Luetut kirjat – heinäkuu 2017

Heinäkuu oli aivan selkeästi lukukuukausi, sillä luin yhteensä 11 kirjaa. Voi kunpa ympäri vuoden olisi näin paljon aikaa lukea! Suurin osa lukemistani kirjoista oli dekkareita, mutta mukaan mahtui parin muunkin genren kirjaa.

Stephenie Meyer: Kemisti

Työnantajaansa pakeneva ex-agentti joutuu henkensä pelastaakseen ottamaan vastaan vielä yhden tehtävän huikaisevan koukuttavassa trillerissä.

Vain harva tiesi naisen supersalaisesta tehtävästä Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa. Varoittamatta hän sai tappajat peräänsä, kun hänen työnsä haluttiin pyyhkiä olemattomiin. Mutta nainen pääsi pakenemaan, eikä hän sen jälkeen ole pysytellyt pitkään samassa paikassa tai käyttänyt samaa nimeä. Hänen ainoa luotettunsa on surmattu, ja hän pitää nyt yksin hallussaan tietoa, joka on hallitukselle uhka. Sitten vainoajat ottavat häneen yhteyttä. Nainen saa pitää henkensä, jos suostuu vielä yhteen, entistä kammottavampaan tehtävään. (Otava)

Kirjan alku oli hankalasti hahmotettavissa, mutta mitä mitä pidemmälle pääsi sitä paremmin tarina alkoi viedä mukanaan. Tykkäsin!

Max Seeck: Hammurabin enkelit

Suomen suurlähetystön työntekijä Jare Westerlund katoaa Zagrebissa. Ainoa johtolanka on nimettömät uhkaukset, joita Westerlund on saanut juuri ennen katoamistaan. Tilannetta lähetetään selvittämään puolustusvoimien erityisasiantuntija Daniel Kuisma ja ulkoministeriössä työskentelevä Annika Lehto.

Kroatia on Kuismalle tuttu paikka, sillä hän on osallistunut aikoinaan Jugoslavian sotaan rauhanturvaajana. Samassa sodassa on taistellut myös italialainen Antonio Franzo, joka joutuu Dubrovnikissa murhayrityksen kohteeksi. Pian hän saa tietää, että vaarassa ovat muutkin sodan aikana salaiseen operaatioon osallistuneet miehet, heidän joukossaan yksi suomalainen. Max Seeckin esikoisteos on kansainvälisen tason tiheätunnelmainen trilleri, jota on mahdotonta laskea käsistään ennen kuin viimeinenkin sivu on luettu. (Tammi)

Max Seeck: Mefiston kosketus

Kuolleeksi luultu suomalainen diplomaatti on paennut Kroatiasta väärennetyn passin turvin ja jättänyt jälkeensä päättömän ruumiin. Zagrebin suurlähetystössä työskennelleen Westerlundin jäljet päättyvät Tukholman lentokentälle.

Kun Interpolin tutkija Annika Lehto kuulee tapauksesta, hän on heti valmis keskeyttämään sairauslomansa ja lähtemään Westerlundin perään. Mukaansa hän onnistuu saamaan Daniel Kuisman, puolustusvoimain asiantuntijan, jonka kanssa hän on aiemminkin ollut diplomaatin kintereillä. Käynnistyy tapahtumasarja jonka vaikutukset ulottuvat aina Pohjois-Norjasta San Franciscoon ja Haagiin. Mutta mitä pidemmälle Annikan ja Danielin tutkimukset etenevät, sitä selvemmäksi käy ettei mies jota he jäljittävät, ole harhautunut kaidalta polulta vastikään vaan että hänen sisällään asuu pahuus, jonka kanssa on parempi olla joutumatta kosketuksiin. (Tammi)

Nyt on kyllä meillä Suomessa uusi dekkari-tähti, pakko sanoa. Max Seeck on onnistunut kahdella Daniel Kuisma -sarjan kirjallaan koukuttamaan lukijansa. Mefiston kosketus on juuri näillä näppäimillä julkaistu enkä tiedä, miten jaksan odottaa luvattua kolmatta osaa. Suosittelen lukemaan nämä kirjat ja aloittamaan lukemisen Hammurabin enkeleistä. Vaikka Mefiston kosketus onkin itsenäinen jatko-osa, niin tarinan juoneen pääsee kiinni paremmin, jos on lukenut ensimmäisen osan.

Daniel Cole: Räsynukke

Olet murhaajan tappolistalla. Kuolinpäiväsi on median tiedossa… Ja se janoaa otsikoita.

William ”Wolf” Fawkes on merkitty mies. Paluu töihin Lontoon poliisiin ei ole helppoa rikostutkijalle, joka on joutunut pidätetyksi virantoimituksesta. Ensimmäinen työtehtävä nostaa adrenaliinin kuitenkin heti huippuunsa, ja Fawkes tajuaa törmänneensä yhteen uransa isoimmista tapauksista. Kalustamattoman asunnon olohuoneen katossa roikkuu kuuden uhrin jäsenistä kasaan kursittu ruumis, jonka toimittajat ristivät pian Räsynukeksi.

Yhdessä entisen työparinsa Emily Baxterin kanssa Fawkes ryhtyy selvittämään ruumiiseen kuuluvien uhrien henkilöllisyyksiä. Pian Räsynukke-murhaaja lähettää Fawkesin toimittajana työskentelevälle ex-vaimolle listan seuraavista uhreistaan ja päivämäärät, jolloin aikoo heidät tappaa. Viimeinen nimi listalla on Fawkes… Onnistuuko Fawkes pysäyttämään sarjamurhaajan median seuratessa tutkintaryhmän jokaista askelta? (Gummerus)

Räsynukesta on monet sanoneet, että alku tökkii eikä ole jaksanut viihtyä kirjan parissa loppuun. En tiedä, mikä tässä kirjassa niin kovasti jakaa mielipiteitä, mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että suurimmaksi osaksi tämä on ollut tykätty teos ja kirjailijan seuraavallekin teokselle annettaneen mahdollisuus. Minä pidin kirjasta alusta loppuun ja loppuratkaisukin pääsi yllättämään.

Jørn Lier Horst: Luolamies

Piileskeleekö norjalaisessa pikkukaupungissa sarjakuristaja? Taidokkaat William Wisting -dekkarit ovat nousseet kansainväliseen suursuosioon.

