Otin kuvan isästäni hänen kuolemaansa edeltävänä kesänä, kun kävimme viimeisen kerran yhdessä sukulaistemme haudoilla. Jotenkin onnistuin taltioimaan kuvaan suuren määrän tunnetta, ja kuva puhuttelee katsojaansa. Kuva oli alun perin värikuva, jonka vain muutin mustavalkoiseksi. Värillisenäkin se tosin on todella vaikuttava, kun hautausmaan vanhat puut lehtivät runsaana ja vihreänä. Kummin vain, kuva on ehdottomasti yksi parhaimmista, jonka olen ottanut.
Suunnittelin pitkään, että tekisin kuvasta suurennoksen. Eräänä päivänä kuvaliikkeen ohi kävellessäni se muistui mieleeni ja kävin otattamassa kuvasta A5-kokoisen printin. Se sopii hyvin tuohon tv-tasollani jo olevaan kehykseen, jossa tähänkin mennessä on ollut kuva isästäni. Jos vaan pikselit riittäisivät, teettäisin kuvasta isommankin julisteen, jonka voisin laittaa vaikkapa makuuhuoneen seinälle.
Mukavaa alkanutta viikkoa!