂 Mutta esim. Ystävänpäiväkortit lähetin tasan tarkkaan vain niille lähimmille ystäville. Ja esim. Jenkkilässä Valentine&#39;s Day on rakastavaisten, ei ystävien juhla, joten periaatteessa siinä mielessä sitä pitäisi toivotella vain romanttisen rakkauden kohteelle ;-)<br />3. Sama haave meillä. Mulla on juurikin sellaiset kulmakarvat että ne pitäisi nyppiä ja värjätä jotta näyttäisivät edes joltain. Mutta en kyllä itse jaksa niitä edes nyppiä :-D<br />5. Hitaasti hyvä tulee!<br />6. Mulla ei ole elämä kohdillaan ;-)<br />7. Mäkin täytän 33 maaliskuussa 🙂 <br /><br />Halit vielä kerran &lt;3
Kiitos kaunis Inanaa! Mitä noihin tunnustuksiisi tulee, niin olen ihan varma, ettei kukaan laita blogiinsa niitä pahimpia sotkuja kotoaan – ja miksi tarvitsisikaan laittaa. Haen positiivista energiaa toisten blogeista. Sinun blogissasi on kivoja juttuja ja siksi tänne palaa aina uudelleen. Elämä varmasti on monilla oikeasti kohdillaan, mutta jokaisella on tietenkin omat huolensa, joita ei välttämättä vieraille ihmisille kerro varsinkaan julkisesti. Blogillaan varmaan haluaa myös ilahduttaa muita ja laittaa sinne siksi kauniita asioita.<br /><br />Jotkut blogit on tehty palvelemaan täysin kaupallisia intressejä eikä niissä kerrota lähellekään sitä, mikä on porukan oikeaa elämää. Jotkut eivät tiedosta tätä asiaa ja saattavat alkaa kadehtia ihan turhaan. <br /><br />Terveydestä huolta pitäminen on tietenkin tärkeää. Mitä aiemmin kuntoilun aloittaa sen helpompaa se on. Minun pitäisi myös alkaa käydä uudelleen kuntosalilla, mutta jotenkin se on vähentynyt, kun alettiin rakentaa taloa. <br /><br />Tupakoinnin haitoista en jaksa sanoa mitään, koska tiedät ne sanomattakin. Toivon aina, kun näen nuoren ihmisen tupakoimassa, että hän saisi voimia ja intoa lopettaa tupakointi. Se johtuu siitä, että näin sukulaisen kuolevan syöpäsairaalassa kitumalla. Edes morfiini ei lopussa auttanut. Hän oli tupakoinut pitkään ja ennen kuolemaansa sanoi meille sukulaisille, että älkää alkako tupakoida koskaan – ja minä lupasin.<br /><br />Tuo kulmien laitattaminen on kyllä ihanaa. Siistit kulmat kehystävät kasvot ja jopa meikittömyys näyttää huolitellulle, kun kulmat ovat ojennuksessa. Pitäisi itsekin päästä jonnekin laitattamaan kulmat kuntoon, kun edellisestä käynnistä on venynyt jo ihan liian pitkä aika. <br /><br />Vaikka kirjoitat, että kotisi ahdistaa sinua, minun mielestäni sinulla on jo nyt kaunis koti ja teet sitä hiljalleen koko ajan sellaiseksi kuin olet haaveillutkin. Ei kaiken tarvitse tapahtua salamaniskusta. Vanha sanonta pitää paikkaansa: hiljaa hyvä tulee. Kun harkitset kaikkia hankintoja ja mietit, miltä mikäkin näyttää, tulee kokonaisuudesta varmasti upeaakin upeampi. Lähtökohdat ovat hyvät. Turhan roinan karsiminen on kyllä ankeaa puuhaa, mutta sen kun tekee, on varmasti palkitseva olo. Jaan niin tuon tunteen kanssasi, kun ei voi kerralla kaikkea uudistaa, mutta toisaalta sehän tekee sisustamisesta hauskaa. Koti uudistuu vähän kerrallaan.:)
Voi sua…kiitos tunnustuksesta muuten!<br />Ja hei, kyl meillä muillakin bloggareilla menee päin persettä! Itellä parisuhdekimuroita, selkä paskana, vituttaa nää minineliöt ja hukun tavaraan. Kakarat tappelee, jokapaikka hukkuu likaan eikä jaksa siivota..you name it… Mikään projekti ei etene ku ei oo rahaa, plääh.<br />Koitahan piristyä, onneksi sulla on kavereita kelle itkeä jos sille tuntuu. Itellä tuntuu että ei voi tätä törkyahdistusta kaataa kenenkään niskaan :/ Paistaa se päivä risukasaankin ♡<br />Nii ja mä täytän ensvuonna jo 40 IIIIIIIKKK.