William Wisting saa vastaansa visaisen tapauksen: metsäaukiolta löytyy keskellä talvea kuollut mies, jolla on kesävaatteet yllään. Ainoa johtolanka on miehen taskuun työnnetty kristillisen seurakunnan esite. Tutkinta saa odottamattoman käänteen, kun esitteestä löytyvät sormenjäljet tunnistetaan: ne kuuluvat yhdysvaltalaiselle murhaajalle, jota FBI on etsinyt vuodesta 1989 lähtien.
Samaan aikaan Wistingin toimittajana työskentelevä tytär tutkii hämärää kuolemantapausta, joka on sattunut Wistingin omalla kotikadulla. (Otava)

Jørn Lier Horst ei pettänyt tälläkään kerralla. Tasaista, selkeää ja mukaansa tempaavaa juonta ei malttanut aloittamisen jälkeen jättää kesken. Harmillisesti William Wisting -sarjaa on suomennettu vain kolmen kirjan verran, joten jos norja soljuu kannattaa kirjat lukea alkuperäiskielellä. Jos lukee suomeksi, kannattaa aloittaa kirjasta Suljettu talveksi, siirtyä siitä kirjaan Ajokoirat ja sen jälkeen vasta tämä Luolamies. Vahva suositus tälle dekkaristille!

Agatha Christie: Stylesin tapaus

Rikas nainen on myrkytetty. Murhaajaksi leimataan vaimoaan 20 vuotta nuorempi rutiköyhä aviomies, lurjus ja onnenonkija, jonka kuiskutellaan seurustelevan kauniin naapurinrouvan kanssa. Mutta entä kun naisparka kuolee sisältä päin teljettyjen ovien takana, eikä epäiltyä aviomiestä näy mailla halmeilla? Ja kun uskollinen taloudenhoitaja vakuuttaa, että talo on täynnä ahneita haita, kaikki rahan tarpeessa?

Liian aukoton todistusaineisto. Liian paljon stryktiiniä ja liian monta henkilöä jotka olisivat voineet käyttää sitä. Hercule Poirot sukeltelee lavastettujen ja todellisten johtolankojen verkossa kuin kala katiskassa, kunnes suuri ajatus välähtää, ja itsevarmuutta säteilevä belgialaisetsivä on valmis järjestämään pienen réunionin Styles Courtin salongissa. (WSOY, Bon-pokkarit)

Päätin, että luen ajan kanssa kaikki Poirotit julkaisemisjärjestyksessä. Niinpä nappasin kirjastosta mukaani tämän kaikkien aikojen ensimmäisen Poirot-tarinan Stylesin tapauksen. Mitähän tästä sanoisi… no, taattua Agatha Christien Hercule Poirotia.

Paula Hawkins: Nainen junassa

Rachel matkustaa joka päivä samalla paikallisjunalla. Junan ikkunasta hän alkaa seurata radanvarren talossa asuvaa pariskuntaa. Hän nimeää heidät Jessiksi ja Jasoniksi ja kuvittelee mielessään heille täydellisen onnen, kuin vastakohdan omalle sotkuiselle elämälleen. Kunnes eräänä päivänä hän näkee jotakin, mikä muuttaa kaiken. Pian sen jälkeen Jess katoaa. Rachel haluaa auttaa, mutta samalla hän tulee kietoutuneeksi yhä kohtalokkaammalla tavalla pariskunnan elämään. (Otava, Seven-pokkarit)

En ollut takakannen tekstiä lukuunottamatta tutkinut etukäteen, millainen Nainen junassa -kirja on. Aloitettuani lukemisen olin hieman hämmentynyt ja koin jopa myötähäpeää ja ahdistusta liittyen päähenkilöön Racheliin. Jatkoin lukemista ja sivu sivulta uppouduin mukaan tähän tarinaan, joka onnistui yllättämään arvaamattomuudellaan. En onneksi kuulu heihin, jotka arvaavat juonenkäänteet ja loppuratkaisut, joten kirja piti mukanaan loppuun asti. Odotankin, että saisin pian kirjastosta Paula Hawkinsin kehutun Tummiin vesiin -kirjan.

Affinity Konar: Elävien kirja

Kun 12-vuotiaat kaksossiskot Pearl ja Stasha saapuvat Auschwitziin, he tekevät sopimuksen. Pearlin tehtävä on muistaa menneisyys, Stasha keskittyy tulevaisuuteen. 

Tytöt ovat leirillä erityisasemassa. Identtisistä kaksosista kiinnostunut tohtori Mengele varmistaa heidän henkiinjäämisensä, mutta alistaa heidät epäinhimillisiin kokeisiin, tavoitteenaan murtaa kaksosten välinen lojaalius. 

Eräänä päivänä Pearl katoaa. Kun venäläiset vapauttavat leirin pari kuukautta myöhemmin, Stasha lähtee epätoivoiselle matkalle sodan raunioittaman maan halki. Hän on päättänyt löytää siskonsa ja kostaa Mengelelle. 

Matkan päätepisteessä häntä odottaa arvaamaton tulevaisuus sekä menneisyys, jonka hän luuli jo kadottaneensa. (WSOY)

Vaikuttava tarina nuorista kaksostytöistä vie mukanaan ja kuljettaa läpi aikamoisten kauheuksien. Ei voi kuin ihailla tällaisten kokemusten läpikäyneiden voimaa ja sitkeyttä. Erittäin hyvä kirja, vaikka olisinkin kaivannut loppuun hieman enemmän paljastusta tulevaisuudesta.

Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää

Entä jos kirja, jota olet lukemassa, kertookin sinusta?

Kun dokumenttiohjaaja ja perheenäiti Catherine Ravencroft alkaa lukea yöpöydälleen ilmestynyttä salaperäistä kirjaa, hän tajuaa pian joutuneensa keskelle painajaista. Vaikka The Perfect Stranger –niminen romaani väittää olevansa fiktiota, se paljastaa piinallisen yksityiskohtaisesti Catherinen elämän kammottavimman salaisuuden. Salaisuuden, jonka yksi ainoa ihminen hänen lisäkseen tiesi – ja tuo ihminen on kuollut. (Otava)

Kenenkään ei pitänyt tietää mielestäni lupasi enemmän kuin antoi. Tämä ei kuitenkaan pilannut kirjaa mitenkään enkä pitänyt sitä huonona. Odotin vain jotain muuta. Alkuun ihmettelin, miten tämä voi mennä näin ja eihän tämä nyt ole jännittävää nähnytkään. Mutta: eihän se mennytkään niin. 😉

Sophie Kinsella: Himoshoppaaja tähtien tiellä

Punainen matto valmiiksi – Becky tulee! Himoshoppaaja Becky muuttaa miehensä Luken ja tyttärensä Minnien kanssa Los Angelesiin. Luke toimii kuuluisan näyttelijättären Sage Seymourin managerina, Becky taas on vakuuttunut, että hänet on tarkoitettu Sagen henkilökohtaiseksi stylistiksi. Beckyn tähtäimessä ovat nyt maine, menestys ja muoti – uusi ura, joka johtaa vielä jokaisen tähtinäyttelijän takahuoneeseen. Mutta asiat mutkistuvat kun Becky liittyy Sagen kilpailijan leiriin Lukelle kertomatta. (WSOY, Bon-pokkarit)

Hyväsydämisen mutta niin turhauttavan Beckyn sähellykset sopivat hyvin rentouttamaan mielen. Tämä oli sarjan toiseksi viimeinen osa ja juuri aloittelen viimeistä osaa eli Himoshoppaaja korjaa potin. Sitten voin jossain vaiheessa tutustua muuhun Kinsellan tuotantoon. Chick lit -kirja silloin tällöin pitää mielen virkeänä. 😉

David Baldacci: Murtunut mies

Amos Decker on entinen poliisi, joka ei voi unohtaa – mitään. Hän joutui nuorena yliopisto-opiskelijana vakavaan urheiluonnettomuuteen, josta toivuttuaan hän huomasi pystyvänsä muistamaan sekunnilleen kaiken kokemansa. 

