Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Mä en enää kestä! Ajattelin, että pärjään hyvin yli kesän ilman Beståa olkkarissa. Vähennän vaan tavaramäärää niin, että toi Jyskin ETEISPENKKI riittää tv-tasoksi kunnes saan Bestån kotiin. Tärkeimmät tavarat vaan noihin koreihin. Siis jos tykkää et ne kaikki romppeet on tärkeitä, mitä siellä nyt on. Onneksi ette nää sinne! 😀
Makkarin lipaston on tarkoitus toimia vaatteiden ja kosmetiikan säilytyspaikkana. Siten sieltä täytyy sinne vuosien aikana kertyneet tavarat kitkeä pois. Kitkeminen on hyvä sana; tuntuu kuin tää koti olisi puutarha, jossa mieletön määrä rikkaruohoja valtaa koko paikan.
Mulla on tällä hetkellä aika massiivinen ahdistus. Tavaraa, tavaraa ja vielä lisää tavaraa. Siihen päälle vielä kaikki tilpehööri, nippeli ja nappeli. Haen kohta jätesäkin ja laitan kaiken sinne ja hus pois! Ongelma vaan on siinä, että jotkin tavarat vaan on säilytettävä ja mä vihaan tavaraa. Niin se nyt vain on. Eli kuten huomaatte, mulla on ongelma (jotain uutta?! ;)).
Ratkaisu olisi tässä:
Olenhan jo pitkään Beståa halunnut, mutten ole pystynyt sitä vielä hankkimaan. Ja kun hetki ei ole vieläKÄÄN kypsä sen hankintaan, niin saan jatkaa ahdistuneena hiusteni repimistä tai jotain muuta yhtä järkevää. Kattokaa nyt, jopa mun verbaalinen lahjakkuuteni tökkii enkä saa kirjoitettua mitään järkevää. En myöskään tässä olotilassa saa mitään aikaiseksi, vaikka luulisi, että kun tarpeeksi ahdistaa niin tavaroita lentää kaatopaikalle. Tänään setvin korujani ja viskoin jotain halpis-hopeakoruja roskiin. Eikä se tietenkään missään näy.
Tiedän niin ton tunteen!<br />Oon itekkin kuolannut Beståta makkariin ja lastenhuoneeseen mut aina ne rahat menee johonkin muuhun :(<br />Tavaraa olen itekki karsinut mutta kun on kyseessä 4 hlön tavarat niin ahistaa niin piruust!! Kun sais 30 lisäneliötä!<br />Tsemppiä!
Sama juttu, ahdistaa tavarapaljous. Pitäis käydä kaappien kimppuun ja varata kirppispöytä… mutku ei vaan saa aikaiseksi, blääh 🙂
Mua ahdistaa toi kierrätyshommakin. Koko ajan pitäs olla kyselemässä, haluaako joku jonkun tavaran, kun ei viittisi heittää roskiin. Sitten ne tavarat lojuu jossakin (mulla eteisessä pääasiassa) eikä kukaan halua niitä. Nyt oon ottanut yhteyttä Pelastusarmeijaan, josko ne hakis noita tavaroita pois.<br /><br />Kai se on vaan tavara/nippeli/sälä kerrallaan viskottava vaan roskiin ja isommat säkkiin odottamaan Pelastusarmeijaa. Kirppikselle en sais itteeni aikaiseksi.
Joo TUTTU tunne! Siinä mielessä meidän tuleva muutto on ihana asia, että se oikeasti pakottaa ottamaan itseä niskasta kiinni ja &quot;kitkemään&quot; tavaroita. En ennen ole raaskinut luopua monestakaan asiasta, mutta nyt kaikki kauniit sisustuslehtien kuvat tavarattomista taloista ovat valloittaneet niin, että kierrätyskeskukselle ja roskikseen on NIIN paljon helpompi heittää kamaa. Samoin myös kun tietää että muutetaan tavallaan &quot;raksalle&quot;, ja ettei meillä alkuun ole edes vaatekaappeja (50-luvun taloissahan ei tunnetusti kiinteitä säilytysratkaisuja oikein ole).. yläkerran kamoja on turha purkaa, kun ennen kun makkarit on valmiit ja maalatut. Saas nähdä miten kitkemisessä onnistun, tavoitteena muuttaa kaks kertaa isompaan kotiin puolella tavaramäärällä! Olet inspiraatio 🙂 Toivottavasti keksit ratkaisun omaan tavara-ahdistukseesi!
