Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Sain Valkoinen Koti -blogin Cinnabarialta sekä Living with Lilla -blogin Veeralta haasteen kirjoittaa itsestäni kahdeksan asiaa, joita kukaan ei vielä tiedä. Sain tällaisen haasteen jo aiemmin, vaikka siinä pitikin kertoa itsestään 25 asiaa. Jutun voi käydä lukemassa täältä. Nyt sitten pitäisi keksiä vielä kahdeksan asiaa lisää. 🙂
- Olin pienenä ja nuorena ns. poikatyttö. Rakastin ajaa pyörällä niin lujaa kuin mahdollista ja sama luistellessa. Minulle ehdotettiinkin, että voisin kokeilla joskus hokkareita. 😉 Suurta herkkua oli myös kiivetä puissa niin korkealle kuin mahdollista eikä kallioiltakaan minua saanut pysymään poissa.
- En pidä katkaravuista, simpukoista, mädistä tms. Meren elävistä syön ainoastaan kalaa.
- Minulla on rojuähky ja haaveilen mahdollisimman minimalistisesta sisustuksesta.
- En osaa meikata. Lähinnä vain sutaisen jonkinlaisen meikkipohjan kasvoilleni ja sudin hieman ripsaria. Olen nyt viime aikoina vasta käyttänyt ensimmäisen kerran rajauskynää.
- En koe voivani olla koskaan tarpeeksi naisellinen, koska en pysty käyttämään korkokenkiä. Tuntuu, että olen jotenkin vaillinainen.
- Minulla on kolme kummilasta: tyttö M sekä kaksi poikaa A ja L. Olen kaikille sylikummi.
- Asun neljän asunnon luhtitalossa.
- Sain syyskuussa 2009 pahan paniikkikohtauksen ja jouduin sairaalaan, kun luulin, että se on sydänkohtaus. Onneksi oli ”vain” paniikkikohtaus. Siitä lähtien minulla on ollut paniikkihäiriö.
Että semmoisia paljastuksia ja tuonne loppuun laitoin vielä tommosen mojovamman jutskan. 🙂
Haastan seuraavat blogit:
Tätä haastetta ei siis ole pakko tehdä tai mitään, mutta olisihan se aina kiva kuulla blogisisaristaan jotain. 🙂
Iiik, mä arvasin, että mä saan tän!! Kiitti kunniasta 😉 Monta paljastusta olenkin jo tehnyt, mutta eiköhän kahdeksan vielä puserreta jostakin.<br /><br />Mukavaa lauantai-iltaa!
Yllättävän paljon paljastuksia ihmisestä pystyy tekemään ilman, että identiteetti paljastuu. 🙂 Mukavaa lauantai-iltaa sullekin ihana &lt;3
Kiitos paljon haasteesta! Tuo kohta 1 on ihan kuin omasta lapsuudesta. Itsekin olin vähän poikatyttö ja muistan että ajoin pyörällä / rullaluistelin aina niin kovaa, että kotiin tultiin aina polvet verillä ja itku silmässä. 😀 Myös majoja rakennettiin jokaiseen korkeaan puuhun mihin päästiin kapuamaan. Siksi kai tämä sisustaminen ja rakentaminen on niin rakasta. 😀
Kiitos haasteesta. Pitääpä joku kaunis päivä näpytellä vastauksia. Juuri hetki sitten vastasin edelliseen haasteeseen.:) Näitä näkyy kiertävän blogeissa nyt.
Vauhdikas meno oli niin luksusta. Enää en uskaltaisi. 🙂
Jotain tiesinkin, kaikkea en 😉 Laitoin sulle mailia privaatti-Gmailiin, toivottavasti tuli perille. Hyvää viikonlopun jatkoa &lt;3
Ihanaa viikonloppua sullekin! 🙂
Jee kivaa, kiitos paljon! 🙂 En olekaan tämmöistä vielä ennemmin tehnyt, pitääkin ruveta miettimään! 🙂
Kiva kiva 🙂