Erikoisesta kyvystään huolimatta Decker elää tavallista elämää, menee naimisiin ja saa lapsen. Kun hän eräänä iltana palaa töistä kotiin ja löytää perheensä murhattuna, täydellisestä muistista tulee sietämätön kirous. Toiset eivät muista kaikkea, mitä menneisyydessä on tapahtunut; Decker ei voi jatkaa eteenpäin, koska ei voi unohtaa. Hän lopettaa poliisin työt, menettää kotinsa ja otteen elämästään. Kun lähikoululla tapahtuu kauhea tragedia, Deckerin apua tarvitaan jälleen. Veriteoille löytyy yllättäen yhteisiä nimittäjiä, ja Deckerin kyky muistaa laitetaan koetukselle armottoman takaa-ajon alkaessa. (Gummerus)

Tämä oli todella hyvä kirja! Aika harvoin mikään kirja lähtee aivan alusta asti viemään sujuvasti, mutta tämä vei heti mennessään. Tykkäsin myös Amos Decker -hahmosta ja odotan kovasti suomennosta seuraavasta sarjan kirjasta (The Last Mile). Aion myös ehdottomasti pistää jossain vaiheessa lukuun Baldaccin muut kirjat.

Tässä olikin heinäkuun kirjat. Jaksoiko kukaan lukea loppuun asti?! Jos tästä nyt jotkut kirjat pitäisi nostaa erikseen esille, niin sanoisin Jørn Lier Horstin Luolamies, Max Seeckin Hammurabin enkelit ja Mefiston kosketus sekä David Baldaccin Murtunut mies.

Aurinkoista tiistaita! <3

Kirppisostoksia

Kesä ja kirjat ovat vieneet minua kuin pässiä narussa, mutta en valita! Niinpä eilen suunnatessani Hakaniemen torikirppikselle oli suunnitelmissa löytää mahdollisimman paljon kirjoja, jotka ovat joko lukulistallani tai sitten vaan niin mielenkiintoisia ettei ostopäätöstä voi olla tekemättä. Kirppissaalis olikin tosi hyvä, ehkä jopa huikea!

kirjat_kirppikselta_whiteandfresh_9201.j

Yllä olevan kuvan kirjoista kaikki kahta lukuunottamatta ovat lukulistallani: Hugh Howeyn Siilo, Jussi Adler-Olsenin Vanki (aloittaa Osasto Q -sarjan), Lars Keplerin Hypnotisoija (aloittaa Joona Linna – sarjan), Paul Coelhon Alkemisti ja Dan Brownin Da Vinci -koodi. Kaksi viimeisintä kirjaa minulla joskus vuosituhannen alussa oli, mutta silloin lukuharastukseni oli passiivisessa tilassa ja hölmönä vain hamstrasin kirjoja. Kirjoihinhan siis jää koukkuun hyvin helposti, luki niitä tai ei. 😉 Ostin myös tuon Siilon mukana varmuudeksi sen itsenäiset jatko-osat Siirroksen ja Kohtalon, sillä niillä on helppo jatkaa, jos Siilo tempaa mukaansa. Olen kyllä tosi tyytyväinen, että näin monta lukulistani kirjaa löytyi samalla kirppisreissulla. 

messinkinen_kynttilanjalka_whiteandfresh

Pitkästä aikaa löysin myös jotain kodin sisustukseenkin, meinaan tämän ihanan vanhan messinkisen kynttilänjalan. Joku oli ehtinyt ostaa tämän parin, mutta se ei haittaa lainkaan, sillä en sisustamisessa niin symmetriasta välitä. Rosoisuus ja parittomuus kunniaan!

villasukat_whiteandfresh_9207.jpg

Ihanan Tiian varrettomien villasukkien innoittamana bongasin ja ostin tällaiset ihanan siniset villasukat. Ja kun myyjä ne alle kympillä möi niin ei ollut epäilystäkään niiden ostamisesta. Villasukkia ei vaan voi olla liikaa.

Oikein mukavaa viikkoa kaikille! 🙂

Luetut kirjat – kesäkuu 2017

Kesäkuun puolessa välissä vietettiin dekkariviikkoa, mutta minä vietin selkeästi dekkarikuukautta. Jos pidät dekkareista tai etsit sopivaa dekkaria, josta aloittaa niin jatka lukemista!

suljettu_talveksi_jorn_lier_horst.jpg

Jørn Lier Horst – Suljettu talveksi

Syksyinen sumu peittää Stavernin rannikkomaiseman kuin huopa. Kesämökkien pimeät ikkunat tuijottavat sokeina kohti lyijynharmaata merta.  Ove Bakkerud aikoo viettää viimeisen rauhallisen viikonlopun mökillään ennen kuin laittaa paikat talvikuntoon.  Mutta kun hän saapuu mökille, paikka on sekaisin murtovarkaiden jäljiltä. Naapurimökistä löytyy lisäksi miehen ruumis.

Rikoskomisario William Wisting on nähnyt irvokkaita murhia aiemminkin, mutta mitään tällaista hän ei ole nähnyt vielä koskaan.  Aivan kuin tekijänä olisi joku, jolla ei ole mitään menetettävää. Wistingin oloa ei helpota sekään, että hänen tyttärensä Line asettuu asumaan vuononsuulla sijaitsevaan mökkiin.  Huolet lisääntyvät, kun luodoilta löytyy lisää silvottuja ruumiita. Ja taivaalta alkaa putoilla kuolleita lintuja…
 

ajokoirat_jorn_lier_horst.jpg

Jørn Lier Horst – Ajokoirat

Kokenut rikostutkija William Wisting pidätetään virasta ja hän joutuu itse tutkinnan kohteeksi epäiltynä todisteiden peukaloinnista. Wisting johti aikoinaan paljon huomiota herättäneen Cecilia Linden murha-tutkimusta.
 
