Naapurissani on kissa, joka on tässä hoodeilla pyörinyt koko sen ajan, mitä olen tässä asunut. Pitkään kerrostalossa ylemmissä kerroksissa asuneena olikin aluksi hassua, kun terassille tupsahti kissa kylään. Aina silloin tällöin se täällä piipahti, useimmiten kuitenkin vain suhahti ohi matkoilleen mennessään. Lähelle ei tullut, piti tarkasti turvallista välimatkaa. En tosiaan aluksi tiennyt, kenen kissa se oli, mutta myöhemmin selvisi, että kissa asuu tuosta pari terassia eteenpäin.
Suurin piirtein pari viikkoa sitten eräänä kuumana aurinkoisena päivänä kissa ensimmäisen kerran otti minuun kontaktia. Ei tosin sen enempää kuin että naukaisi muutaman kerran aika äänekkäästi, hieman vaativaan sävyyn. Satuin olemaan ystävän kanssa juuri puhelimessa ja ystäväni tajusi, että kissalla saattaisi olla jano. Hain sisältä vettä, ja kissa siirtyi välittömästi vesikipolle juomaan. Sitten se lähti taas matkoihinsa.
Eilen tapahtui kuitenkin jotain erilaista. Kissa tuli aamupäivällä terassilleni tuttavallisesti ja kovaan ääneen tervehtien, kun istuin kauniista päivästä nauttimassa. Siinä se pyöri ja hyöri ja pyyteli paijauksia. Nökötti terassini oven edessä välillä pyytäen naukaisemalla huomiotani. Hyppäsi se jopa syliini halimaan ja kehräämään. Aina kun nousin tuolista, tuli kissa perässä. Päätin käydä katsomassa naapuriterassilta (kissan koti), näkyisikö siellä elonmerkkejä ja kissa kuuliaisesti käveli perässäni. Oma terassi ei kissassa kuitenkaan herättänyt minkäänlaisia reaktioita ja se palasi kanssani minun terassille. Pohdin, että ehkä sillä on nälkä, mutten kuitenkaan halunnut sille ruokaa antaa, jotta se ei jatkossa pyrkisi luokseni. Vettä on pienessä kulhossa sekä minun että toisen naapurini terassilla. Sisällekin kissa yritti, mutta onnistuin sujahtamaan sisälle ilman kissaa. Ajan hieman kuluessa oli se sitten taas häipynyt menoilleen. Sain kyllä kontaktin kissan omistajaan ja varmuuden siitä, että kissalla on tosiaan koti tuossa ihan naapurissa.
Illalla taas terassilla istuessani kissa palasi takaisin. Tällä kertaa sitä tultiin syliin, hyörittiin ja pyörittiin kehräten ja lopulta asetuttiin terassini toiselle tuolille nukkumaan. Ystäväni päätti tulla koiransa kanssa käymään ja katsomaan, että millaisen kissakaverin olin nyt oikein saanut. Koira olikin (kissalle) tosi pelottava ja sille piti hieman murista ja sähistä. Siitä huolimatta kissa tiukasti pysyi terassillani ja kovasti olisi pelosta huolimatta halunnut tulla peremmälle. Mutta ei, pensaan juurelle jäi pitämään huolta reviiristään. Myöhemmin illalla kissa oli menoillansa, mutta kerran kävi tervehtimässä. Ajattelin, että ehkä oli mennyt yöksi kotiinsa. Toivottavasti ainakin.
Tänään aamulla heräsin ja kuten aina ensimmäiseksi, aloin avata sälekaihtimia. Ja kukas minua ulkona terassilla odottikaan… niinpä niin, siellä nökötti kissa terassilla havahtuneena kaihtimien aukaisuun. Nyt olen muutaman kerran käynyt tuolla terassilla ja joka kerta on kissa könynyt syliin ja onnistuipa kerran sujahtamaan jopa ovesta sisälle. Hellästi nostin kuitenkin syliin ja nakkasin ulos, koska ei sovi antaa sille liikaa siimaa. Tuolla se ihan oikeasti on nököttänyt pensaan juurella odottamassa minua ja oikein itseään venytellen noussut sieltä, kun olen mennyt ulos.
Kissahan on kyllä tottunut ulkoilija ja varmasti tietää, missä on oma koti. Vaikuttaa kovasti siltä, että kissa olisi nyt päättänyt tämän minun kodin olevan hänenkin. Tuntuu, että olisi erehtynyt kodista, mutta sen verran tarkka on kissan vaisto ettei eksymisestä varmasti ole kyse. Joskus kissa päätyy niin sanotusti vaihtamaan perhettä, näin olen kuullut. En tiedä, mistä tässä tilanteessa on kysymys, mutta olen varmasti omistajaan yhteydessä tässä vielä tämän päivän aikana. Minusta on ihanaa kun saa rapsutella ja paijailla toista, eläinterapia on ihan parasta! Liian pitkälle ei kuitenkaan voi tilannetta päästää, sen tiedän, ja omistajaan on pakko olla yhteydessä. Niin ihanaa kuin kissakaverin saaminen onkin, niin todella ristiriitaisia fiiliksiä pyörii mielessä. Kun en kuitenkaan voi toisen kissaa omakseni ottaa, on kissalle jotenkin saatava selväksi se, missä se oikea oma koti on. Vähän niin kuin tuo toisen naapurin ihana staffi piipahtaa välllä terassillani rapsutetavana, mutta tietää kuitenkin, missä on se oma koti ja oma perhe.
No, onpahan ainakin ollut varsin mielenkiintoinen viikonloppu. 😉 Onko siellä ketään, jolla olisi tällaisia samanlaisia kokemuksia?