Kiitos ihana! &lt;3
Kiitos, että välität ja olet olemassa. &lt;3
Kiitos viisaista sanoistasi. 🙂
Mä en nyt kyllä voi mitenkään uskoa, että sulla ei olisi ketään kelle purkautua?! Sä vaan oot aivan järisyttävän magee tyyppi ja vaikutat siltä, että sulla olisi ystäviä paljonkin. Ja älä välitä, ei susta uskoisi, että täytät 40. 🙂 Oot ihuna ihuna Outi &lt;3 &lt;3
Tottakai välitän &lt;3
Hui ihan hämilleen täsä menee…*punastus*<br />Usko mua, kotiäiteevuodet verottaa ystäviä. Rankalla kädellä.
&lt;3
Sulle siis pitää hankkia uusia ystäviä! 🙂
Tiäkkö, mie uskon että suurin osa blogeista tai ainaki osa blogeista ei kerro miten oikiasti elämässä asiat on 🙂 <br /><br />Jos yhtään lohuttaa, mie oon ollu sairaslomalla toooooosi pitkään ku jouvuin auto-onnettomuuteen, Kehä1:llä takana tulevien autoilijoitten (typerät!) turvavälin puuttuminen aiheutti sen, ja nyt oon kitunu tooooosi kauan kovien kipujen kans, tapellu työnantajan tapaturma- ja takana tulevan autoilijan liikennevakkuutuksen kans, ne väittää ettei minun olkapäävamma voi ennää johtua onnettomuuesta ja eivät sen perusteella oo korvanneet mulle 1v jälkeen mittään, valituksia valituksen perrään teheny ja aina vastaus kielteinen, eli toimeentulo tippunu 2/3. Oon oottanu nyt olkapääleikkaukseenki aikaa puoli vuotta eikä vieläkään aikaa kuulu, syön kipulääkkeitä, lihasrentouttajia ja aiemman selkävaivan takia kourallisen lääkkeitä aamuin ja illoin, päivällä ei mene niin paljoa..Yks iso positiivinen asia, mitä aina yritän ettiä kaikista huonoista asioista, on se, että me ehittiin ostaa tämä talo 1.5kk ennen onnettomuutta, sen jälkeen ei taloa ois saanu, enkä tienny että se kolari aiheuttaa mulle näin pitkän sairasloman. Kippuilen 24h/vrk mutta onneksi mulla on 2 ihanaa meän vanhuskisua joille saan höpötellä 🙂 Kipujen takia en pysty matkustaan mihinkään enkä kolmiokipulääkkeitten takia pysty ite ajamaan autoa. Sisustelen pienellä rahalla kotia, tuunailen kaikenlaista kun ei oo varaa isompiin hankintoihin tällä hetkellä. Jne jne :)<br /><br />Että vaikken ookkaan blogisti niin yritän helepottaa sinun oloa ettei mullakaan kovin hyvin mee 🙂 Paitti nyt ku miettii niin oommie kuitekki hengissä enkä halvaantunu kolarissa, joten sillä ajatuksella yritän rämpiä näissä kovissa kivuissa etteenpäin. Voimia sinne kans &lt;3 ja halittele sitä R:ää oikein olan takkaa ko nyt on aikaa 🙂 Niimmieki halittelen ja hemmottelen meän kisuja nyt ku jouvun olleen kotona, sitte ku joku päivä oon taas työkuntonen, työ vie aikaa eikä ehi hellitellä kisuja ku iltasin ja viikonloppusin :)<br /><br />Ainiin, ja elä mieti tätä miten meihin lukijoihin vaikuttaa jos vähennät postauksia, sulla on, niinku joku sanoki, kiivas tahti postauksissa, mikä siis ei oo ollenkaan huono asia 😀 mutta ku sie oot nyt väsyny niin ihan rennosti vaan otat tämän bloggauksen ja päivittelet tänne sitte aina ku on aikaa, vaikka 1 postaus/pvä tai joka toinen päivä 🙂 Ei me täältä mihinkään lähetä &lt;3<br /><br />P.S. Mulla on sama pahe ku sulla vaikka äitini kuoli keuhkosyöpään, eikä hänellä etes ollu tätä pahetta…joten, tämä pahe tai ei, voi sairastua…tiän, että tuo ei ole hyvä syy jatkaa, mutta ihmismieli on joillaki heikko, mulla ainaki..ja oon koulutukselta erikoissairaanhoitaja, että tiän vaarat jne ja silti jatkan..Melko typerä oon, tunnustan..