Nyt, seitsemäntoista vuotta myöhemmin, on paljastunut että todisteet joiden perusteella murhaaja tuomittiin, olivat väärennettyjä. Media haistaa tuoreen veren. William Wisting on jahdannut koko uransa ajan rikollisia, mutta tällä kertaa hän itse joutuu ajojahdin kohteeksi. Kuka väärensi todisteet? Mitä todella tapahtui? Wistingin rikostoimittajana työskentelevä tytär Line auttaa isäänsä, mutta hän saa apua myös odottamattomalta taholta. Kunnes uusi nuoren naisen katoaminen laukaisee jälleen hermoja raastavan ajojahdin…

Jørn Lier Horst on norjalainen entinen poliisi ja tutkinnanjohtaja, joka on sittemmin jättäytynyt pois poliisin työstä ja siirtynyt kirjoittamaan kokopäiväisesti. Horstin Willian Wisting -sarjassa on ilmestynyt yhdeksän osaa, joista kolme on suomennettu. Jäin aikamoiseen William Wisting -koukkuun. Molemmat lukemistani kirjoista olivat hyviä, mutta pidin aavistuksen enemmän kuitenkin Ajokoirista. Sarjan kolmas suomennettu osa Luolamies on ilmestynyt tänä vuonna, ja yritän parhaillaan kärsivällisesti odottaa vuoroani kirjaston jonossa.

varjopoika_carl-johan_vallgren.jpg

Carl-Johan Vallgren – Varjopoika

Lapsi katoaa tuntemattoman matkaan metrotunnelissa. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin myös tämän veli on kateissa. Tapausta selvittävä tulkki ja mestarihakkeri Danny Katz saa pian huomata olevansa itse epäilysten ja takaa-ajon kohde.

Vauhdikkaat käänteet johdattavat lukijan Tukholman pelottavaan alamaailmaan, voodoo-uskomusten keskelle Dominikaaniseen tasavaltaan sekä tietoverkkojen salattuihin kätköihin.

siat_carl-johan_vallgren.jpg

Carl-Johan Vallgren – Siat

Kun huumediileri Ramón tekee itsemurhan, Dannyn epäilykset heräävät. Mitä Ramónille ja tämän tyttöystävälle Jennylle todellisuudessa tapahtui? Dannyn ystävä Jorma Hedlund aikoo puolestaan päättää rikollisen uransa – mutta vasta viimeisen arvokuljetusryöstön jälkeen. Kun ryöstö menee hirvittävällä tavalla pieleen ja rikosten vyyhti alkaa paljastua, Danny ja Jorma huomaavat tutkivansa samaa kammottavaa juttua.

Varjopoika oli sen verran koukuttava, että päätin heti perään lukea Siat. Sekin oli hyvä, piti huolen siitä, että kirjan halusi lukea loppuun saakka. Teemat eli porno- ja huumeteollisuus eivät ole omin mielenkiinnon kohteeni, mutta juoni oli muutoin mukaansatempaava. Siat loppui sellaiseen kohtaan, että jatkoa on saatava. Sitä odotellessa! Jos pitäisi valita, niin sanoisin pitäneeni kuitenkin enemmän Varjopojasta.

nimikirjainmurhat_sophie_hannah.jpg

Sophie Hannah (Agatha Christie) – Nimikirjainmurhat

Agatha Christien perikunta valitsi Sophie Hannahin jatkamaan Poirotin seikkailujen kirjoittamista. Hänen ensimmäinen Poirot-dekkarinsa Nimikirjainmurhat tuntui ainakin omasta mielestäni hyvin poirotmaiselta. Nimikirjainmurhat sijoittuu 1920-luvulle. 

suljettu_arkku_sophie_hannah.jpg

Sophie Hannah (Agatha Christie) – Suljettu arkku

Maaseudun rauhassa tehdään karmea rikos, mutta onneksi paikalla on myös mestarisalapoliisi Hercule Poirot, jonka pienet harmaat aivosolut paljastavat mysteerin.

Kesään 1929 sijoittuvassa tarinassa Lady Athie Playfordilla on mielessään yllätys, kun hän kutsuu taloonsa muiden vieraiden lisäksi myös mestarisalapoliisi Hercule Poirotin ja Scotland Yardin etsivän Edward Catchpoolin. Ihan sellaista yllätystä kuin mitä sitten tapahtuu, ei emäntä kuitenkaan ollut tarkoittanut.

Viihdyin hyvin Nimikirjainmurhien ja Suljetun arkun parissa. Omat aivosolunihan eivät toki ole Poirotin harmaisiin aivosoluihin verrattuna mitään enkä välillä pysynyt yhtään kärryillä. Ihan loppuun asti saa näissä kirjoissa kyllä arvuutella lopputulosta. Välillä tunsin itseni ihan pöljäksi, mutta annoin sitten itselleni armoa ja nautiskelin vain antaen Poirotin selostaa tapahtumien kulun ja murhaajan lopussa. Päätin myös aloittaa Poirot-dekkareiden lukemisen ihan alusta asti ja seuraavaksi vuorossa onkin aivan ensimmäinen julkaistu Poirot eli Stylesin tapaus.

mina_matkustan_yksin_samuel_bjork.jpg

Samuel Bjørk – Minä matkustan yksin

Metsästä löytyy kuolleena kuusivuotias tyttö puettuna nukenvaatteisiin ja kaulassaan lappu: ”Minä matkustan yksin.” Dekkarisensaatio Norjasta on kohonnut kansainväliseksi bestselleriksi.

Hyytävää tapausta alkaa tutkia elämää nähnyt vanhan liiton poliisi Holger Munch. Hän saa työparikseen nuoren Mia Krügerin, joka on huippulahjakas mutta jota riivaa menneisyyden henkilökohtainen tragedia.

Pian löytyy toinenkin kuollut tyttö. Tutkimus muuttuu karmivaksi, kun Munch saa murhaajalta viestin: hänen oma lapsenlapsensa tulisi olemaan viides uhri.

Nyt oli kuulkaa sellainen kirja, jonka parissa olisi voinut viettää jokaisen hereilläolohetken. Lopulta otin yhden päivän, jolloin vain luin ja luin. Nyt vain odotan, että vuoroni kirjaston varausjonossa koittaa ja saan käteeni Samuel Bjørkin seuraavan kirjan Yölintu, jossa Munch ja Mia jatkavat tutkimuksiaan.

 

Pidätkö sinä dekkareista? Oletko jo lukenut näitä kirjoja tai heräsikö mielenkiintosi? 