Olipa hyvä kirjoitus ja siis niin totuudenmukainen kuin olla voi. Tavaraa on täälläkin liikaa. Muutamme tänä vuonna uuteen taloon, joka on huomattavasti isompi kuin nykyinen asuntomme. Tämän seurauksena monet sukulaiset ovat alkaneet sanoa omista tavaroistaan, että aikovat tuoda niitä sitten meille, kun meillä tulee enemmän tilaa… HUOH. Olen yrittänyt nätisti sanoa, etten halua uuden kotimme hukkuvan tavaramereen ja että karsin koko ajan itsekin omia tavaroitamme ja vien kierrätykseen/roskiin/lahjoitukseen. Nytkin meille olisi tulossa toisten keittiönpöytä tuoleineen ja muita huonekaluja yms. Sitten pitää osata kauniisti kieltäytyä eikä voi oikein sanoa, ettei meille mahdu… Meille kyllä mahtuisi, mutta kun haluan väljän avaran sisustuksen, tilantuntua… ja tärkeintä tässä on se, että toisten kokoelmat eivät vaan sovi omaan sisustukseen, kun kaikilla on eri tyyliä. Joillekin tuo asia ei merkitse mitään. Itse en halua, että huonekalut ovat silmin nähden eriparia. Jos joku lahjoittaa entisiin kalusteisiimme sopivaa tavaraa tai huonekaluja, otan ne kyllä mielelläni vastaan, mutta ihan kaiken värisiä tai tietyistä materiaalteista tehtyjä en halua. Tulipa pitkä vastaus, mutta ajatus lähti ryöppyämään, kun luin postauksesi. <br /><br />Jotenkin tunnen sympatiaa tuota hetkeä kohtaan, kun eteisessäsi odottaa säkki tavaraa eikä kukaan hae pois, vaikka on luvannut ottaa. Onkohan ottajillakin sellainen tilanne, että eivät oikeasti haluakaan tavaroita, mutta ovat hyvää hyvyyttään luvanneet ottaa?
Ihanaa, että muutkin kamppailee tavaraähkyn kanssa. Tai siis lähinnä siten ihanaa, etten ole ainoa. Luulin, että kun teen tuon postauksen niin olen ainoa jolla on pikkutilpehööriä nurkissaan ja saan olla ihan itekseni ahdistuksissa.<br /><br />Ainoa ratkaisu on julmasti ja kylmästi vaan heittää tavaraa pois. Ajattelin, että otan sellaisia ennen ja jälkeen kuvia joka paikasta ja kuvahan sitten paljastaa, onko raivaus ollut tarpeeksi massiivista vai vieläkö pitää jotain heittää pois. 🙂
Mua on kans ahdistanut tää meidän tavaranpaljous jo hetken aikaa! Paljon on mennyt roskiin kaikkee turhaa p*skaa, mutta eipä se meilläkään näy että jotain olis hävinnyt :O) se on turhauttavaa, tiedän, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee ♥♥<br /><br />Mekin vaan ostamisen ilosta ollaan hommattu vaikka mitä kaikkee tänne uuteen kotiin ja nyt niitä on liikaa, TOSI PALJON LIIKAA, miks aina käy niin??
Eiköhän meillä kaikilla liene ahdistusta ylenmääräisestä &quot;romusta&quot;. Ajoittain siivoan kamaa pois ronskilla kädellä, ainoastaan huomatakseni pian kaappien/laatikoiden täyttyneen samalla kun rahapussi on tyhjentynyt. Itselläni on käynnissä projekti: en osta mitään mikä ei ole 100% välttämätöntä, no ainakaan 90%.<br />Lisa
Kieltäydytte vain kohteliaasti aivan kaikesta mitä ette 100% varmuudella halua. Niin pitäisi tehdä kaikkien, jotka eivät kaipaa ylimääräistä materiaa nurkkiinsa. 🙂
Meidän molempien täytyy vaan järjestelmällisesti (?) hankkiutua liiasta tavaramäärästä eroon niin pitkälle, kuin se on mahdollista. Ehkä se joskus näkyy jossain? Or is it just wishfull thinking? 😉
Näinhän se on. Mikä toi &quot;Lisa&quot; tuolla lopussa on?
Haha ihan samaa ahdistusta myös täällä, eli vertaistukea löytyy yllin kyllin. Vanhassa kerrostaloasunnossa on kokonaiset 2 kiinteää kaappia (!!). Odotetaan uutta kotia ja kaappitilaa kuin kuuta nousevaa. <br /><br />Olen jo aloittanut kirppiskasojen kartuttamisen ja heitellyt juurikin heitellyt rihkamia roskiin! En malta odottaa, että saan inspiraation vaatekasojen perkuuseen…
Miten sitä tavaraa aina kertyykään joka kotiin.. Täälläkin on koetettu laittaa kiertoon kaikki tarpeeton, usein siinä onnistumatta 🙂
Mä sain &quot;taas&quot; yhden laatikon tyhjäksi makkarin lipastosta (tavarat toistaiseksi lipaston päällä ;)) ja vaatteiden raivausta varten on otettu jo ennen-kuva vaatekaapista! 😀
Wanted: minimalistisemmat aivot! 😉
Mikset voisi ostaa beståja jo? Onks sun asunnon sisustaminen jotenkin kesken? Näyttää aika… noh mielenkiintoiselta.
Ensin pitää saada rahat kasaan, että voi ostaa Beståt. Ja kyllä, on sisustaminen kesken. Todella kesken. 🙂