<br /><br />No huh, tulipas pitkä viesti 🙂 Tuli hieman avauduttua omasta elämästä, ehkä liikaaki, noh, ihan sama 🙂 halusin vaan helpottaa sinun oloa &lt;3 Helepottaako ollenkaan 🙂 Haleja sulle ja R:lle &lt;3<br /><br />Vaikka mulla onki nyt tämmönen tilanne päällä, oommie kuitekki suht onnellinen 🙂
Kyllä vaan sinun kommenttisi piristi! Harmi on puolestasi suuri, mitä kipuihin tulee. Tiedän, mitä kovat kivut ovat ja toivoisin että niistä pääsisit eroon. Itsehän kärvistelin vuoden ennen leikkausta ja välillä mietin, että oliko ne kivut oikeasti totta vaiko unta.<br /><br />En tiettyä pahetta suosi mitenkään, onhan se vaarallista ja pitäisi lopettaa. Kyllä se silti on kiva kuulla, että joku muukin omaa tämän paheen. Ei sillä, että toivoisin kelleen mitään sairauksia, mutta jotenkin tieto muidenkin paheista auttaa vaikealla epätäydellisyyden hetkellä. Kyllä me lopetetaan heti kun vaan voidaan, eikö vain?! :)<br /><br />Kummasti noita postauksia tulee tehtyä, väsymyksestä huolimatta. Ehkä se vaan on se, kun tästä bloggaamisesta tykkää. Pitäisi vaan huonoina hetkinä muistaa, että ei aina ole pakko jaksaa. Nyt olen kuitenkin heikosta hetkestäni kertonut täällä, joten jos tahti hidastuu niin ihanat lukijani tietävät, että heitä kuitenkin ajattelen.<br /><br />Ihana sinä Meän Satu olet, tärkeä minulle ja monelle muullekin. &lt;3
Meän satu: Kaamiaa? En ole tiennytkään moisesta! Voi sinua. Varmasti kamalaa tuollainen, itsellä sentään selkävaiva että pärjään aika pitkälti iliman lääkkeitä! Jaksuja sulle ja tietty Ihanalle Inanaalle.
&lt;3 &lt;3 &lt;3 Te ootte ihania ko jaksatte pittää blogia, jota mie (ja muut) saan käyvä lukemassa &lt;3 ei muista sitte aina nuita kovia kipuja ko syventyy blogimaailmaan 😀 Haleja teillekki molemmille &lt;3 Kyllä se tästä :)<br /><br />Juu, täytyyhän ihmisellä joku pahe olla 😀 😀
Kiitos tunnustuksesta! Katsotaan, uskallanko itse tehdä tunnustuksia ;)<br /><br />Toivottavasti kaikki ymmärtävät, että kenenkään elämä ei ole täydellistä. Ainakin omassa blogissani kerron lähinnä positiivisia asioita, sillä se on itselleni sellainen keino piristyä, tulla hyvälle tuulelle ja nähdä asioita kauniina. Toivottavasti toisillekin! Omat murheensa ne ovat kaikilla. Voimia sinulle 🙂
Kiitos! Mulla on sama, että positiivista fiilistä haluan blogissani ylläpitää. Sitä välillä vaan kaipaa semmosta sympatia-epätäydellisyyttä, jos on itellään ihan kaamee olo. 😉
Tuhannesti kiitoksia tunnustuksesta! Ei se päivä aina paista täälläkään, mutta toivottavasti blogissa kuitenkin 😉 <br /><br />Have a wonderful weekend!
Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua sulle myös Sally! 🙂