Luetut kirjat – toukokuu 2017

Toukokuuhun mahtui neljä luettua kirjaa vaikka aluksi ennustin pienempää määrää. Toukokuun ensimmäinen kirja oli liki tuhatsivuinen ja sen lukemiseen kului aikaa tietenkin triplasti se määrä, mitä kirjoihin yleensä. Suurin osa lukemistani kirjoista on sen 300-500 sivua. Toukokuun kirjat olivat myös keskenään aika erilaisia, joten vaihteluakin oli.

tasangon_vaeltajat_jean_m_untinen_auel.j

Jean M. Untinen Auelin Maan lapset -sarjasta sain luettua nyt neljännen osan: Tasangon vaeltajat. Kirja on kokonaisuudessaan matkakirja eli Ayla ja Jondalar vaeltavat pitkän matkan Mamutoi-heimon Leijonan leiristä (tai itse asiassa mamutoiden kesäjuhla-leiristä) Jondalarin kotiseudulle zelandonien pariin. Kirja oli hyvä, mutta huomasin itse pitkästyväni yleensä silloin, kun matkanteko jatkui pitkään ilman jotain häppeninkiä, kuten esimerkiksi vierailuja vieraiden heimojen leireissä tms. Nyt aion pitää hieman taukoa ennen kuin jatkan viidennellä osalla (Luolien suojatit). Olettaen, että maltan tehdä niin. 

jos_olisit_tassa_jojo_moyes.jpg

Jojo Moyesin Jos olisit tässä on jatkoa hänen edelliselle menestysromaanilleen Kerro minulle jotain hyvää. Kirjan voi toki lukea itsenäisenäkin, mutta suosittelen vahvasti lukemaan kirjat järjestyksessä. Jos olisit tässä ei yllä lähellekään sitä tunnetta, jonka sain lukiessani ensimmäistä osaa. Tämä kirja oli kuitenkin hyvä ja koin itse sen tarpeelliseksi jatkoksi ja selvennykseksi ensimmäiselle osalle, joka jätti minut lukijana tyhjän päälle, jätti asiat kesken. Seuraavaksi aion lukea Moyesilta sitten hänen seuraavan kirjansa Parillisia ja parittomia

seksia_museossa_sarah_forbes.jpg

Sarah Forbesin Seksiä museossa on kirja, jota en todellakaan olisi hankkinut luettavaksi, mutta sattuma toi sen onneksi luettavakseni. Osallistuin Instagramissa Gummeruksen kirja-arvontaan, jossa palkintona oli tämä kirja. Ajattelin, että tässä olisi kyllä sellainen kirja, jonka tyylistä ei ihan joka päivä – jos ollenkaan – tule luettua. Aivan jotain muuta kuin dekkarit ja chicklitit. No, minä satuin sitten kirjan voittamaan ja saatuani kirjan käsiini alkoi päässäni raksuttaa. Ensin mietiskelin, onkohan New Yorkissa useampikin seksimuseo ja tarkistettuani asian netistä tajusin, että tämä museohan on juuri se 27th streetin ja 5th avenuen kulmassa, muutamien askeleiden päässä hotellistamme The Evelynistä. Museossa emme käynneet vaikka välillä pohdiskelimme, että millainen paikka se mahtaa olla. Olikin kiva alkaa lukemaan kirjaa, kun pystyi jonkin verran visualisoimaan tapahtumapaikkaa.

Kirjassa Sarah Forbes siis kertoo, miten päätyi työskentelemään seksimuseon intendettinä, millaista työ museossa oli ja kuinka se vaikutti hänen omaan elämäänsä. Varmaan kaikilla on omat mielikuvansa työstä seksimuseossa ja niin oli minullakin. Kirja muotoili mielikuvia ja asenteita uudelleen ja opetti uuttakin. Kirjasta selviää muun muassa myös se, miten seksi ja lasten suosimat Kellogg’s murot liittyvät toisiinsa (!!!).

matkalla_kotiin_yaa_gyasi.jpg

Toukokuun viimeinen lukemani kirja on Ghanassa syntyneen ja Yhdysvalloissa varttuneen Yaa Gyasin esikoisteos Matkalla kotiin. Kirjassa matkataan 1700-luvun lopun Afrikasta aina nykyajan Yhdysvaltoihin asti. On kaksi sisarpuolta, jotka eivät tunne toisiaan. Toinen siskoksista nai valkoisen kuvernöörin ja muuttaa orjalinnoituksen yläkertaan ja toinen sisko joutuu orjalinnoituksen kellariin vangiksi, mistä hänet kuljetetaan laivalla orjaksi Yhdysvaltoihin. Tarina kertoo seitsemän sukupolven tarinan, vuorotellen kummankin siskoksen puolelta. Kirja kertoo erittäin mielenkiintoisesti orjuuden synty- ja kehitystarinaa. Tämä kirja tuli hieman yllättäen eteeni ja se herätti kiinnostukseni niin vahvasti, että kun se oli vapaana kirjaston hyllyssä kävin sen sieltä pikimmiten lainaamassa. Kannatti!

Oletko lukenut jonkun näistä kirjoista tai herättikö joku kiinnostuksen? Olisiko sinulla minulle kirjasuosituksia?

Luetut kirjat – huhtikuu 2017

Nyt ollaan siinä vaiheessa huhtikuuta, että tähän kuukauteen mahtuvat luetut kirjat ovat plakkarissa. Seuraavan luettavana olevan kirjan takakansi sulkeutuu vasta ensi kuun puolella. Huhtikuun saldoksi tuli neljä kirjaa ja lisäksi kaksi äänikirjaa.

hevosten_laakso_jean_m_untinen_auel.jpg

mammutin_metsastajat_jean_m_untinen_auel

Kuun alkuosa kului Maan lapset -sarjan kakkos- ja kolmososien parissa. Jäin tähän Jean M. Untinen-Auelin kirjasarjaan kiinni kuin naulittu. Jokaisessa osassa on ollut omat hyvät juttunsa enkä ole ihan varma, mikä kirjoista on ollut paras tähän mennessä. Luolakarhun klaani oli ehkä kokonaisuudessaan hyvä, sillä se oli kokonaan ihan uutta juttua. Hevosten laakson parhaat puolet antoivat odottaa reilusti yli puolen välin ja Mammutin metsästäjissä tarina alkoi heti alusta asti kuljettaa mielenkiintoisesti mukanaan. Silti jokainen kirja on ihan kokonaan ollut oleellista tarinan osalta vaikka välillä onkin turhauttanut lukea sivutolkulla yksityiskohtaisia kuvauksia erilaisten työkalujen valmistuksesta. Niin vaan kuitenkin jokainen tähän mennessä lukemani kirjansarjan osa on ollut koukuttava. Ja on muuten herännyt myös kiinnostus aikojen alun asioihin ja historiaankin… ihan eri tavalla kuin koulussa historian tunneilla. Vahva suositus siis tälle kirjasarjalle. 🙂

kerro_minulle_jotain_hyvaa_jojo_moyes.jp

Voi Jojo Moyes, minkä teit! Tykkäsin aivan hurjasti Moyesin ensimmäisestä romaanista Ole niin kiltti, älä rakasta häntä, mutta tämä Kerro minulle jotain hyvää oli rakkautta ensimmäisistä kappaleista alkaen. Louisa Clarke ryhtyy onnettomuudessa halvaantuneen Willin avustajaksi eikä mikään oikeastaan ole sen jälkeen enää ennallaan. Itken harvoin, mutta tämä kirja ei säästänyt kyyneleiltä. Suosittelen lukemaan! 

oikeenlaista_kemiaa_lisa_jewell.jpg

Nappasin alkuvuodesta antikvariaatista pari Lisa Jewellin kirjaa, kun niitä minulle suositeltiin. Tämä Oikeenlaista kemiaa on aika perinteistä chicklitiä, ja vaikka halusinkin tietää yksityiskohtaisesti tarinan lopun ja siksi lukea sen kannesta kanteen, en ihan saanut sellaista syvää yhteyttä tähän kirjaan. Lukukokemus ei kuitenkaan ollut huono, ja aion lukea varmasti lisääkin Jewelliä. 

Perinteisten kirjojen lisäksi kuuntelin kaksi äänikirjaa. Kokeilin Storytel.fi:tä kuukauden ajan ja valikoin ensin jo lukulistallani olevan Marko Lönnqvistin kirjoittaman ja rikostoimittaja Jarkko Sipilän toimittaman Elämäni Gangsterina. Kirja kertoo Lönnqvistin elämästä aina lapsuudesta aikuisuuteen, elämästä moottoripyöräjengi MC Cannonballin jäsenenä sekä siitä, miten kaikki päättyi. Kirja oli mielenkiintoinen vaikka välillä (usein?) tulikin ällisteltyä ja pudisteltua päätään kirjassa oleville jutuille. Lönnqvist ei selkeästi ole mikään tyhmä jätkä, mutta kyllä vaan jäin miettimään, miksi kukaan haluaa elää elämäänsä noin. Mutta kukin tyylillään, kai. 🙂

Toiseksi äänikirjaksi valitsin Cheekin eli Jare Tiihosen elämänkerran JHT – Musta lammas, jonka on kirjoittanut Mikko Aaltonen. Kirja oli pitkä, kuuntelutunteja yli 15. Jaren elämässä lähdettiin myös liikkeelle aivan lapsuudesta, matkattiin aina vuoteen 2016 asti ja seurattiin hänen uransa etenemistä askel askeleelta. Kirjan kautta pääsi jonkin verran sisään myös siihen, millainen ajatusmaailma Jarella on, ja miten hän suhtautuu itseensä Jarena ja millainen on hänen Cheek-minä. Kirjassa oli myös välisoittoja eli kappaleita, joissa asioista kertoi joku muu; veli, äiti, ystävä, kollega yms. Täytyy sanoa, että aika kunnioitettava tekemisen meininki tällä Lahdesta lähteneellä ja Suomen räp-skenen kärkeen taistelleella nuorella miehellä on. 

Löytyikö näiden kirjojen joukosta tuttuja ja luettuja, mielenkiintoisia lukemattomia tai onko mielessäsi jokin kirja, joka minun ehdottomasti kannattaisi lukea? 🙂

Luetut kirjat – maaliskuu 2017

Maaliskuussa kulutin aikaa lukemiseen neljän kirjan verran. Lukemani kirjat olivat tällä kertaa tyyliltään kaikki erilaisia, mutta jokaisesta pidin. En muuten olekaan vielä törmännyt tämän heränneen lukuinnostukseni myötä yhteenkään kirjaan, joka olisi jäänyt lukematta.

ilana_aalto_paikka_kaikelle.jpg

Ammattijärjestäjä Ilana Aallon kirjoittama Paikka kaikelle – Mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan oli mielenkiintoinen lukukokemus. Kirja kertoo kiinnostavasti tavaroiden ja ihmisten historiasta ja siitä, miten tavaroihin suhtaudutaan nykypäivänä. Jokaisen kappaleen lopussa on pieni vinkkiosa tavaran karsimiseen, jos sellaista kaipaa. Olen itse toki inspiroitunut enemmän konkreettisemmista vinkeistä, sillä en niinkään enää tässä vaiheessa kaipaa ymmärrystä tavaratulvan kertymiselle ja säilömiselle. Mutta jos ymmärrystä haluaa kasvattaa niin suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa. Ja pidin tästä kirjasta paljon enemmän kuin aiemmin äänikirjana kuuntelemastani Jenni Sarraksen Tavarataidoista.

cecelia_ahern_sadan_nimen_mittainen_matk

Cecelia Ahernin Sadan nimen mittainen matka oli chicklitiä fiksummasta päästä. Samaan aikaan, kun teksti vei ja viihdytti mennessään, herätti se ajatuksia ja tunteita, jotka ovat omassakin elämässä ja yhteiskunnassamme ajankohtaisia. 

IMG_6284.jpg

Todella mielenkiintoinen sukellus reilun viiden vuoden takaisiin aikoihin, kun tapahtui pahin sitten sotien ja norjalainen Anders Behring Breivik surmasi 77 ihmistä Oslossa ja Utøyan saarella. Kirjassa Olin Anders Breivikin asianajaja käydään läpi tapahtumaa ja sen jälkeistä prosessia Breivikin asianajajan Geir Lippestadin näkökulmasta. 

IMG_6127.jpg

Suomalaissukuisen Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset -sarjaa minulle suositeltiin ja kun löysin muutamalla eurolla osat kaksi ja kolme, hankin myös tämän ykkösosan eli Luolakarhun klaanin, ja niin alkoi koukuttava lukumatkani fiktiiviseen maailmaan noin 35 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tyylilaji on täysin jotain muuta, mihin olen tottunut, mutta voi vitsi, miten on vienytkään mukanaan tämä tarina. Minulla on menossa jo kolmas osa sarjasta ja täytyy alkaa osien 4-6 etsiminen.

Mitä kirjoja sinä olet viime aikoina lukenut? Suosituksia? 🙂

Postaus sisältää mainoslinkkejä

Luetut kirjat – helmikuu 2017

Hui, ollaan jo lähellä maaliskuun loppua ja vasta nyt tulee helmikuun luetut kirjat. No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan. 😉 Helmikuussa luin kolme kirjaa ja kuuntelin kaksi. 

whiteandfresh_tuomas_nyholm_leijona_5071

whiteandfresh_sophie_kinsella_himoshoppa

whiteandfresh_sophie_kinsella_minishoppa

aanikirjat_mielikuvituspoikaystava_fight

Tuomas Nyholmin uutuusdekkari Leijona oli mukaansatempaava ja jäin odottamaan jo jatkoa tarinalle. Lue lisää muutama viikko sitten kirjoittamastani postauksesta!

Sain luettua sekä Himoshoppaajan vauvan ja Minishoppaajan, jotka ovat Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjaa. Olen aiemminkin tainnut mainita, että sarjassa seikkaileva Becky kaikessa ihanuudessaan aiheuttaa aikamoisia myötähäpeän ja turhautumisen tunteita. 😉 Silti tämä on vaan luettava. Chiclitiä isolla C:llä!

Tammikuun luettujen kirjojen yhteydessä mainitsin myös kokeilleeni BookBeat-palvelua. Helmikuussa kuuntelin vielä kaksi kirjaa ja niitä molempia kyllä ehdottomasti suosittelen muodossa tai toisessa. Ensimmäiseksi kuuntelin Pekka Hyysalon tarinan Fight Back – toinen mahdollisuus. Aivan mieletön sissi tämä nuori mies ja sopisi synonyymiksi sanalle positiivinen.

Kuuntelin myös lukulistalleni laittamani Henriikka Rönkkösen kirjan Mielikuvituspoikaystävä ja muista sinkkuelämän perusasioita. Paikoitellen kirjassa käytetty kieli oli itselleni hieman vaivaannuttavaa, mutta suurimmaksi osaksi teos oli vain hauska. Tätä olikin hauska kuunnella lenkillä ja muualla liikenteessä, kun joutui pidättelemään nauruaan useammin kuin kerran.  😀

Kaipaan kyllä hieman äänikirjoja. Niitä oli kiva kuunnella lenkillä ja samalla, kun istui vaikkapa metrossa matkalla jonnekin. Ehkäpä joskus liityn vielä uudelleen BookBeatin tms. asiakkaasi. 

Mitä kirjoja sinä olet lukenut viime aikoina?

 

Postaus sisältää mainoslinkkejä

Geir Tangenin Maestro & Tuomas Nyholmin Leijona

Kaupallinen yhteistyö: Suomalainen kirjakauppa

whiteandfresh_geir_tangen_maestro_tuomas

Geir Tangen: Maestro

Norjalaista pikkukaupunkia riivaa murhaaja, joka ilmoittaa veriteoistaan ennakkoon ja suunnittelee ne yksityiskohtaisesti kuin taiteilija mestariteoksensa.

Paikallislehden toimittaja Viljar Ravn Gudmundsson saa sähköpostin, jonka lähettäjä on päättänyt ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja rangaista kavallukseen syyllistynyttä naista. Kun nainen syöksyy parekkeelta kuolemaansa, käynnistyy sarja murhia, joista tappaja ilmoittaa Gudmundssonille aina etukäteen. 

Gudmundssonin kanssa tapausta alkaa selvittää Lotte Skeisvoll, äärimmäisen lahjakas mutta sosiaalisilta taidoiltaan kömpelö rikostutkija. Lotte huomaa pian, että murhaaja osaa ennakoida poliisin jokaisen siirron.

IMG_5072.jpg

Näin kertoo tämän uutuusdekkarin takakansi. Olen tällä uudella lukemiseni aikakaudella ehtinyt lukea joitain dekkareita. Pääosin Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjaa, mutta myös yhden ruotsalaisen kirjailijan dekkarin. Tähän mennessä jokainen näistä dekkareista on imaissut minut mukaansa kuin imuri pölypallon. Samoin kävi Suomalaiselta kirjakaupalta saamani Geir Tangenin Maestron ennakkokappaleen kanssa. Alkuun piti totutella norjalaisiin nimiin ja paikannimiin – minulla on joku tarve mielessänikin osata lausua ne oikein – mutta sitten alkoikin ahminta. Odotin iltaa toisensa perään, jolloin pääsisin peiton alle nauttimaan koko ajan hieman varpaillaan pitävän juonen etenemisestä. Tangen onnistui pitämään juonen kiinnostavana läpi kirjan aina loppuun asti, ja sai janoamaan lisää.

Maestron yhteydessä on kuultu mainittavan myös Silta-sarja. Hienoista samantapaisuutta sarjan ensimmäiseen kauteen voi toki havaita, mutta viittauksella Siltaan tarkoitetaan myös sitä, että sarjan poliisiroolia vetävällä Lotella on sosiaalisten taitojen kanssa vähän hankaluuksia. Ehkä itseltäni usein täydellisyyttä vaativana ja järjestyksestä pitävänä en Lottessa hirveän vahvasti näe samanlaista käyttäytymistä kuin Saga Norénilla. Kallistun itse kuitenkin Silta-yhteyteen ennemminkin juonen kuin Lotten roolin osalta.

Geir Tangenin Maestro saa minulta ehdottomasti suosittelut, joten te dekkarinälkäiset, lukekaa ihmeessä! Jos tähän kirjaan tykästyy, on myös odotettavissa jatkoa Viljarin ja Lotten seikkailuille, sillä norjalainen kustannusyhtiö Gyldendal on ostanut oikeudet Maestron lisäksi myös jatko-osalle. 

 

Tuomas Nyholm: Leijona

Uhkaa huokuva dekkarisarjan avaus tempaa Lissabonin korruptoituneeseen alamaailmaan. Kasvoton rikollinen pitää kaupunkia pelon vallassa lapsikidnappauksilla.

Poliisikaksikko saa maan korkeimmalta poliisiviranomaiselta työtehtävän, josta ei voi kieltäytyä. Heidän on päästävä alamaailman Leijonaksi ristityn Caetano de Leonin jäljille. Tutkinta on poikkeuksellinen, sillä se ohittaa kaikki normaalit virkareitit.

Rähjäisen kauniit Lissabonin kadut kätkevät alleen mustanpuhuvan maailman, jossa ihmishenki ei ole paljonkaan arvoinen. Kukaan ei saa koskaan tietää, mitä ajojahdissa tapahtuu riippumatta siitä, onnistuuko poliisipari siinä vai ei.

whiteandfresh_tuomas_nyholm_leijona_5071

Tuntui ajatuksena alkuun hieman hassulta, että suomalainen kirjailija kirjoittaa Portugaliin, Lissabonin kaduille sijoittuvan dekkarin. Mutta mikäs siinä, itselleni ainakin ihan kivaa vaihtelua, kun on lukenut suomalaisten kirjoittamia Suomeen sijoittuvia kirjoja aiemmin. Ja itse asiassa en edes Tuomas Nyholmin Leijonaa lukiessani tajunnut lukevani juuri suomalaisen tekstiä Lissabonista, vaan uppouduin alun kevyen tahmaamisen jälkeen ahnaasti portugalilaiseen rikosmaailmaan. 

Tosiaan kirjan alussa lukeminen oli aavistuksen tahmeaa, sillä pienet aivonystyräni eivät meinanneet päästä juoneen kiinni. Tämä kuitenkin kesti vain hetken, ja sitten olinkin jo syvällä kirjan juonessa mukana. Uskaltaudun siis mielenkiinnolla odottamaan Nyholmilta Leijonan jatko-osaa. 

Iskikö sinuun jommankumman uutuus-dekkarin kuvaus, lukisitko? 🙂

 

Tilaa uutuus-dekkarit!

Geir Tangen – Maestro

Tuomas Nyholm – Leijona

Omintakeinen kirjahylly

Lukemisharrastuksen muututtua vuosien jälkeen jälleen aktiiviseksi, tuli tarpeelliseksi keksiä kirjoille säilytyspaikka. Aiemmin kirjat ovat olleet jossain laatikossa tms., kun niitä ei ole ollut kovinkaan montaa, sillä olenhan niitä vuosien aikana karsinut. Kirjahyllystä olen luopunut jo kuusi vuotta sitten enkä varsinaista kirjahyllyä enää haluakaan.

whiteandfresh1362.jpg

whiteandfresh1364.jpg

whiteandfresh1365.jpg

Kirjat ovat tovin olleet tuossa itse tekemässäni puulaatikossa, mutta nyt kaikki kirjat eivät siihen enää mahdu. Muistaakseni syksyn (vai oliko se viime kevään) Hulluilta Päiviltä hankkimani Casa Stockmannin puulaatikko on ollut vailla virkaa, mutta nyt se sai sisäänsä kirjoja ja laitoin sen tuohon toisen puulaatikon päälle. Vielä jäi osa kirjoista vaille paikkaa, niin pinosin ne vain rennosti laatikon päälle. Makuuhuoneeseen syntyi nyt siis tällainen omintakeinen kirjahylly. 

whiteandfresh1367.jpg

whiteandfresh1368.jpg

Mielestäni aika kotoisan näköistä vaikka ei alun perin ehkä ollut ihan sellainen ratkaisu, jonka kirjojen säilytykselle olisin toivonut. Ja kun (jos) kirjojen määrä pysyy hallinnassa, niin tuokaan nurkkaus ei pääse hallitsemattomasti räjähtämään. Mutta nyt jakkaran ja viherkasvin kanssa näyttää itse asiassa kivalta. 🙂

Luetut kirjat – tammikuu 2017

Postaus sisältää mainoslinkkejä

Lukuvuoteni on lähtenyt liikkeelle yhtä aktiivisesti kuin miten se alkoi loppuvuodesta. Toivottavasti se jatkuukin eikä aiempien vuosien lukemattomuus palaisi takaisin. Lukeminen on vaan niin kivaa! Tammikuussa luin kuusi kirjaa ja yhden kuuntelin testatessani ilmaiseksi BookBeat-palvelua. BookBeatia voi kokeilla ilmaiseksi kahden viikon ajan.

whiteandfresh_marian_keyes_sushia_vastaa

Marian Keyesin Sushia vasta-alkajille oli ensimmäinen lukemani Keyesin kirja. Perusviihdyttävää chicklitiä ja aion varmasti lukea kirjailijan muitakin teoksia.

whiteandfresh_vicki_myron_bret_witter_ki

Vicki Myronin & Bret Witterin Kirjastokissa (linkki englanninkieliseen kirjaan) oli hellyttävä ja mielenkiintoinen kuvaus kissasta, ja kissojen vaikutuksesta ihmisiin. Pennusta aina kuolemaansa saakka ihastuttanut kirjastossa asustava kissa sulatti sydämiä, mukaanlukien omani. 

whiteandfresh_leena_lehtolainen_kuparisy

Leena Lehtolaisen Kuparisydän on osa Maria Kallio -dekkarisarjaa. Tykkään lukea dekkareita ja mukavasti kasvaneesta kirjavarastostani löytyykin jo kolme seuraavaa osaa sarjasta.

whiteandfresh_jojo_moyes_ole_niin_kiltti

Jojo Moyesin kirjoja on paljon hypetetty. Kiinnostuin, ja päätin lukea kirjailijan kirjat ensimmäisestä lähtien. Niinpä hankin ensimmäiseksi tämän Ole niin kiltti, älä rakasta häntä -kirjan. Ja oli muuten hyvä! Tosi mielenkiintoisesti kirjailija vei tarinaa läpi kirjan, jossa tapahtumat sijoittuvat 60-luvulle sekä 2000-luvun alkuun. Ehdottomasti lisää Moyesia minulle jatkossakin!

whiteandfresh_sophie_kinsella_himoshoppa

Hah! Turhauttavan, ärsyttävän ja samalla ihanan himoshoppaaja-Beckyn kommellukset vetävät puoleensa. Välillä tekisi mieli virtuaali-läimiä Beckyä, mutta silti tämän Himoshoppaaja-sarjan kirjoja osa kerrallaan himoaa. Todellista chicklitiä, jonka parissa rentoutuu aivotkin. 😀 Nyt oli vuorossa Himoshoppaajan sisko.

whiteandfresh_geir_tangen_maestro_5072.j

Tammikuun lopussa sain vielä luetuksi Suomalaiselta Kirjakaupalta ennakkokappaleena saamani Geir Tangenin Maestron, joka ilmestyy tämän kuun lopussa. Tässä vaiheessa olen siis kirjasta vielä hyshys, mutta palaan asiaan parin viikon päästä. 😉

Lisäksi, kuten alussa mainitsin, luin tai oikeastaan kuuntelin Jenni Sarraksen Tavarataidot-kirjan (linkki fyysiseen kirjaan). Olen kiinnostunut kaikesta karsimiseen, järjestämiseen yms. liittyvästä, joten kuuntelin kirjan. Halusin myös testata, minkälaista on lukea kirjoja kuunnellen. En itse saanut oikeastaan mitään irti Tavarataidoista, sillä kirja ei juuri paria poikkeusta lukuunottamatta tarjoa organisointivinkkejä. Kirja tarjoaa sen sijaan tietoa itse tavaroista ja niiden kertymisestä, suhtautumisesta tavaraan ym., joten suosittelisin tätä kirjaa sellaiselle ihmiselle, joka ehkä vielä pohdiskelee tavaroiden merkitystä ja omaa suhtautumistaan tavaramäärään. Pidemmälle karsimisprojektissa päässeille ja tavaroista luopumiseen jo tottuneille tämä ei ehkä tarjoa mitään uutta – ellei sitten halua kirjan verran syventää ajatuksiaan ja tietojaan tavaroista ja niiden kertymisestä.

Ja mitä tulee kirjojen lukemiseen kuuntelemalla, niin edelleen varmasti suurimman osan kirjoistani haluan fyysisenä käsiini. Jotkin kirjat on ihan kivakin kuunnella, ja onpahan jotain viihdykettä lenkeillä ja tuolla liikenteessä pörrätessä. Alkuun oli kyllä tosi vaikea keskittyä kuuntelemiseen. Ajatukset harhailivat ja käsi saattoi hamuta välillä puhelinta. Olen huomannut, että kun kirja on fyysisesti käsissä, keskittyminen lukemiseen onnistuu paremmin. Niinpä päädyin siihen, että vaikka mielelläni joitain kirjoja kuuntelisinkin silloin tällöin, ei ehkä maksaminen palvelusta kuitenkaan oman kukkaroni tilanteen huomioon ottaen kannata. Onneksi ehdin kuitenkin yhteensä kolme kirjaa kuunnella ilmaiskokeilujakson aikana. Kahdesta muusta äänikirjasta lisää ensi kuussa. 🙂

Löytyikö lukemistani kirjoista mitään kiinnostavaa tai jotain, mitä olet jo lukenut? Entä oletko kuunnellut kirjoja – mitä tykkäsit?

 

Geir Tangenin Maestro saatu ennakkokappaleena